Piilotettu viha ja ystävyys

Ikäviä ystäviä teillä. Olen itse lopettanut vain yhden ystävyyden kun hän fyysisesti potki minua maassa ja ilman syytä. Kuulin vain että hän kokee olevansa hyvin reilu ja ystävällinen kaveri, mutta hänellä on tämä pimeä ja väkivaltainen puoli. Päivisin hymyilee ja nauraa kovaäänisesti myös ja esittää ns.kaikkien kaveria. Katkeroitunut kai elämässään tai en tiedä mikä saa näin olemaan 2 persoonaa yhdessä ihmisessä. Päivisin palvelutyössä, eipä tiedä kukaan mitä on öisin. Kuulin että syö lapsiaankin.

Lyönyt siis, ei sentään syö

Vierailija kirjoitti:

Se on pahinta kun tajuaa että sun seurasta ei ole kukaan koskaan oikeasti välittänyt. En enää halua kaveerata kenenkään kanssa. :( 

Kiltti viihtyy kilttien kanssa, narsistit narsistien kanssa. Ristiin menee huonommin. Kilteillä on yleensä vähemmän kavereita. Narsistit on rääväsuita, puhuu pskaa ja pahaa. Niistä tykätään työpaikoilla... 

Minulla on kokemusta tällaisesta ystävästä. Olen tuntenut hänet noin 15 vuoden ajan ja vielä pari vuotta sitten näimme viikottain. Minulla oli aina ihmeellinen tunne, että ystäväni on kateellinen minulle jostain, mutta en oikein tiennyt mistä. (Rehellisesti sanoen, hän on mielestäni minua kauniimpi ja on töissäkin menestyneempi.) tai sitten hän oli vain jostain katkera. 

 

Eräänä kesäiltana sain kuulla, miten tämä ystäväni oli vuosien ajan mustamaalaannut minua ja perhettäni yhteisille ystävillemme ja jopa työkavereilleni. Meillä oli mieheni kanssa mukamas päihdeongelmia (emme käytä juurikaan päihteitä), pettämistä yms. Kun sitten kysyin suoraan, että miksi hän on sanonut tämmöistä, hän kiisti kaiken ja lähes hyökkäsi päälleni. 

 

Vielä tänäkään päivänä minulle ei ole selvinnyt, miksi ystäväni päätti alkaa systemaattisesti tuhoamaan elämääni ja levittämään perättömiä juoruja. Ystävyytemme päättyi siihen ja tämä olo hänellekin ok. 

Edellisen kanssa vastaava kokemus, hyökkäsi päälleni fyysisesti kun raivostui. En tiennyt edes vihasta/kateudesta mitään, kunnes hän mainitsi suutuksissaan, joskus ihmettelin hänen kireyttä ja eleettömyyttä. En häntä ollut loukannut ja olisin ystävyytemme aikana tehnyt kaikkeni hänen eteensä. Tämän kun joku selittäisi mistä piiloviha kumpuaa jos ikäviä kaunoja ei ole ollut.

Miksi muuten usein nämä narsistit peittävät todellisen luonteensa niin hyvin, monet pitäävät heitä työpaikoilla harmittomina, hauskoina, hymyilevinä ja nauravaisina ihmisinä? Ja usein naisnarsistin nauru on hyvin kovaäänistä ja usein sanoo ensin itse omasta mielestään hauskan lauseen ja nauraa itse ensimmäisenä pitkään oman juttunsa päälle ja odottaa muidenkin yhtyvän kovaääniseen naurukuoroon. Onko tämäkin osa narsismin piilottelua, kovaääninen nauru ja "hauskuuttaminen"??

Tiedän tilanteen. Haukkui mua. Luulee olevansa paras ihminen kun on omaa egoa poistamassa. Ollaan niin henkistä. Juu en mäkään tajua tota.

Äänekkäitä ovat nämä narsistit ja nauravat isoon ääneen omille muka huvittaville tokaisuilleen..peittävät näin todellisen luonteensa joka on usein täynnä vihaa jaa katkeruutta, mutta haluavat tulla muiden silmissä esiin ystävällisinä ja auttavaisina ihmisinä. Petollista porukkaa. 

Väkivalta ja narsismi, lukekaa! Kontrollintarvetta sekä kaikille oman kodin ulkopuolella näytellään iloista naamaria kuinka hyvin on asiat ja ollaan kaikkien kavereita. Totuus on toinen. Ovat jopa naiset yleensä aina hyvin äänekkäitä ja nauravat kovaäänisesti ettei heitä tiedettäisi vihaa kyteviksi.

Työpaikoilla kulkevat aina naama virneessä ja jokaiselle esittäen hymyilevää, hauskaa ja rentoa. Tekee pieniä palveluksia ja yrittää saada kaikki pitämään itsestään palvelusten avulla. Sen jälkeen patoaa vihaa ja purkaa sen väkivallalla läheisiinsä tai kodin sisällä. Jatkaa töissä kuin asiat olisivat hyvin ja sirkus naamari hymyilee päässä. 

