Lue keskustelun säännöt.
Olen luovuttanut yksinäisyyden suhteen
05.03.2025 |
Kaikkea on vuosien aikana kokeiltu ja monta kertaa: harrastusryhmät, vapaaehtoistyö, tapahtumat joissa on tarkoitus tutustua muihin, kirjekaverit, deittisovellukset. Olen opetellut sosiaalisia taitoja netissä videoilta ja lainannut kirjoja aiheesta. Lopputulos: ei ystäviä eikä kumppania. Joku perustavanlaatuinen vika minussa on että ihmiset ei vaan pidä minusta. Puolet elämästä mennyt näin, sumussa, ulkoupuolisena, asioita jäänyt kokematta. Näin se menee sitten toinenkin puoli.
Kommentit (23)
Haluaisin parisuhteen, jossa oltaisiin pääosin hiljaa. Mielestäni suurin osa sosiaalisesta kanssakäymisestä on vain turhaa hiljaisuuden täyttöä. Toki ei kaikissa keskusteluissa tarvitse olla sen syvempää merkitystä, ja varmasti sellaisen ihmisen kanssa, josta aidosti tykkää, olisi viihdyttävää kahvipöydässä mainita, kuinka ulkona sataa ja että itse pitää sateesta.
En tiedä. Kaipaisin vain toisen läsnäoloa vierelläni. Ja rakkauteni haluaisin osoittaa tekojen kautta.
Mutta enpä sitten tiedä, että mistä kaltaiseni löytäisin? Olen itse todella vähäpuheinen, kumminkin... Ja etsinnässä toinen yhtä hiljainen. Aikamoinen paradoksi! xD
Olen jo vähän varautunutkin siihen, että tulen viettämään elämäni erakkona. Kyllä siihenkin tottuu... Onneksi nykyään on sentään internet niin ei ihan ypöyksin joudu olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tule Frendie-sovellukseen, jos sieltä löytyisi ystäviä
Et siis suostunut näkemään vikoja itsessäsi että voisit muuttaa tapojasi tai käytöstäsi paremmaksi muita kohtaan vaan nyt syytä muita kun ei kelpuuta sinua, sinun tapoja tai sinun käytöstä