Elämä äitinä on pelkkää h---vettiä

Meillä oli esikoinen syntymän jälkeen kaksi viikkoa teholla. Senkin jälkeen käytiin sairaalassa kontrollissa (kunnes vauva oli 8kk)  ja sairaalapsygologi vähän väkisin tuppautu jutteleen. Ei ne niissä kontrolleissa yrittänyt mitään diagnoosia tuputtaa, totesivat että tutkitaan ettei ole tätä ja tätä, ja perhe voi hyvin. Vauvamme kehittyi motoorisesti hitaasti (olen tajunnut sen vasta myöhemmin) ja sitä tuettiin terapialla ja jumppaamalla. Kontrollit loppu kun vauva oli tarpeeksi vanha, että neurologiset ongelmat, jotka vaikuttaisivat kehitykseen,  kyettiin sulkemaan pois. Lapsemme on nyt yli 3v ja normaali taapero. Alku vain oli tavallista vaikeampi

Olihan se ensimmäinen vauvavuosi ihan kamala, mutta hyvää ihmiset pääsääntöisesti tarkoittavat ja haluavat auttaa. Eli ota apua vastaan ja hyväksy että näet lapsesi ruusunpunaisten lasien läpi. Sinulle hänen kuuluukin olla täydellinen

Ap:n jutut on jo niin sekavaa ja harhaista settiä, että Ap tarvisi itse pikaisesti lääkärinkonsultaatiota. Eiköhän niitä kontrolleja tehdä ihan oikeista syistä lapselle, kun terveydenhuolto on jo muutenkin kuormittunut

Joo, nyt ap syyllistää jo muita keskustelijoita siitä, että he eivät arvanneet hänen vauvansa olleen teho-osastolla. Ja koska eivät tätä arvanneet, eivät ymmärrä ap.n mielestä mitään.

Vihoviimenen kommentti, ap.: Hae itsellesi apua. Heti. Sä olet aivan finaalissa. 

Vierailija kirjoitti:

Ja kannattaa muistaa, että mikään ei ole ikuista, ei edes se väsymys tai 💩 päivä. 

Kiitos sinulle, joka tämän kirjoitit! Tästä voisi tehdä huoneentaulun. 

Siis taasko täällä tämä sama itkuvirsi vanhemmuuden hirveydestä!

Ei ehkä kannata yleistää.

Mun lapsi on 13 v. aikana käynyt lääkärissä luulisin että viidesti, ja sosiaalityöhön ei olla törmätty koskaan.

Ei äitiys silti mikään pieni homma ole. Eniten työllistää koulu, kun haluan että lapsi oppii ja pärjää vaikka vaatimukset siellä on niin lepsut, joten autan ja patistan ja houkuttelen koulujutuissa paljon. Lisäksi harrastuskuskauksissa on iso vaiva, jos ei asu kaupungissa. En ymmärrä miten kukaan ehtii hoitaa noita kunnolla jos on enemmän kuin yksi lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä kannata yleistää.

Mun lapsi on 13 v. aikana käynyt lääkärissä luulisin että viidesti, ja sosiaalityöhön ei olla törmätty koskaan.

Ei äitiys silti mikään pieni homma ole. Eniten työllistää koulu, kun haluan että lapsi oppii ja pärjää vaikka vaatimukset siellä on niin lepsut, joten autan ja patistan ja houkuttelen koulujutuissa paljon. Lisäksi harrastuskuskauksissa on iso vaiva, jos ei asu kaupungissa. En ymmärrä miten kukaan ehtii hoitaa noita kunnolla jos on enemmän kuin yksi lapsi.

Vanhempi voi ihan hyvin päättää, että lapsi ei harrasta mitään ohjattua. Silloin ei tarvitse harrastuskyydityksiä vaikka asuisi kuinka kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä kannata yleistää.

Mun lapsi on 13 v. aikana käynyt lääkärissä luulisin että viidesti, ja sosiaalityöhön ei olla törmätty koskaan.

Ei äitiys silti mikään pieni homma ole. Eniten työllistää koulu, kun haluan että lapsi oppii ja pärjää vaikka vaatimukset siellä on niin lepsut, joten autan ja patistan ja houkuttelen koulujutuissa paljon. Lisäksi harrastuskuskauksissa on iso vaiva, jos ei asu kaupungissa. En ymmärrä miten kukaan ehtii hoitaa noita kunnolla jos on enemmän kuin yksi lapsi.

