Onko kukaan päässyt parisuhteeseen tapaamalla naisen/miehen kirjastossa?

Jaahas, tavallinen mies aloitti aiheesta sitten ihan oman ketjun. 😁

On minua kerran yritetty iskeä kirjastossa, mutta olin ja olen parisuhteessa niin eipä siitä mitään tullut.

No jos sä aiot sanoa "lähetääks panee?", niin eihän se siitä miksikään muutu vaikka sanoisit sen kirjastossa. Ei vaikka kuiskaisit sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olisi ihana tavata joku kirjastossa. Niin romanttista löytää sielunkumppani koska kumpikin yritti lainata saman kirjan.

Olisi varmaan joo, mutta kuulostaa enemmän jonkin romanttisen elokuvan tapahtumalta, jota ei tapahdu tosielämässä koskaan valitettavasti. Ja yleensä varmaan mies leimataan nykyään heti creepyksi, jos sanoo mitään tuntemattomalle naiselle kirjastossa, ilmapiiri on sellainen. 

Ei ketään leimata creepyksi, jos vaihtaa pari sanaa tuntemattoman kanssa. Tätä tapahtuu koko ajan kirjastoissa, kaupoissa, ratikkapysäkeillä, jne. Mutta niistä parin sanan vaihtamisista ei ikinä seuraa mitään sen kummempaa. On todella epätodennäköistä, että minuutin kestävän keskustelun aikana juttu syvenisi niin, että kumpikin osapuoli haluaisi jatkaa keskustelua. Ihmiset eivät normaalisti kiinnostu vain siksi, että toinen sanoo jotain heille - ja useimmiten deittailumielessä ei edes kiinnostuta, jos ei olla jo valmiiksi avoimia ajatukselle, että tapaisi jonkun. Ja sitten tietysti se, että mikä olisi se syy, miksi kukaan kiinnostuisi kenestäkään tuntemattomasta niin paljon, että menee juttelemaan? Aijoo, ulkonäkö... Mutta onko oma ulkonäkö sellainen, että seKIN herättää vastapuolessa halun tutustua? Ai ei... No niin. Ja eipä se yksipuolinen ulkonäöstä kiinnostuminen muutenkaan vielä kovin hyvää pohjaa alla minkäänlaiselle tutustumiselle.

Lähellä kävi. Näin häntä usein kirjastossa. Kiinnostuin. Kahdeksan kuukauden jälkeen menin juttusille. Oli kuulemma toisen kanssa.

Parin kuukauden jälkeen, näimme jälleen. Hän kysyi voidaanko jutella. Vinkuintiaaniääliöminä oli toki heti valmis, ja niinpä tapailimme, mutta emme käyneet treffeillä. Jostain kumman syystä, tämä määrittely oli hänelle tärkeä.

Tapaileminen oli enemmän kuin kivaa, mutta tottakai hän löysi paremman miehen.

Hän löysi lapselleen isän ja minä, no sanotaanko näin, en mitään.

nainen oon mut en mikään mamma! joo joskus vilkuilen salaa hyllyjen takaa jos näkyy kiinnostava mies.😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olisi ihana tavata joku kirjastossa. Niin romanttista löytää sielunkumppani koska kumpikin yritti lainata saman kirjan.

Olisi varmaan joo, mutta kuulostaa enemmän jonkin romanttisen elokuvan tapahtumalta, jota ei tapahdu tosielämässä koskaan valitettavasti. Ja yleensä varmaan mies leimataan nykyään heti creepyksi, jos sanoo mitään tuntemattomalle naiselle kirjastossa, ilmapiiri on sellainen. 

Ei ketään leimata creepyksi, jos vaihtaa pari sanaa tuntemattoman kanssa. Tätä tapahtuu koko ajan kirjastoissa, kaupoissa, ratikkapysäkeillä, jne. Mutta niistä parin sanan vaihtamisista ei ikinä seuraa mitään sen kummempaa. On todella epätodennäköistä, että minuutin kestävän keskustelun aikana juttu syvenisi niin, että kumpikin osapuoli haluaisi jatkaa keskustelua. Ihmiset eivät normaalisti kiinnostu vai

Mun eräs ystävätär löysi itselleen miehen bussipysäkiltä, eli kyllä sitä kuitenkin tapahtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Sanotaanhan sitä, että sitä voi kumppaninsa löytää mistä ja miloin vaan, miksei siis myös vaikka kirjastosta. - Mutta kyllä Suomessa  tuntuu monesti myös sille, että ne paikat, joissa on moraalisesti yleisesti hyväksyttyä lähestyö ja päästä tututumaan toiseen, niin että haluaisi päästä mahd. vaikka aluksi vain treffeille tai vaihtamaan muutaman sanan ovat verraten ahtaat ja pienet. - Yleistäen voi sanoa, että vain paikat, joissa on alkoholi enempi tai vähempi läsnä tai sitten Tinder tms alusta, elleikuulu niihin onnekkaisiin, joiden lähipiiri toimii tietosiesti tai tahattomasti amorina, eikä se elämänkumppani tullut omaksi jo opiskeluaikaan ennen 25 ikävuoden ikää.

