Mikä on yksin matkaavalle sellainen ajatus, jolla saa itsevarmuutta?
Mihinkään KAUAS ulkomaille en ole menossa yksin, mutta jännitän mitä tahansa matkaa. Millä ajatuksella saisi itsevarmuutta ja sellaista, että menee vain eikä pyytele anteeksi olemassaoloaan?
Kommentit (21)
Itse ajattelin, että minähän olen kävelevä lompakko ulkomailla, joten olen hyvinkin tärkeä henkilö siellä haahuillessani muiden mailla. Mitäs muita itsevarmuutta antavia ajatuksia olisi? Ap
Ap nyt pelkää vaikka kaupan kassalle puhumista.
Vierailija kirjoitti:
Aloita matkatoimiston järjestämästä matkasta.
En ole menossa niin kauas yksin. Johonkin pariin lähimaahan vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita matkatoimiston järjestämästä matkasta.
En ole menossa niin kauas yksin. Johonkin pariin lähimaahan vain.
Hoidat itsellesi yksityisoppaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita matkatoimiston järjestämästä matkasta.
En ole menossa niin kauas yksin. Johonkin pariin lähimaahan vain.
Hoidat itsellesi yksityisoppaan.
No en ajatellut.
Pääset käymään kaikissa niissä paikoissa, joihin juuri sinä itse haluat, eikä kukaan ole mukana nillittämässä! Tämän kun sisäistät, se riittää!
Ei se ole sen kummempaa kuin kotimaassa. Ajattelet vain, että olet menossa lähimpään Prismaan etkä mieti turhia
Ajattele, että vieraassakin paikassa arki on pohjimmiltaan samanlaista. Solahdat sinne omien rutiiniesi kanssa.
Siis eihän se ole sen kummempaa kuin mihin tahansa Suomenkaan kaupunkiin matkustaminen. Et sä sieltä väkijoukosta edes mitenkään erotu muille, jos länsimaissakin vain liikut.
Itse matkustan mieluiten yksin ja ihan mannertenvälisetkin reissut. Koskaan tullut mistään ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole sen kummempaa kuin kotimaassa. Ajattelet vain, että olet menossa lähimpään Prismaan etkä mieti turhia
Juuri tuollaisella asenteella haluaisikin mennä :-) en kadehdi matkaavia ihmisiä (olen itsekin nähnyt maailmaa), vaan kadehdin sitä että jotkut eivät yhtään jännitä. Sen kun vain menevät. Minulla on aina kamala jännitys ja tunne, että minun kuuluu pysyä Suomessa. Vaikken tosiaankaan halua elää elämääni vain kotimaan rajojen sisäpuolella.
Ajattele vaikka että sielä on muitakin sinun ikäisiäsi henkilöitä, jotka elävät ja kävelevät samoja katuja päivittäin itsekseen ilman pelkoa tai jännitystä.
vaikea selittää, mutta yritä saada ajatuksesta kiinni. Pohjoismaissa varsinkin on hyvin turvallista ja ihmiset elävät hyvin samankaltaista arkea kuten Suomessa.
Menet ja luotat omiin kykyihisi. Jos osaat tarvittavaa kieltä, kaikki on ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole sen kummempaa kuin kotimaassa. Ajattelet vain, että olet menossa lähimpään Prismaan etkä mieti turhia
Juuri tuollaisella asenteella haluaisikin mennä :-) en kadehdi matkaavia ihmisiä (olen itsekin nähnyt maailmaa), vaan kadehdin sitä että jotkut eivät yhtään jännitä. Sen kun vain menevät. Minulla on aina kamala jännitys ja tunne, että minun kuuluu pysyä Suomessa. Vaikken tosiaankaan halua elää elämääni vain kotimaan rajojen sisäpuolella.
Pidät lompakon, kännykän ja passin turvassa, etkä liiku pimeässä epämääräisillä alueilla, niin ei ole mitään hätää. Ihan niin kuin Suomessakin.
Olen matkustanut pitkin elämääni tosi paljon. Mitään erityisempää ei ole tapahtunut koskaan. Mutta jostakin syystä vanhemmiten olen alkanut stressaamaan tulevia matkoja enemmän ja miettimään mitä kaikki ongelmia voi olla vastassa. Mutta kun olen sitten matkalla, kaikki hermoilu on tiessään ja samoilen tyynesti paikasta ja tilanteesta toiseen.
Siis miksi sinun pitäisi pyydellä anteeksi olemassaoloasi? MItä helvettiä?
Matkustat yksin ja sillvä selvä.
Itseluottamusta saat, kun ymmärrät, että kukaan ei tunne sinua eikä tule toiste kadulla vastaan. Ei tarvitse hävetä mitään.
En nyt ymmärrä miten se matkailu olisi erilaista seuran kanssa. Kuulostaa pikemminkin siltä että kärsit ahdistuneisuushäiriöstä tms. eikä sillä ole varsinaisesti tekemistä matkailun kanssa, vaan ylipäätään pelkäät muita ihmisiä. Suosittelen terapiaa.
Aloita matkatoimiston järjestämästä matkasta.