Mä olen ollut täällä ihan reporankana torstai-illasta lähtien, kun se pelkäämäni flunssa iski päälle oikein kunnolla. Perjantaina oli onneksi vaan lämpöä ja sen jälkeen lämpötila on ollut normaali, mutta muuten olo on ollut aika kurja. Perjantai ja lauantai oli ihan kauheita, kun poitsu oli myös vielä kotona flunssan takia ja mies oli töissä. Meillä on yleensä turvaverkko aika tiivis ja mummot asuu lähellä, mutta kun nyt meillä on tosissaan kaikki tässä kauheessa flunssassa. Molemmat mummot on olleet jo päivätolkulla yli 38 asteen kuumeessa. Anopilla alkaa kai nyt jo elämä voittaa. Meillä on siis todella olleet kaikki läheiset kipeänä viimeisen kahden viikon sisällä. Tänään mies alkoi valittaa, että olo on kurja, joten en tiedä onko hän tulossa uudelleen kipeäksi. Pojan saan onneksi jo huomenna tarhaan, kun hänella on ollut viimeksi lämpöä torstaina. On kyllä poitsu ollut tosi huonolla huomiolla, kun videoita ollaan täällä katottu edes ja takas.
Ei kyllä lauantaina naurattanut, kun olisin halunnut vähän levätä, mutta kun menin vaaka tasoon, niin tuli kauhea närästys ja tajusin, että hiivakin yrittää puskea päälle. Hyvä, etten alkanut itkemään. Nyt tuntuu jo, että vähän helpottaa. Huomenna pitäs mennä neuvolaan, saa nähdä olenko siinä kunnossa, että voisin sinne lähteä.
Siitä tapaamis ajankohdasta oli joku kysynyt. Mulle käy miten vaan. Itse pääsen helpommin päivällä, kun poika on vielä tarhassa. Saan kyllä todennäköisesti hoitajan tarvittaessa illaksikin, kun vaan ajoissa sovitaan. Joten sekä päivä että ilta käy oikein hyvin. Mielummin kuitenkin ehkä viikolla, kun viikonloppuna, kun sillon yleensä meillä on aina jotain menoa.
Raskausarvista täällä on ollut juttua. Mulla on myös hyvin venyvä ihotyyppi. Ekat arvet sain pakaroihin ja reisiin teini-iässä ja pikkuhiljaa niitä on tullut lisää. Viime raskaudessa en mahaan ehtinyt arpia saada, kun se synnytys oli niin aikaisin. Rintoihin tuli oikein hyvin arpia siinä vaiheessa, kun maito nousi humauksessa rintoihin. Mulla kanssa napa näyttää aika kireeltä, joten en ihmettele, jos siihen tulee arpia ympärille. Vielä se on vähän kuitenkin kuopalla.
Yhdellä tutulla arvet pamahti mahan alaosaan vikalla viikolla, kun vauva laskeutui alemmas. Itse olen yrittänyt rasvata ihoa joka päivä, jotta arpia tulisi mahdollisimma vähän ja ne jäisivät mahdollisimman pieniksi. Kokonaan en usko niiltä välttyväni, sellanen tämä mun iho vaan on.
Ponnistusvaiheesta oli myös juttua. Mulla on se synnytys ihan sumun peitossa, enkä ole koskaan siitä mitään papereita nähnyt. Mun neuvolakorttiinkaan ei ole mitään merkitty. Jotenkin on vaan sellanen muistikuva, että ponnistusvaihe olisi kestänyt 20 minuttia. Sen muistan varmasti, että vauvojen välillä oli vaan kaksi minuuttia. Toinen syntyi 1.03 ja toinen 1.05 yöllä. Mun äiti on ns. syöksysynnyttäjä ja siskolla taas jäi vauva lantioon kiinni, joten vähän jännitän ns. normaalia synnytystä. Kun tollasten puolikilosten synnytystä ei voi oikein normaaliksi sanoa.
Jotenkin nyt viime päivinä on tuntunut, että kevät tulee jo ihan huminalla. Meillä on jo nurmikkoa esillä yläpihalla. Eikö ole muuten ihana ajatus, että laskettu aika on toukokuussa? Musta olisi ihan kauheeta jos joutuisin kärvistelemään ison mahan kanssa kauheissa helteissä koko kesän. Tai voihan tietysti toukokuussakin olla helteitä, mutta sitä ei ainakaan kestä niin kauan. Varsinkin jo ensi kesä on samanlainen kun viime kesä, huh huh.
