Elämä äitinä on pelkkää h---vettiä
En ole kuukausiin nukkunut kahdeksaa tuntia. Joka puolelta tulee pelkkiä vaatimuksia. Pitäisi olla jämäkkä lääkäreiden kanssa ja tehdä sitä, tätä ja tuota. En vain jaksa enää. En enää yhtään. Eikä mikään perhetyö tai psykologi ole ratkaisu, perhetyön eteen saa siivota ja esittää ja psykologin edessä valehdella ettei kaikki ole pitkin maailmaa kirjauksina. Ei ole hetken rauhaa siltä etten riitä yhtään mihinkään!!!!!!!
Kommentit (120)
Lapsen jämäkkä sukulaisnainen kävi kylässä. Teki kaikki hommat tietysti suit sait sukkelaan ja niin reippaasti! Minun kaikessa harkitseva ja rauhallinen tyylini on tietysti aivan väärin!
Kyllähän vanhemmuus sitkeyttä vaati, mutta on myös erittäin palkitsevaa.
Oletko harkinnut sitä ettet välittäisi muiden mielipiteistä äitiydestäsi tai siitä miten siistiä asunnossa on? Ei tärkeintä ole kulissit vaan onnellinen äiti joka pystyy olemaan aidosti läsnä lapselleen. Kyllä se perhetyö näkee semmoisia lääviä ja kaikkea muuta, että ei heidän takia tarvitse siivota. Jos taas et pysty näistä ajatuksiasi haastamaan niin teet vain omasta elämästäsi vaikeampaa. Ei kukaan vaadi että olet täydellinen, korkeintaan sinä itse.
Nykypäivän vanhemmuus on jatkuvaa lasuttelua ja nepsyttelyä ja ilmiannon ja kirjausten pelossa elämistä. Itse en ainakaan jaksaisi tuollaista. Onneksi sain omat lapset jo 2000-luvun alussa.
No, kuka käski lisääntymään? Oma vika!
Ei niitä lapsia ole ollut pakko tehdä, minunkin tytär olisi halunnut vielä yhden mutta sanoin etten hoida sitä. Kaksi olen jo hoitanut, ovat 10 ja 11 vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Ööö eikö mies tue ja auta
Miksi minun pitäisi auttaa? Kotityöt ja lasten hoito kuuluu naiselle.
T. Ap:n mies
Käske äijäs tehdä puolet. Jos oot eronnu pistä joka toinen viikko äijälle. Jos se ei käy syytä itseäsi että avasit pimpin. Simple as fuck. Hyvää naistenpäivää.
Otan osaa väsymykseesi. Olen silti onnellinen puolestasi että sait lapsia, minä raukka en.
Miten saatkin äitiyden kuulostamaan noin ankealta.
Itselläni 3 lasta ja yksinhuoltajana heidät kasvatin. Tein 2 työtä ja 1 oli erityislapsi.
Tottakai oli väsymystä, taloudellisesti tiukkaa, välillä otti päähän ja tuntui että ei tästä mitään tule.
Mutta rakkaus lapsiin ajoi eteenpäin. On ok olla väsynyt ja ärsyyntynyt hetkellisesti. Tunteita tulee ja menee.
Miksi verrata itseään muihin? Miksi feikata jos tarvii apua? Hyvänen aika, avaa suusi ja pyydä apua. Ei tarvitse yksin pärjätä jos siltä tuntuu. Monesti ne vaatimukset ovat meidän omassa päässä. Eikä kannata verrata omaa elämää muiden elämiin. Somessa ainakin kaikki on niin sokerikuorrutettua.
Ja kannattaa muistaa, että mikään ei ole ikuista, ei edes se väsymys tai 💩 päivä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi verrata itseään muihin? Miksi feikata jos tarvii apua? Hyvänen aika, avaa suusi ja pyydä apua. Ei tarvitse yksin pärjätä jos siltä tuntuu. Monesti ne vaatimukset ovat meidän omassa päässä. Eikä kannata verrata omaa elämää muiden elämiin. Somessa ainakin kaikki on niin sokerikuorrutettua.
Avunpyynnöstä seuraa vaikeuksia. Kuten esim. se perhetyöntekijä sohvannurkassa pönöttämässä ja kirjaamassa "huolia".
Eikös tuo ole aika selvä asia? Olisi varmaan kannattanut miettiä asiaa ennenkuin menee lisääntymään. Minulla ei ole tänään mitään ihmeellistä tekemistä illalla, taidanpas ottaa iisisti ja ottaa vähän viiniä. Huomenna saan vapaasti nukkua ilman herätyskelloa.
Onneksi en tehnyt lapsia. En myöskään aio ottaa muiden lapsista mitään vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa väsymykseesi. Olen silti onnellinen puolestasi että sait lapsia, minä raukka en.
Kiitos. Ottaa niin päähän kun kaikki tuntuu menevän vain pieleen 🥺
Meillä mies hoitaa kaikki neuvola-, hammaslääkäri- ja lääkärikäynnit lasten kanssa. Samoin asioinnin koulun ja päiväkodin kanssa. Ei tule valitusta miltään suunnalta. Mies hoitaa lisäksi siivouksen ja ruuanlaiton. Sopimusasioita.
Niin. Nykymuotoinen äitiys on väkivaltaa jokaiselta valtion elimeltä ja päälle yleensä vielä aviomieheltäkin. Henkistä ja fyysistä. Sitten ihmetellään, kun naiset eivät halua äideiksi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko harkinnut sitä ettet välittäisi muiden mielipiteistä äitiydestäsi tai siitä miten siistiä asunnossa on? Ei tärkeintä ole kulissit vaan onnellinen äiti joka pystyy olemaan aidosti läsnä lapselleen. Kyllä se perhetyö näkee semmoisia lääviä ja kaikkea muuta, että ei heidän takia tarvitse siivota. Jos taas et pysty näistä ajatuksiasi haastamaan niin teet vain omasta elämästäsi vaikeampaa. Ei kukaan vaadi että olet täydellinen, korkeintaan sinä itse.
Jos lapselle ei yritettäisi jallittaa lääkäreiden ja sos.toimen taholta koko ajan erityislapsen diagnoosia tutkimalla ja ihmettelemällä niin aivan varmasti. Lapsen elämässä ei vain ole ollut yhtään sellaista hetkeä vielä, että lapsi oltaisiin jätetty rauhaan, koska se kuolema kävi lähellä ja sillä oli seurauksensa. Hankalaa kirjoittaa riittävän epäselvästi ettei tunnisteta.
Meillähän on lapsi jolle yritetään jallittaa milloin mitäkin hoitoa tai palvelua kun lapsella kävi syntyessä noutaja lähellä. Ei kukaan tajua ja haukkumista täällä taas vain tulee.