Nämä narsustiset naiset töissä usein miesvaltaisella alalla, miehet helpommin heidän ympärillä kun naiset näkevät teennäisen mukavuuden ja nauramisen lävitse. 

Toinen piirre juuri tuo että nauravat kovaäänisesti ja yleeensä kuvittelevat sanovansa nasevan jutun tai lauaeen tai vastauksen ja sitten nauravat itse siihen päälle isoon ääneen. 

Itsetunto matala ja tällä omille "niin hauskoille" jutuille nauramiselle tai läheisten hänestä sanomille lausahduksille pitää sitten nauraa hänen itse heti perään isosti mukana että hän on ollut niiiin hauska. 

Kun et naura, naamari kääntyy. On ikävää olla tämänlaisen isoäänisen naisen työkaveri, siksi väistelen kun tiedän hänet enkä halua liittyä hänen naurukuoroonsa. Illat juo viinaa kotona työpäivän jälkeen, huutaa jälkikasvulleen ja haukkuu toiset ihmiset läpikotaisin alkaen parhaasta ystävästään. 

Jos mulla on vaikea tajuta jotakin ystävää,

esim valittaa yksinäisyydestään ja kuitenkaan ei ole aikaa nähdä tai että tehdään jotakin "yhdessä" eli hän sanelee mitä, milloin ja miten, on se minulle merkki siitä, että olen hänelle se väärä henkilö, koska käsitän asiat eri tavalla.

Vihaaminen on vain helppo ratkaisu tilanteeseen, mitä ei ymmärrä. 

Laittaisinko itseni vihan vankilaan toisen tekojen tähden?

No, enpä taida jaksaa. 

Olisiko piilotetun vihan takana kateus jotakin sinun ominaisuutta kohtaan? Omaisuutta kohtaan? Parisuhdettasi kohtaan? Muita ystäviäsi kohtaan? 

Yksi sairas tuttavapiirissäni oli toiselle kateellinen ja lopulta tämä purkautui ikävästi, voisin sanoa että tämä ei ole ystävä koskaan jos kerran tekee kuten lähipiirissäni piilotettu viha näkyi lopulta väkivaltana. Sekö olisi ystävän teko? 

Narsistista se on rakkautta, pyydetään anteeksi ja jatketaan elämää yhdessä, kunnes taas sama toistuu, kokemuksia???

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kokemusta tällaisesta ystävästä. Olen tuntenut hänet noin 15 vuoden ajan ja vielä pari vuotta sitten näimme viikottain. Minulla oli aina ihmeellinen tunne, että ystäväni on kateellinen minulle jostain, mutta en oikein tiennyt mistä. (Rehellisesti sanoen, hän on mielestäni minua kauniimpi ja on töissäkin menestyneempi.) tai sitten hän oli vain jostain katkera. 

 

Eräänä kesäiltana sain kuulla, miten tämä ystäväni oli vuosien ajan mustamaalaannut minua ja perhettäni yhteisille ystävillemme ja jopa työkavereilleni. Meillä oli mieheni kanssa mukamas päihdeongelmia (emme käytä juurikaan päihteitä), pettämistä yms. Kun sitten kysyin suoraan, että miksi hän on sanonut tämmöistä, hän kiisti kaiken ja lähes hyökkäsi päälleni. 

 

Vielä tänäkään päivänä minulle ei ole selvinnyt, miksi ystäväni päätti alkaa systemaattisesti tuhoamaan elämääni ja levittämään perättöm

Kateutta voi tuntea vain siitä, että toinen on elämäänsä tyytyväinen ja usein se onkin isoin syy. 

Mutta kertomastasi tuli mieleen kuinka eräs lasten leikkikaverin äiti, johon olin pitänyt muutamia vuosia yhteyttä, oli juorunnut minun olevan alkoholisti ja varmaan kaikkea muutakin. Eräs vanha pappa tuli ovelleni ja kutsui minut AA-kerhoon, kun kerran alkoholisti olen. Ja erään tuttavan suhtautuminen minuun muuttui niin paljon, että tämä eukko oli varmasti jotain minusta hänelle juorunnut, mutta eipä tuo haittaa (jos joku on niin hölmö että uskoo kaiken, hänen seuransa ei kyllä kiinnosta).

Mutta härskeintä oli kun olin sairaana hyvin vakavasti, sairaalassa, hoidoissa ym. niin tämä eukko pyrki mieheni syliin bileissä ja tarjotui lohduttajaksi. Siis oman miehensä silmien edessä vieläpä. 

Hän on ammatissa, jota pidetään hyvin luotettavan ihmisen työnä, mutta harvoin näkee noin kieroa käytöstä. Varsinainen käärme todellakin.