Kun olin 6, perheeseenme tuli yksi pikkukylämme ensimmäisistä televisioista (64 vuotta sitten) ja jotkut naapurit haukkuivat vanhempani ennustamalla, ettei meistä lapsista IKINÄ kasva kunnon aikuisia, tuskin lukemaan oppisimme, sairastuisimme liikunnan puuttesta, emme osaisi pitää kaverisuhteita yllä j.n.e. Äiti napsautti teeveen kiinni ja sanoi hymyillen: On siinä tämmöinenkin nappula.

Saimme katsella (siinä iässä) Furya ja Lassieta ja kerran vuodessa Euroviisut.

Kuule Ap: sama juttu se on somessa. Ei se ketään pilaa, jos ei tule tavaksi pitää konetta aina auki. Kasvatuksesta on kyse. Valvomisesta, mitä lapsi sieltä katsoo. Ruutuajan pitämisestä pienenä. Perheen yhteisestä ajasta leikkien ja pelaten. Ulkoilusta. Harrastuksista. Kirjastosta. IHAN niinkuin silloinkin, kun olin pieni.

terveisin mummi, s. 1954

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu