Tiedätkö tapausta, että henkilöllä on ollut testamentti, mutta sattumalta on on jäänyt 'löytymättä'?

Onhan noita. Siksi kannattaa antaa se sille joka siitä eniten hyötyy.

Tunsin papparaisen joka kertoi kaikille merkinneensä nää testamenttiin perijöiksi. Tavraa, omaisuutta ja rahaa. Kaikki meni kuitenkin jollekin kaukaisen sukulaisen lapselle ja jollekin järjestölle.

Äijällä ei ollut lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tapauksen, jossa vainajan sukulainen oli myllännyt vainajan talon läpi hänen kuoltuaan ja vahva epäily oli, että testamentti katosi samalla.

Ihmettelen, miksei noita testamentteja tallenneta jonnekin yleiseen järjestelmään esim. digi-ja väestötietojärjestelmään (ent. maistraatti).

Tätä olen itsekin miettinyt, miksi ihmeessä ei ole samanlaista rekisteröintijärjestelmää kuin vaikkapa avioehdolle kaiketi on. Kuinka yleistä mahtaa olla, että henkilö tahtoo kuolinvuoteellaan viimeisillä voimillaan vielä muuttaa testamenttiaan. Nykyinen järjestelmä tuntuu lähtevän tästä mahdollisuudesta liikkeelle. Rekisteröintiin kun tietysti menisi oma aikansa eli sitten pitäisi olla määräykset, mitä tehdään testamentille, joka on tehty ja allekirjoitettu mutta ei vielä viety rekisteröity. 

Tätini. Hän oli kertonut serkulleni testamentista, mutta eipä sitä sitten löytynytkään.

Vierailija kirjoitti:

Jonkinlainen systeemi valtion puolelta jossa säilytetään testamentit maksua vastaan tai vaikka kirkon huostaan. 

Tämä, jopa kissat ja koirat on rekisterissä, mutta testamenttia ei saada kirjattua mihinkään järjestelmää. No ok, kissat ei ole vielä mutta sitäkin on pohdittu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä testamentti hävisi koko perikunnan yhteisellä päätöksellä.

Mikä tahdossa oli vikana ettei sitä voinut hyväksyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkinlainen systeemi valtion puolelta jossa säilytetään testamentit maksua vastaan tai vaikka kirkon huostaan. 

Tämä, jopa kissat ja koirat on rekisterissä, mutta testamenttia ei saada kirjattua mihinkään järjestelmää. No ok, kissat ei ole vielä mutta sitäkin on pohdittu.

Niinpä, ei kai valtiokaan kaikkea voi tehdä valmiiksi, mutta mitä hyötyä on siitä, että testamenttia ei voi virallisesti rekisteröidä? Tai mitä hyötyä siitä on, että sitä ei voi rekisteröidä? Erittäin tärkeä asia ja toimii oikeastaan sattumanvaraisesti. Paperinen testamentti löytyy tai "ei löydy".

Tiedän. Tästä on jo vuosikymmeniä aikaa, mutta lapseton mies kuoli ja kukaan ei tiennyt testamentista yhtään mitään. Perintö jaettiin sitten silloisen perintökaaren mukaisesti ja siskonsa sai kaiken. Siskoaan ei kiinnostanut veljensä talo ja irtaimisto, mutta metsät kiinnosti ja ne sitten myikin aika vikkelään. Talo jäi ränsistymään. Tälle siskolle sopi, että muut suvusta kävivät keräämässä vainajan talon pihasta marjapensaista marjoja. Niinpä siellä sitten joku oli poikennut myös lahoamispisteessä olevaan taloonkin sisään ja sieltä oli löytynyt testamentti. Testamentin mukaan koko perintö metsineen olisi mennyt tämän vainajan kummipojalle.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jonkinlainen systeemi valtion puolelta jossa säilytetään testamentit maksua vastaan tai vaikka kirkon huostaan. 

Tämä, jopa kissat ja koirat on rekisterissä, mutta testamenttia ei saada kirjattua mihinkään järjestelmää. No ok, kissat ei ole vielä mutta sitäkin on pohdittu.

Niinpä, ei kai valtiokaan kaikkea voi tehdä valmiiksi, mutta mitä hyötyä on siitä, että testamenttia ei voi virallisesti rekisteröidä? Tai mitä hyötyä siitä on, että sitä ei voi rekisteröidä? Erittäin tärkeä asia ja toimii oikeastaan sattumanvaraisesti. Paperinen testamentti löytyy tai "ei löydy".

Tuo on ihan totta. Vaikka mun omaisuuteni onkin tarkoitus mennä kummallekin lapselleni puoliksi, toinen on kuitenkin saanut multa jo aikoinaan paljon enemän kuin toinen. Tämän vuoksi mulla on testamentti, jotta loppupeleissä kumpikin olisi saanut multa yhtä paljon. Mun testamenttini ei ole mikään salaisuus ja sen vuoksi molemmilla lapsillani on omat kappaleensa testamentistani. Kolmas kappale löytyy täältä mun kotoani samasta paikasta kuin kaikki muutkin tärkeät paperini.