Ei ole mitään "moraalisesti hyväksyttyjä paikkoja". Mutta on enemmän ja toisaalta vähemmän epätodennäköisiä paikkoja. Kirjasto kuuluu näihin jälkimmäisiin, vaikka periaatteessa ei sen pitäisi ihan mahdoton paikka olla. Mutta yleisesti ottaen kun lähestyy täysin tuntematonta pelkän ulkonäön perusteella, on todennäköisesti 99% todennäköisyys saada pakit. Tämä johtuu toisaalta siitä, että todennäköisyys siihen, että myös vastapuoli olisi juuri nyt elämässään etsimässä seuraa, on pieni (pelkkä sinkkuus ei tarkoita, että on avoin kumppanin löytämiselle) ja toisaalta todennäköisyys siihen, että hänkin kiinnostuu randomista tuntemattomasta ulkonäön perusteella, on pieni. Mutta silti teoriassa kirjastossakin voi tutustua uusiin ihmisiin - ja sen myötä teoriassa kirjastossakin voi tutustua tulevaan kumppaniinsa.

Small talk menisi vielä kirjastossakin, iskuyrityksiä en halua. Enkä halusi että kirjastostakin tulee sellainen tiirailuympäristö millaisia esim. kuntosalit nykyään on.

Baarit yms on asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olisi ihana tavata joku kirjastossa. Niin romanttista löytää sielunkumppani koska kumpikin yritti lainata saman kirjan.

Olisi varmaan joo, mutta kuulostaa enemmän jonkin romanttisen elokuvan tapahtumalta, jota ei tapahdu tosielämässä koskaan valitettavasti. Ja yleensä varmaan mies leimataan nykyään heti creepyksi, jos sanoo mitään tuntemattomalle naiselle kirjastossa, ilmapiiri on sellainen. 

Ei ketään leimata creepyksi, jos vaihtaa pari sanaa tuntemattoman kanssa. Tätä tapahtuu koko ajan kirjastoissa, kaupoissa, ratikkapysäkeillä, jne. Mutta niistä parin sanan vaihtamisista ei ikinä seuraa mitään sen kummempaa. On todella epätodennäköistä, että minuutin kestävän keskustelun aikana juttu syvenisi niin, että kumpikin osapuoli haluaisi jatkaa keskustelua. Ihmiset eivät normaalisti kiinnostu vai

Jotenkin noin, kyllä varmaan voi jotain tokaista, mutta vaikuttaa tosi epätodennäköiseltä, että kirjastossa kohtaamisesta lähtisi treffit tms. Ja ulkonäön perusteella sitä kai herää alkukiinnostus kirjastossakin, kuten missä tahansa muualla.

"Mun eräs ystävätär löysi itselleen miehen bussipysäkiltä, eli kyllä sitä kuitenkin tapahtuu." 

Minä puolestani tunnen raksamiehen, johon työmaan ohitse usein kulkenut nainen iski silmänsä. Ovat pariskunta nykyään. 

Ei tietenkään.  Vain tinderillä voi löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olisi ihana tavata joku kirjastossa. Niin romanttista löytää sielunkumppani koska kumpikin yritti lainata saman kirjan.

Olisi varmaan joo, mutta kuulostaa enemmän jonkin romanttisen elokuvan tapahtumalta, jota ei tapahdu tosielämässä koskaan valitettavasti. Ja yleensä varmaan mies leimataan nykyään heti creepyksi, jos sanoo mitään tuntemattomalle naiselle kirjastossa, ilmapiiri on sellainen. 

Onkohan se ihan niin? Kyllä luulis, että naisille vieläkin toimii normaali lähestyminen ja hyvä käytös. Pakko tässä jotain on kohta yrittää, kun ei tinderitkään houkuta.

Miten kirjastossa tai muualla tuntemattoman lähestyminen eroaa Tinderistä? Tai no, Tinderissä tietää sentään, että toinenkin etsii seuraa, ja profiilitekstistä saa tietää hänestä jotain. Kirjastossa tai muualla nähdystä näkee vain ulkonäön. Sekö nyt sitten on parempi lähtökohta? Pelkkä ulkonäkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olisi ihana tavata joku kirjastossa. Niin romanttista löytää sielunkumppani koska kumpikin yritti lainata saman kirjan.

