Taloustieteen perusoppi on, ettei valtion taloutta voi johtaa kuin yritystä, tai yksityistä taloutta.

Kaikki valtiot pyörivät velkarahalla. Vanhaa velkaa katetaan ottamalla päälle uutta. Näin toimii jokainen valtio.

Julkisista terveyspalveluista- ja sosiaaliturvasta leikkaaminen johtaa näiden palveluiden heikentymiseen. Tämä johtaa siihen, että ajan myötä niiden käyttäjien (ihmisten) hyvinvointi heikkenee. Tämä taas heijastuu suoraan työmarkkinoille, kun ihmiset ovat aiempaa huonovointisempia. Hoitamattomat sairaudet ja mielenterveysongelmat kasautuvat, työttömyys pitkittyy ja verotulot laskevat. Kaikki häviävät. Syy-seuraussuhteet kannattaa tunnistaa, koska varsinkin valtion tasolla asiat ovat aina yhteydessä toisiinsa. Kun yhtäältä säästetään, toisaalla kustannukset kasvavatkin. Lääke onkin pahempi, kuin itse sairaus.

Sitten ihmetellään, kun velkaantuminen ei laskekaan. Näin kävi 1990-luvulla Iiro Viinasen harjoittaman uusliberalistisen talouspolitiikan kanssa, ja niin käy tämän nykyisenkin hermoheikon "rautarouvan" kanssa.

Tällaisen lyhytnäköisen politiikan seurauksena hyvinvointivaltiosta jääkin sitten jäljelle vain savuavat rauniot. Raakaa, mutta valitettava tosiasia.