Mä olen ollut täällä ihan reporankana torstai-illasta lähtien, kun se pelkäämäni flunssa iski päälle oikein kunnolla. Perjantaina oli onneksi vaan lämpöä ja sen jälkeen lämpötila on ollut normaali, mutta muuten olo on ollut aika kurja. Perjantai ja lauantai oli ihan kauheita, kun poitsu oli myös vielä kotona flunssan takia ja mies oli töissä. Meillä on yleensä turvaverkko aika tiivis ja mummot asuu lähellä, mutta kun nyt meillä on tosissaan kaikki tässä kauheessa flunssassa. Molemmat mummot on olleet jo päivätolkulla yli 38 asteen kuumeessa. Anopilla alkaa kai nyt jo elämä voittaa. Meillä on siis todella olleet kaikki läheiset kipeänä viimeisen kahden viikon sisällä. Tänään mies alkoi valittaa, että olo on kurja, joten en tiedä onko hän tulossa uudelleen kipeäksi. Pojan saan onneksi jo huomenna tarhaan, kun hänella on ollut viimeksi lämpöä torstaina. On kyllä poitsu ollut tosi huonolla huomiolla, kun videoita ollaan täällä katottu edes ja takas.
Ei kyllä lauantaina naurattanut, kun olisin halunnut vähän levätä, mutta kun menin vaaka tasoon, niin tuli kauhea närästys ja tajusin, että hiivakin yrittää puskea päälle. Hyvä, etten alkanut itkemään. Nyt tuntuu jo, että vähän helpottaa. Huomenna pitäs mennä neuvolaan, saa nähdä olenko siinä kunnossa, että voisin sinne lähteä.
Siitä tapaamis ajankohdasta oli joku kysynyt. Mulle käy miten vaan. Itse pääsen helpommin päivällä, kun poika on vielä tarhassa. Saan kyllä todennäköisesti hoitajan tarvittaessa illaksikin, kun vaan ajoissa sovitaan. Joten sekä päivä että ilta käy oikein hyvin. Mielummin kuitenkin ehkä viikolla, kun viikonloppuna, kun sillon yleensä meillä on aina jotain menoa.
Raskausarvista täällä on ollut juttua. Mulla on myös hyvin venyvä ihotyyppi. Ekat arvet sain pakaroihin ja reisiin teini-iässä ja pikkuhiljaa niitä on tullut lisää. Viime raskaudessa en mahaan ehtinyt arpia saada, kun se synnytys oli niin aikaisin. Rintoihin tuli oikein hyvin arpia siinä vaiheessa, kun maito nousi humauksessa rintoihin. Mulla kanssa napa näyttää aika kireeltä, joten en ihmettele, jos siihen tulee arpia ympärille. Vielä se on vähän kuitenkin kuopalla.
Yhdellä tutulla arvet pamahti mahan alaosaan vikalla viikolla, kun vauva laskeutui alemmas. Itse olen yrittänyt rasvata ihoa joka päivä, jotta arpia tulisi mahdollisimma vähän ja ne jäisivät mahdollisimman pieniksi. Kokonaan en usko niiltä välttyväni, sellanen tämä mun iho vaan on.
Ponnistusvaiheesta oli myös juttua. Mulla on se synnytys ihan sumun peitossa, enkä ole koskaan siitä mitään papereita nähnyt. Mun neuvolakorttiinkaan ei ole mitään merkitty. Jotenkin on vaan sellanen muistikuva, että ponnistusvaihe olisi kestänyt 20 minuttia. Sen muistan varmasti, että vauvojen välillä oli vaan kaksi minuuttia. Toinen syntyi 1.03 ja toinen 1.05 yöllä. Mun äiti on ns. syöksysynnyttäjä ja siskolla taas jäi vauva lantioon kiinni, joten vähän jännitän ns. normaalia synnytystä. Kun tollasten puolikilosten synnytystä ei voi oikein normaaliksi sanoa.
Jotenkin nyt viime päivinä on tuntunut, että kevät tulee jo ihan huminalla. Meillä on jo nurmikkoa esillä yläpihalla. Eikö ole muuten ihana ajatus, että laskettu aika on toukokuussa? Musta olisi ihan kauheeta jos joutuisin kärvistelemään ison mahan kanssa kauheissa helteissä koko kesän. Tai voihan tietysti toukokuussakin olla helteitä, mutta sitä ei ainakaan kestä niin kauan. Varsinkin jo ensi kesä on samanlainen kun viime kesä, huh huh.
Nyt lähden koisaamaan, hyvää yötä!
Laru rv 28+4