Lue keskustelun säännöt.
Miksi et tervehdi, naapuri?
08.03.2025 |
Jos ei ole häiriötä, ihan normaaleja ihmisiä, ei valituksia, ei koiraa, ei juhlia, miksi et halua tervehtiä a rapussa b ulko-ovella c pihalla d kadulla?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaistyöttömänä ei kannata liikaa kaveerata naapureiden kanssa. Olet heille kuitenkin ensisijassa työtön, et yksilö.
Sinua joko säälitään tai vihataan, kumpaankaan ei kannata lähteä mukaan. Toki on aina poikkeuksia ihmisissä, mutta keskimäärin. Varsinkin, jos asut talossa jonka vuokrat ylittävät Kelan minimin. Naapurisi ihmettelevät, miten onnistut asumaan talossa. Eivät tietenkään päin naamaa sano. Eivät tiedä että sinulla on diili etkä oikeasti maksa niin paljon kuin Oikotiellä pyydetään. Ihmettelevät, että miten olet niin hiljainen asukas?, olethan työtön. Tuollaiseen se menee, jos alkaa moikkailla, on kokemusta. Olen nykyään viileän varovasti kyllä vastannut moikkauksiin rapussa silti, kotikasvatus.
Työttömiä on nykyään niin paljon ettei sitä tarvitse hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on maailman kärkimaita koulu -ja työpaikkakiusaamisten yleisyydessä, tarviiko ihmetellä että niin monella on erilaisia sosiaalisen fobian muotoja yms.
Minä kyllä tervehdin naapureita vaikka olisivat epänormaaleja ja vaikka olisivat häiriöksikin. En silti ole oikeutettu pyytämään heiltä mitään palveluksia tai vaatimuksia. Jotkut tervehtivät takaisin ja toiset eivät, en pahoita mieltäni siitä enkä jää miettimään asiaa kun se on heidän oma asiansa tervehtiä tai ei..
En halua säikytellä naapureita.
-ruma mies
Täällä vauvapalstalla eräs kommentoija kertoi että tervehtiminen, kiittäminen jne. eivät ole oikeita suomalaisia tapoja, vaan yläluokan tapa alistaa alaluokkaa.
Luulen että tervehtimättä jättäminen on alaluokkaista, epäluuloista, kaunaista ja kateellista suomalaisuutta, joka onneksi häviää pikkuhiljaa.
Itse olen introvertti enkä kaipaa läheisiä naapurisuhteita, mutta tervehtiminen on jo eräänlainen turvallisuustekijä. Olemme samassa veneessä, tai talossa ja tietoisia toisistamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asutteko kaikki pääkaupunkiseudulla? Kyllä muualla tervehditään. Ilahduin, kun jopa ihan vieraat ihmiset tervehtivät, kun vierailin Itä-Suomessa.
Joensuussa asuva kaverini on myös kertonut tuosta, että siellä päin tervehditään tuntemattomia 🤗 Täällä etelässä tuollaista tuntemattomalle tervehtijää pidettäisiin ihan hulluna 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on varsinkin ahtaissa kaupungeissa asuessaan korostunut oman tilan tarve. Ihmisiä ei ole tarkoitettu asumaan noin lähekkäin toisiaan.
Ihminen on kaikkien asiantuntijoiden,tutkimusten, historian ja tieteen tulosten valossa sosiaalinen eläin.
Introvertit vihaavat tätä faktaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en voi sietää sinua. Sopeudun olemassaoloosi kunhan annat minun olla rauhassa.
Nimenomaan teitä autistiretardeja pitää pakottaa tervehtimään. Esim pysäyttää käytävällä.
Kunnon normokostaja meininki :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en voi sietää sinua. Sopeudun olemassaoloosi kunhan annat minun olla rauhassa.
Nimenomaan teitä autistiretardeja pitää pakottaa tervehtimään. Esim pysäyttää käytävällä.
Kunnon normokostaja meininki :D
Ei ne todellisuudessa uskalla itse edes katsoa päinkään vaan menevät portaita jos toinen käyttää hissiä eli ei näitä voi tosissaan ottaa :D
Vierailija kirjoitti:
En halua säikytellä naapureita.
-ruma mies
Juu ei kannatakaan. Tulee raiskaussyyte jos tervehdit naista joka on way out of your league.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikaistyöttömänä ei kannata liikaa kaveerata naapureiden kanssa. Olet heille kuitenkin ensisijassa työtön, et yksilö.
Sinua joko säälitään tai vihataan, kumpaankaan ei kannata lähteä mukaan. Toki on aina poikkeuksia ihmisissä, mutta keskimäärin. Varsinkin, jos asut talossa jonka vuokrat ylittävät Kelan minimin. Naapurisi ihmettelevät, miten onnistut asumaan talossa. Eivät tietenkään päin naamaa sano. Eivät tiedä että sinulla on diili etkä oikeasti maksa niin paljon kuin Oikotiellä pyydetään. Ihmettelevät, että miten olet niin hiljainen asukas?, olethan työtön. Tuollaiseen se menee, jos alkaa moikkailla, on kokemusta. Olen nykyään viileän varovasti kyllä vastannut moikkauksiin rapussa silti, kotikasvatus.
Työttömiä on nykyään niin paljon ettei sitä tarvitse hävetä.
En minä häpeäkään, ja se on juuri joillekin se ongelma. En lähde siihen että viiteryhmäni määrittää minut, olen yksilö. Nykyisessä talossa on mennyt ihan ok, edellisessä talossa tuolla eteläisessä kantakaupungissa tuli vähän shittiä, eikä ihan vähän. Vuokranantajakin haukkui avaimia luovuttaessa, että "kyllä sitä nyt töissä voisi käydä!".
Siinä olet oikeassa että nyt on jälleen laman alkuvaihe, työttömyys ei ole nyt niin iso stigma. Ysärilamassa työttömyys ei ollut minkäänlainen stigma kun niin moni oli työtön. Mutta. Viattomuuteni on kuollut.
En mä tunnista ketä missäkin asuu. En katso ihmisiä , ei kiinnosta. Koiran perusteella joitakin tunnistan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tervehtinyt naapureita, ylsi mölli on sellainen että ei tervehdi idä, ei vaino eikö kumpikaan lapsista jotka jo teinejä. Oma lapsi oli heidän lapsen kanssa samalla luokalla ja vielä kolme vuotta sitten kutsuttiin synttäreillekin. En tiedä mitä on tapahtunut . Varmaan autistteja kaikki.
Tervehdin niitä mukavia naapureita. Metelöivää mulkkunaapuria en tervehdi.
Millaisia ovat nämä epänormaalit naapurit, vammaisiako vai sosiaalisen rankingin alapuolellako? Eikö meistä jokainen ole ihminen ja erilainen sellainen?
Sanotaanko näin että etelässä ja yleesäkin suuremmissa kaupungeissa eletään omassa pienessä kuplassa, johon kuuluu harvat ja erittäin hyvin valikoidut henkilöt. Maalla pikkukunnissa ja pienissä kaupungeissa ei olla niin kylmäkiskoisia ja enakkoluuloisia vieraita ihmisiä kohtaan. Siinä on siis suuri ero missä päin asut. Kaupunkilaiset ovat sivistymättömiä, itsekeskeisiä ja henkisesti keskenkasvuisia.
Kivoille, reiluille, ystävällisille naapureita tervehdin, en niitä jotka on jotenkin epäluotettavia, tungettelijoita, töykeitä...
Koska äiti on sanonut, ettei vieraille saa puhua.
Pyydän anteeksi, minulla on diagnosoitu sosiaalinen fobia.