Olisi varmaan joo, mutta kuulostaa enemmän jonkin romanttisen elokuvan tapahtumalta, jota ei tapahdu tosielämässä koskaan valitettavasti. Ja yleensä varmaan mies leimataan nykyään heti creepyksi, jos sanoo mitään tuntemattomalle naiselle kirjastossa, ilmapiiri on sellainen. 

Lukusalissa voisi hivuttautua jonkun naisen viereen ja kuiskata: "Käytsä usein täällä?"

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin noin, kyllä varmaan voi jotain tokaista, mutta vaikuttaa tosi epätodennäköiseltä, että kirjastossa kohtaamisesta lähtisi treffit tms. Ja ulkonäön perusteella sitä kai herää alkukiinnostus kirjastossakin, kuten missä tahansa muualla.

Ei "kuten missä tahansa muualla". Esim. itse en ole IKINÄ kiinnostunut pelkän ulkonäön perusteella. Jopa Tinderissä profiilitekstillä on iso ja merkittävä osuus siihen, jos swaippaan oikealle.

Vierailija kirjoitti:

Olipa mukava avaus:) Tosin kivan näköinen ja kohtelias mies katseli mun suuntaan kirjastossa ja tuli sitten sanomaan, ettei ole nähnyt koskaan yhtä kaunista naista. Juttelimme jonkin aikaa kirjallisuudesta, minkä jälkeen tiemme erosivat. Tapahtui siis tänään. 

Ääh, taas noita ulkonäön kehujia... huoh ja hohhoijaa. Ei sitten edes kirjastossa keksinyt kiinnostavampaa aloitusreplaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin noin, kyllä varmaan voi jotain tokaista, mutta vaikuttaa tosi epätodennäköiseltä, että kirjastossa kohtaamisesta lähtisi treffit tms. Ja ulkonäön perusteella sitä kai herää alkukiinnostus kirjastossakin, kuten missä tahansa muualla.

Ei "kuten missä tahansa muualla". Esim. itse en ole IKINÄ kiinnostunut pelkän ulkonäön perusteella. Jopa Tinderissä profiilitekstillä on iso ja merkittävä osuus siihen, jos swaippaan oikealle.

Ulkoisen olemuksen pitää miellyttää jotenkin, ei kukaan muuten lähesty IRL tai swaippaa oikealle. Ei kukaan nainen swaippaa oikealle elefanttimiehen näköistä miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olisi ihana tavata joku kirjastossa. Niin romanttista löytää sielunkumppani koska kumpikin yritti lainata saman kirjan.

Olisi varmaan joo, mutta kuulostaa enemmän jonkin romanttisen elokuvan tapahtumalta, jota ei tapahdu tosielämässä koskaan valitettavasti. Ja yleensä varmaan mies leimataan nykyään heti creepyksi, jos sanoo mitään tuntemattomalle naiselle kirjastossa, ilmapiiri on sellainen. 

Onkohan se ihan niin? Kyllä luulis, että naisille vieläkin toimii normaali lähestyminen ja hyvä käytös. Pakko tässä jotain on kohta yrittää, kun ei tinderitkään houkuta.

Miten kirjastossa tai muualla tuntemattoman lähestyminen eroaa Tinderistä? Tai no, Tinderissä tietää sentään, että toinenkin etsii seuraa, ja profiilitekstist

Kyllähän se kai eroaa, kun itse ainakin tykkään tutustua hitaasti, enkä heti puhua mistään treffeistä tms. Niinkuin ihmisiin muutenkin, kuin uusia kavereita hankkisi. Tinderissä ahdistaa se, kun siellä ei kai tällainen ole tapana. Kai tässä maailmassa muitakin samanlaisia on kuin minä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin noin, kyllä varmaan voi jotain tokaista, mutta vaikuttaa tosi epätodennäköiseltä, että kirjastossa kohtaamisesta lähtisi treffit tms. Ja ulkonäön perusteella sitä kai herää alkukiinnostus kirjastossakin, kuten missä tahansa muualla.

Ei "kuten missä tahansa muualla". Esim. itse en ole IKINÄ kiinnostunut pelkän ulkonäön perusteella. Jopa Tinderissä profiilitekstillä on iso ja merkittävä osuus siihen, jos swaippaan oikealle.

Ulkoisen olemuksen pitää miellyttää jotenkin, ei kukaan muuten lähesty IRL tai swaippaa oikealle. Ei kukaan nainen swaippaa oikealle elefanttimiehen näköistä miestä.

En tarkoittanut sitä. Vaan tarkoitin sitä, että pelkkä ulkonäkö ei ainakaan minulla riitä kiinnostuksen heräämiseen.

Minä periaatteessa olen.