Paras teko jonka olen ikinä tehnyt: irtisanoin itseni kaikista organisaatioista ja ihmissuhteista paitsi sisarukset ja ryhdyin olemaan kuin

Elämä alkoi puhdistua ja kirkastua ja olennainen tulla esille.

 

Minä olen sanonut miehelle, että nyt kun meidän lapsi on siirtymässä ensi syksynä yläkouluun, niin hänen pitää kertakaikkiaan estää minua liittymästä vanhempainyhdistykseen. Käskin käyttämään tarvittaessa vaikka lievää väkivaltaa, mutta minua ei kertakaikkiaan saa päästää enää sekaantumaan siihen touhuun, kun nyt kerran pääsen entisestä yhdistyksestä eroon koulun vaihtuessa.

Joitain ystävyyssuhteita on myös tullut tiputettua pois viime aikoina. Menetin ensin sisarukseni, ja pian sen jälkeen äitini sairastui syöpään, josta jo löydettäessä tiedettiin, että ei ole parannettavissa. Tänä talvena kunto on laskenut radikaalisti, ja valitettavasti enää puhutaan todennäköisesti viikoista. Tässä on tullut hyvin selvästi esille se, että ketkä ystävistäni ovat jaksaneet kysellä äidin vointia ja minun jaksamistani. Osasta ei ole kuulunut mitään, joten joutavat mennäkin.

Mielenkiintoista on kylläkin se, että jos etukäteen olisi pitänyt äkkiä sanoa, että ketkä pitävät yhteyttä, vaikka itse en nyt niin pysty osallistumaan kaiken maailman tapaamisiin (hoidamme perheen kanssa ainakin vielä toistaiseksi äitiä hänen kotonaan, toki kotisairaanhoidon turvin), niin pari sellaista joita pidin parhaina ystävinäni vaikuttaa unohtaneen minut kokonaan. Sitten taas muutama uudempi ja mielestäni kevyempi tuttavuus on säännöllisesti laittanut viestiä ja tarjonnut apua ja ollut huolissaan äidin tilanteesta.