Vanhempi voi ihan hyvin päättää, että lapsi ei harrasta mitään ohjattua. Silloin ei tarvitse harrastuskyydityksiä vaikka asuisi kuinka kaukana.

Toki, tai sitten voi myös haluta, että lapsella on iltapäivisin muutakin tekemistä kuin tuijottaa puhelinta yksikseen. Tai haluta, että lapsi oppii hyödylisiä taitoja?

Minä en osaa opettaa kuvataidetta tai taistelulajeja. Enkä edes ratsastusta tai ohjelmointia, vaikka niitä sentään osaan itse. Haluan silti että lapsella on mahdollisuus oppia niitä kun kerran kiinnostusta riittää.

Kiitos kun kerroit tästä. Taidankin jättää lapset hankkimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä kannata yleistää.

Mun lapsi on 13 v. aikana käynyt lääkärissä luulisin että viidesti, ja sosiaalityöhön ei olla törmätty koskaan.

Ei äitiys silti mikään pieni homma ole. Eniten työllistää koulu, kun haluan että lapsi oppii ja pärjää vaikka vaatimukset siellä on niin lepsut, joten autan ja patistan ja houkuttelen koulujutuissa paljon. Lisäksi harrastuskuskauksissa on iso vaiva, jos ei asu kaupungissa. En ymmärrä miten kukaan ehtii hoitaa noita kunnolla jos on enemmän kuin yksi lapsi.

Vanhempi voi ihan hyvin päättää, että lapsi ei harrasta mitään ohjattua. Silloin ei tarvitse harrastuskyydityksiä vaikka asuisi kuinka kaukana.

Toki, tai sitten voi myös haluta, että lapsella on iltapäivisin muutakin tekemistä kuin tuijottaa puhelinta yksikseen. Tai haluta, että lapsi oppii hyödylisiä taitoja?

Minä en osaa opettaa kuvataidetta tai taistelulajeja. Enkä edes ratsastusta tai ohjelmointia, vaikka niitä sentään osaan itse. Haluan silti että lapsella on mahdollisuus oppia niitä kun kerran kiinnostusta riittää.

Hyödyllisiä taitoja voi oppia muutenkin kuin ohjatusta treeneistä. Monille hyödyllisille taidoille ei edes ole mitään treenejä olemassa vaan ainoa vaihtoehto on itseopiskelu. Jos lapsi tuijottaa liikaa puhelinta niin puhelimen voi ottaa lapselta pois.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kun kerroit tästä. Taidankin jättää lapset hankkimatta. 

Olisi pitänyt laittaa tuohon, että oli epäonnea mukana. Valtaosa lapsista voi ihan hyvin, ainakin länsimaissa.

- aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko harkinnut sitä ettet välittäisi muiden mielipiteistä äitiydestäsi tai siitä miten siistiä asunnossa on? Ei tärkeintä ole kulissit vaan onnellinen äiti joka pystyy olemaan aidosti läsnä lapselleen. Kyllä se perhetyö näkee semmoisia lääviä ja kaikkea muuta, että ei heidän takia tarvitse siivota. Jos taas et pysty näistä ajatuksiasi haastamaan niin teet vain omasta elämästäsi vaikeampaa. Ei kukaan vaadi että olet täydellinen, korkeintaan sinä itse. 

Jos lapselle ei yritettäisi jallittaa lääkäreiden ja sos.toimen taholta koko ajan erityislapsen diagnoosia tutkimalla ja ihmettelemällä niin aivan varmasti. Lapsen elämässä ei vain ole ollut yhtään sellaista h

Ylidiagnosoinnilla huolehditaan rahavirrasta eliitille. Koko iän kestävä lääkitys tuottaa paljon euroja omistajien tileille. Ja vakuutusyhtiöt voi maksimoida voittojaan. Diagnoosien perusteella pois suljetaan vakuutussopimuksista paljon eri korvausoikeuksia.

 

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies hoitaa kaikki neuvola-, hammaslääkäri- ja lääkärikäynnit lasten kanssa. Samoin asioinnin koulun ja päiväkodin kanssa. Ei tule valitusta miltään suunnalta. Mies hoitaa lisäksi siivouksen ja ruuanlaiton. Sopimusasioita.

Mitä sinä teet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä kannata yleistää.

Mun lapsi on 13 v. aikana käynyt lääkärissä luulisin että viidesti, ja sosiaalityöhön ei olla törmätty koskaan.

