Parisuhde passivoi, muita?
Tuntuu että parisuhteessa energiatasot ja aktiivisuus laskevat, voisi vain nyhjöttää sohvalla syöden roskaa 24/7
Erillään ollessa ihan päinvastoin, elämäntavat ovat terveellisiä, jaksaa harrastaa ja välittää taas miltä näyttää.
Mistä ihmeestä tämä johtuu ja miten tilanteen saa korjattua?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko nainen jotenkin alitajuisesti viritetty olemaan tietoinen siitä miehestä ja sen jostain potentiaalisesta tarpeesta itseä kohtaan, joka estää vapaan olemisen. Mieheni alkoi tekemään uuden työn myötä pitkiä työmatkoja (viikko-kaksi) ja huomaan että olen ihan eri ihminen kun se mies on poissa. Siivoan niin että oikein kunnolla pistän tuulemaan, pesen ikkunoita jne. Käyn shoppailemassa, luen lehtiä ja inspiroidun kaikesta. Tai sitten mun mies vaan on sellainen tylsämieli että kaikesta em. menee maku kun sen hapanta naamaa katsoo.
En tiedä
Niinpä, ihmettelen monesti, mitä järkeä suhteessa miehen kanssa oikeastaan on.
Kuinka vapauttavaa ja kevyt on olla kotona, kun mies on muualla.
Meillä sama kuin ap:llä, mutta aloitimme pari uutta yhteistä harrastusta. Toisessa niistä ollaan erillään, mutta aina lähdetään ja palataan samalla kyydillä. Tulee lähdettyä eikä jäätyä sohvalle. Onhan se mukava olla sellaisen kanssa, jonka kanssa viihtyy, mutta tuo passivoituminen on tuttua 🤭
Vierailija kirjoitti:
Siis mulla sama ja olen luullut että olen ainoa! Sinkkuna on virtaa ja teen hirveästi kaikkea, yritän etsiä miestä joka on samanlainen ja aluksi he esittääkin aina mutta pian huomaa ettei mies jaksakaan oikeasti mitään ja kohta huomaan että olen viikon istunut sisällä ja syönyt herkkuja ja elämä masentaa. Ehdotan miehelle jotain retkeä/lenkkiä/tekemistä niin alkaa tekosyyt lentelee että ei voi siksi ja siksi. Jospa joskus löytyisi oikeasti mies joka tykkää tehdä kaikkea.
Mulle mies sanoi, ettei hän yhtään tiedä, mitä tehdä tai minne mennä, jos minä en ole 'veturina'. Hän on kuulemma kuin perävaunu, joka vain kiinnittyy ja sitten mennään.
Joku aika takaisin hermostui, kun puhuin, etten jaksa aina vetää perässä... Jännä, että hänestä nämä on kaksi eri asiaa. Hänen sanomana söpöä, minun sanomana veetuilua.
Vierailija kirjoitti:
Haluaa vain jonkun siihen vierelle, ja kun se on saatu, ei tarvitse enää yrittää.
Sinkkuna voi keskittyä täysin omaan itseen, parisuhteessa se ei onnistu. Joutuu tekemään kompromisseja etenkin ruuan suhteen. Minun pitäisi olla itsekkäämpi, kilttinä ei tule pidettyä omia puolia.
Rakkaus on kuin kynttilä: jossain vaiheessa se sammuu. Se täytyy vain sytyttää uudelleen palamaan. Tuli tarvitsee happea, älä tukahduta rakkauden paloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo se syy miksi tosi monelle alkaa kertyä kiloja kun alkaa parisuhteeseen?
Niin siis panosuhteeseen, mistä on tarkoitus syntyä mukuloita tiuhaan tahtiin. Kyllä.
Panosuhde ohjaa parittelemaan, siittämään, raskautumaan, imettämään, tekemään lapsia. Hormonitiominta rauhoittuu, jotta pariskunta pysyy kotosalla siellä kivasti hoitelemassa niitä lapsia. Ei ole syytä juoksennella pitkin maita ja mantuja jahtaamassa mitään, kun se elämän tarkoitus on jo siinä kotisohvalla.
Sormukset sormeen, ehkäisy pois, ja tuttikaupoille. Siinä teille tekemistä.
Meillä tuo olisi tarkoittanut vähintään 20 lasta, jos en johonkin raskaus- tai synnytyskomplikaatioon olisi kuollut. En keksi yhtään hyvää syystä miehen, minun ja niiden lasten kannalta, miksi tuo olisi ollut hyvä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on kuin kynttilä: jossain vaiheessa se sammuu. Se täytyy vain sytyttää uudelleen palamaan. Tuli tarvitsee happea, älä tukahduta rakkauden paloa.
Hirveä työmaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaa vain jonkun siihen vierelle, ja kun se on saatu, ei tarvitse enää yrittää.
Sinkkuna voi keskittyä täysin omaan itseen, parisuhteessa se ei onnistu. Joutuu tekemään kompromisseja etenkin ruuan suhteen. Minun pitäisi olla itsekkäämpi, kilttinä ei tule pidettyä omia puolia.
Tämä. Koko ajan pitää ajatella myös sitä toista. Mitä hän haluaisi tehdä, mitä syödä, missä lomailla, milloin nukkua, milloin sekstailla.. ite esimerkiksi kaipaan niiiin sitä, että päätän ihan itse, milloin menen nukkumaan ja millon herään, eikä kukaan tule kitisemään "velvollisuuksista".
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama kuin ap:llä, mutta aloitimme pari uutta yhteistä harrastusta. Toisessa niistä ollaan erillään, mutta aina lähdetään ja palataan samalla kyydillä. Tulee lähdettyä eikä jäätyä sohvalle. Onhan se mukava olla sellaisen kanssa, jonka kanssa viihtyy, mutta tuo passivoituminen on tuttua 🤭
Miehen kanssa ei koskaan ole mukavaa missään. Viihteellä hän jaksaa aina kiikutella siitä, miten ukkoja saa hätyytellä pois mun kimpustani ja hänen kimppuunsa taas naiset eivät käy. Kuulemma epäreilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaa vain jonkun siihen vierelle, ja kun se on saatu, ei tarvitse enää yrittää.
Sinkkuna voi keskittyä täysin omaan itseen, parisuhteessa se ei onnistu. Joutuu tekemään kompromisseja etenkin ruuan suhteen. Minun pitäisi olla itsekkäämpi, kilttinä ei tule pidettyä omia puolia.
Tämä. Koko ajan pitää ajatella myös sitä toista. Mitä hän haluaisi tehdä, mitä syödä, missä lomailla, milloin nukkua, milloin sekstailla.. ite esimerkiksi kaipaan niiiin sitä, että päätän ihan itse, milloin menen nukkumaan ja millon herään, eikä kukaan tule kitisemään "velvollisuuksista".
Siis työtä lukuunottamatta, joka on pakollista..
Kuulostaa aivan väärältä parisuhteelta.
Sosiaalistetun laumakäyttäytymisen yksi negatiivinen puoli on lukuisat väärät parisuhteet, joita suurimmalla osalla on.