Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Islannissa asuu puolet vähemmän ihmisiä kuin Helsingissä mutta nordic noirissa siellä pyörii satoja sarjamurhaajia
05.03.2025 |
Tämän takia on tosi vaikea ottaa nordic noiria edes huonona viihteenä. Tylsässä reaalimaailmassa Islannissa tapahtuu keskimäärin 0 tappoa vuodessa ja huippuvuosina 1 joka tehty alkoholin vaikutuksen alaisena äkkipikaistuksissa.
Edes Kiinassa jossa on 1.4 miljardia ihmistä ei ole niin paljon sarjamurhaajia kuin dekkarikirjallisuuden Islannissa.
Kommentit (35)
Sama. Mulle tulee hieman yksinkertainen vaikutelma suomalaisista dekkaristeista jotka valitsevat tuon teeman, ilmeisesti vain siksi koska se on pohjoinen ja syrjäinen.
Lopulta sarja menee täysin epärealistiseksi kun niitä ruumiita löytyy joka paikasta, alueella jossa asuu 300 tuhatta ihan tavallista pulliaista ja käytännössä kaikki tuntevat toisensa kahden kaverin tai kahden sukulaisen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niiden tarvitse asua siellä.
Ja kun ajattelee, niin onko se ihme jos pyörii.
Olihan Ystadissakin viikottain joku kylmänä. Seesteinen pikkukaupunki.
Isä brown asuu varsinaisessa murhaajien kylässä. Ihan tavallista sekin että pappi selvittää rikoksia.
Vierailija kirjoitti:
Oon tykännyt islantilaisista dekkareista. Yrsa ja Lilja Sigurdardottir ja Arnaldur luettu, olikohan jotain muitakin. Ja Rämön Islantiin sijoittuvat dekkarit myös.
Rämö on rakentanut uskottavan miljöön mutta hahmoille tapahtuu minusta "liikaa".
Lumivyöryn jälkeen löytyy Jon Jonsson murhattuna, murhakarkelot jatkuvat, jonka jälkeen reykjavikalainen asianajaja löytyy kuolleena, sen jälkeen Hildurin naapuri löytyy kuolleina...
Sori, ei vaan nappaa mulle eikä tule aidon fantasian tuntua kun noin pienessä kyläpahasessa noin pienessä maassa ei yksinkertaisesti tapahdu tuollaista tuolla tiheydellä.
Tuntuu että kirjat on tehty stereotypioina esim. japanilaisille jotka ovat uteliaita pohjoismaisesta kulttuurista ja fiiliksestä. Muumipehmolelujen ja Barcelona-lippisten kaltaisia turistituotteita. Ei oikeaa dekkarikirjallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rämän oli aluksi tarkoitus tehdä vain trilogia mutta niin hyvin mammat lukevat kirjoja, että taitaa kohta olla viideskin excel-taulukon avulla tulossa.
Myös varsin idyllisessä ja yhteisöllisessä Three Pinesissa riittää murhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se on muissakin dekkareissa. Esim nuoria on jossain ja niitä murhataan yksitellen, vanhemmat saattaa soitella mutta siellä pysyvät, kun murhat on saatava selvitettyä.
Kannattaako olla noin tosikko? Kyse on romaaneista, ei tietokirjoista. Ei niitä pidä ottaa vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lisäksi kaikilla rikostutkijoilla on aina alkoholiongelma, parisuhde joka on päätymässä eroon ja "traumaattinen lapsuus".
kaikki toistensa kopioita.
ihan kuin näitä kirjoja vaan pumpattaisiin ulos että kirjailija saa vielä muutaman satasen lisää ruokarahoja ja reissailurahoja tyhmiltä asiakkailta.
Tämä on melkein kaiken pohjoismaisen dekkarikirjallisuuden ongelma. Wallanderin Ystadissakin on vain 18 000 asukasta ja tosiaan järkyttäviä murhia ihan jatkuvasti.
Huvittava oli myös brittisarja Puutarhaetsivät. Siinä nämä puutarhurit löysivät jokaisella keikalla kukkapenkistä yllättäen ruumiin. Viihdettähän nämä, mutta tuo oli jo niin kaukaa haettua, että alkoi olla tahattoman koomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleinen dekkareissa toistuva kuvio on myös, että joku lähtee johonkin yksinään ratkaisemaan rikosta ja joutuu tietenkin kolkatuksi. Tai että kännykkä jää lataukseen tai verkkoa ei ole juuri kriittisessä paikassa. Nämä tuntuu usein laiskan kirjoittajan ratkaisuilta.
Entäs Isä Brownin kylä jossa n 600 asukasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs Isä Brownin kylä jossa n 600 asukasta!
60.
Vierailija kirjoitti:
Entäs Isä Brownin kylä jossa n 600 asukasta!
Tuo sarja menee jo murhien määrän osalta komiikan puolelle. Katson silti sympaattisen muun britti-ilmapiirin vuoksi.
12 kautta alkaa kyllä jo venyttää hyvän maun rajoja, mutta kun katsojia (minä mukaanlukien) riittää, mikäs on myydessä.
Vierailija kirjoitti:
Entäs Isä Brownin kylä jossa n 600 asukasta!
Luulisi, ettei tuommoiseen kylään uskaltaisi enää kukaan muuttaa, kun Brasilian slummeissakin on turvallisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on melkein kaiken pohjoismaisen dekkarikirjallisuuden ongelma. Wallanderin Ystadissakin on vain 18 000 asukasta ja tosiaan järkyttäviä murhia ihan jatkuvasti.
Huvittava oli myös brittisarja Puutarhaetsivät. Siinä nämä puutarhurit löysivät jokaisella keikalla kukkapenkistä yllättäen ruumiin. Viihdettähän nämä, mutta tuo oli jo niin kaukaa haettua, että alkoi olla tahattoman koomista.
Jos on ollut koskaan siirtämässä tiedotonta aikuista, niin sellainen painaa aika paljon, eikä sellaista yksin raahata mihinkään ulkona. Koko joukko ihmisiä seisoo siis jo valmiiksi kukkapenkissä (ja se jos mikä on huonoa käytöstä) vain tullakseen murhatuiksi.
Yllätysjuonenkäänne olisi, jos työlleen omistautunut puutarhuri olisi murhaaja, motiivina kukkapenkissä seisominen. Kallis ja ainutkertainen tarhakastehelminyypikkä tuhoutui tmv.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs Isä Brownin kylä jossa n 600 asukasta!
Tuo sarja menee jo murhien määrän osalta komiikan puolelle. Katson silti sympaattisen muun britti-ilmapiirin vuoksi.
12 kautta alkaa kyllä jo venyttää hyvän maun rajoja, mutta kun katsojia (minä mukaanlukien) riittää, mikäs on myydessä.
Johan ne on tuolla vauhdilla murhanneet jo koko kylän, vai tuleeko sinne aina ulkopuolisia murhattaviksi?
Islannissa on selvästi aivan liian vähän mxnikulttuuria.
Alue: Aihe vapaa
Oon tykännyt islantilaisista dekkareista. Yrsa ja Lilja Sigurdardottir ja Arnaldur luettu, olikohan jotain muitakin. Ja Rämön Islantiin sijoittuvat dekkarit myös.