Ei äitiys silti mikään pieni homma ole. Eniten työllistää koulu, kun haluan että lapsi oppii ja pärjää vaikka vaatimukset siellä on niin lepsut, joten autan ja patistan ja houkuttelen koulujutuissa paljon. Lisäksi harrastuskuskauksissa on iso vaiva, jos ei asu kaupungissa. En ymmärrä miten kukaan ehtii hoitaa noita kunnolla jos on enemmän kuin yksi lapsi.

Vanhempi voi ihan hyvin päättää, että lapsi ei harrasta mitään ohjattua. Silloin ei tarvitse harrastuskyydityksiä vaikka asuisi kuinka kaukana.

Toki, tai sitten voi myös haluta, että lapsella on iltapäivisin muutakin tekemistä kuin tui

Varsinkin joukkuelajit sopivat erityisen hyvin itseopiskeluun.

Moni lapsetonkaan ei nuku kahdeksan tuntia, on stressiä, unettomuutta y.m. 

Yleisesti lapsentekoiässä kestää kyllä valvomisen. Yli 40 vuotiaana voi varmasti olla jo haasteellista. Ap ei mainitse ikänsä.

Kannattaa kertoa neuvolassa ongelmasta, sekä läheisille, puolisolle. Voimia! 

Vierailija kirjoitti:

Joo, nyt ap syyllistää jo muita keskustelijoita siitä, että he eivät arvanneet hänen vauvansa olleen teho-osastolla. Ja koska eivät tätä arvanneet, eivät ymmärrä ap.n mielestä mitään.

Vihoviimenen kommentti, ap.: Hae itsellesi apua. Heti. Sä olet aivan finaalissa. 

Totta kai olen finaalissa kun yhtä asiaa ei mitenkään saa ja se on lapsen normaali elämä kotona, kylässä ja harrastuksissa. Lapsi on iso, hyvinvoiva, vahva ja vilkas. Kehittyy koko ajan ikätasoisesti. Paitsi kun tehdään diagnoosin mukaista hoitoa, silloin huutaa hysteerisenä loppuillan. Olen todellakin huolissani ja peloissani. 

- aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä kannata yleistää.

Mun lapsi on 13 v. aikana käynyt lääkärissä luulisin että viidesti, ja sosiaalityöhön ei olla törmätty koskaan.

Ei äitiys silti mikään pieni homma ole. Eniten työllistää koulu, kun haluan että lapsi oppii ja pärjää vaikka vaatimukset siellä on niin lepsut, joten autan ja patistan ja houkuttelen koulujutuissa paljon. Lisäksi harrastuskuskauksissa on iso vaiva, jos ei asu kaupungissa. En ymmärrä miten kukaan ehtii hoitaa noita kunnolla jos on enemmän kuin yksi lapsi.

Vanhempi voi ihan hyvin päättää, että lapsi ei harrasta mitään ohjattua. Silloin ei tarvitse harrastuskyydityksiä vaikka asuisi kuinka kaukana.

Toki, tai sitten voi myös haluta, että la

Varsinkin joukkuelajit sopivat erityisen hyvin itseopiskeluun.

Perinteisesti joukkuelajejakin harrastettiin omatoimisesti kaveriporukalla. Sen ajan peruja vieläkin on esim. monien leikkipuistojen yhteydessä pallokenttiä. Nykyisin se voi kyllä olla vaikeaa, kun lapsia on niin vähän ja loputkin kiertävät vanhempien kyydittäminä ohjatuissa harrastuksissa.

Toisaalta ei joukkuelajia ole mikään pakko harrastaa. Eivät kaikki hanki perheeseen koiraakaan vaikka lapsi sellaista haluaisi.

Lapsen ikä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, nyt ap syyllistää jo muita keskustelijoita siitä, että he eivät arvanneet hänen vauvansa olleen teho-osastolla. Ja koska eivät tätä arvanneet, eivät ymmärrä ap.n mielestä mitään.

Vihoviimenen kommentti, ap.: Hae itsellesi apua. Heti. Sä olet aivan finaalissa. 

Totta kai olen finaalissa kun yhtä asiaa ei mitenkään saa ja se on lapsen normaali elämä kotona, kylässä ja harrastuksissa. Lapsi on iso, hyvinvoiva, vahva ja vilkas. Kehittyy koko ajan ikätasoisesti. Paitsi kun tehdään diagnoosin mukaista hoitoa, silloin huutaa hysteerisenä loppuillan. Olen todellakin huolissani ja peloissani. 

- aloittaja

Minkä ikäinen vauvasi on? Hän varmasti tarvitsee sitä hoitoa.

Hajuvettiä?