Lue keskustelun säännöt.
Mietittekö oikeasti lapsena tulevaa elämäänne?
04.03.2025 |
Kun joillain tuntui olevan lista, että pitää olla aikuisena omakotitalo ja koira ja kaksi lasta ja rikas mies, noin niinkuin esimerkiksi.
Oliko teillä lapsena lista? Miten sellainen on mahdollista?
Kommentit (41)
Kyllä. Näin jälkikäteen on ikävä tajuta ettei mikään mennyt kuten kuvitteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään lapsena. Lapsuuden pitäisi olla huoletonta ja hauskaa aikaa.
No mietin ja haaveilin, mut en todellakaan tuollaisista AP: n kuvaamista asioista, nehän oli sillä ehdottomalla EI EI listalla ja vastasivat käsitystäni supertylsästä elämästä.
Haaveilin merille lähtemisestä, surffaajapummin elämästä Australiassa, listasin maita, joissa halusin käydä. Karatessa piti saada musta vyö 20 vuotiaana ja sen saikin, sen jälkeen suunta olikin kohti sitä "tylsää"
Ala-asteella ainakin tein tuollaisen listan. Muistaakseni 15-vuotiaana toimisin lapsenvahtina ja sitten 20-vuotiaana menisin naimisisiin ja ostaisin ison omakotitalon. Ja lapsia ainakin kolme. Ammattina lääkäri, eläinlääkäri, arkeologi tai matkaopas.
Luin paljon ja niistä tuli sitten ammennettua paljon ajatuksia. Ei toki kauhean uskottavia suunnitelmia, kuten nuo iät paljastavat.
En lapsena osannut ajatella itseäni aikuisena. Perheessämme menehtyi todella paljon nuoria ihmisiä ja olin varma, että minäkin kuolen ennen kuin täytän 20.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Muistaakseni paljonkin pohdin, millaista elämää elän omassa kodissa ja onkohan minulla omaa perhettä. Ajattelin myös paljon sitä, kun olisin 25v minulla on ainakin pitkä tukka. Lapsena minulla oli aina lyhyt tukka, just ja just korvat peitti. 25 vuotiaana minulla oli nippa nappa olkapäille ulottuvat huonolaatuiset hiukset.
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella ainakin tein tuollaisen listan. Muistaakseni 15-vuotiaana toimisin lapsenvahtina ja sitten 20-vuotiaana menisin naimisisiin ja ostaisin ison omakotitalon. Ja lapsia ainakin kolme. Ammattina lääkäri, eläinlääkäri, arkeologi tai matkaopas.
Luin paljon ja niistä tuli sitten ammennettua paljon ajatuksia. Ei toki kauhean uskottavia suunnitelmia, kuten nuo iät paljastavat.
Jatketaan vielä sen verran, että enemmän nuo olivat sellaista mielikuvitusleikkiä ja tarinoiden kertomista kuin todellisia suunnitelmia. Samalla tavalla kirjoitin vihkot täyteen tarinoita, joiden päähenkilönä olin itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mietin, lähinnä ammattihaaveita. Mistään omakotitalosta en haaveillut, mutta lähinnä tyylin kirjoista lukemieni mielenkiintoisten ihmisten kautta että minäkin ryhdyn kirjailijaksi tai taiteilijaksi tai muuta sellaista.
Olisin halunnut fyysikoksi ja eläinlääkäriksi. Ja hevosiakin olisi voinut olla sekä leijonia. Suklaata meinasin syödä joka aamu aamupalaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En miettinyt. Tai haaveilin muutosta maalle ja 38-vuotiaana se toteutui. Oon ollut valintaan todella tyytyväinen.
Joo.. tullut 11-vuotiaana laskettua, mitä kannattaa ostaa, jotta saa mahdollisimman halvalla. Yritin käydä läpi halpoja tuotteita, ja joku tavoitekin oli, että saisi mennä vain 100€/kuukausi.. :D No, siihen laskemiseen kyllästyin äkkiä. Rupesin vain piirtämään. Turha liian nuorena miettiä tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo.. tullut 11-vuotiaana laskettua, mitä kannattaa ostaa, jotta saa mahdollisimman halvalla. Yritin käydä läpi halpoja tuotteita, ja joku tavoitekin oli, että saisi mennä vain 100€/kuukausi.. :D No, siihen laskemiseen kyllästyin äkkiä. Rupesin vain piirtämään. Turha liian nuorena miettiä tuollaisia.
Siis ruokaan. - viestin lähettäjä
Muistan ala-asteella ajatelleeni, että tänne minunkin lapseni sitten tulevat. Maailmani oli hyvin pieni silloin enkä ajatellut mitä muuta maailmalta löytyy. No se koulu on jo ajat sitten suljettu. Yläasteella sen verran laajentui maailma, että ajattelin opiskelevani yliopistossa jossain isossa kaupungissa. Lukion käynti kotipaikkakunnalla oli itsestään selvää. Minulle oli myös täysin päivänselvää, että minulla on isona useampi lapsi. En nyt ainakaan muuta muista miettineeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan ala-asteella ajatelleeni, että tänne minunkin lapseni sitten tulevat. Maailmani oli hyvin pieni silloin enkä ajatellut mitä muuta maailmalta löytyy. No se koulu on jo ajat sitten suljettu. Yläasteella sen verran laajentui maailma, että ajattelin opiskelevani yliopistossa jossain isossa kaupungissa. Lukion käynti kotipaikkakunnalla oli itsestään selvää. Minulle oli myös täysin päivänselvää, että minulla on isona useampi lapsi. En nyt ainakaan muuta muista miettineeni.
Niin no ammattihaaveita toki oli myös. 6-7-vuotiaana halusin hevosten hoitajaksi, vaikka en ollut koskaan ratsastanut enkä edelleenkään ratsasta. Sitten kuvittelin haluavani opettajaksi.
Jostain syystä lapsena usealla oli haaveena olla nuori äiti. Nyt tuo vähän ihmetyttää mutta kai se oli silloin 80-luvulla normaalia. Jostain tuli sitten vähän liiankin nuori äiti.. itselle ei lapsia siunaantunut.
Lapsena (10v) haaveilin olevani mafioso ja kaikki pojat tykkäisi minusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ehkä jopa surullista, jos ei ole haaveita tulevaisuudesta. Että on jo lapsena pelannut korttinsa niin pieleen, että kaikki ei ole mahdollista. Puhutaan näköalattomuudesta, jos ei ole haaveita.
Tai sitten päivittäinen elämä on sellaista selviämistä, ettei siinä ehdi haaveilla. Itse pelasin korttini aika hyvin vaikka ei ollut mitään haaveita tai suunnitelmia n. 20 vuoden ikään asti. T. Alkoholistiperheen lapsi
Sama täällä.
Lapsena ajattelin, että minusta tulee joko taiteilija tai arkeologi (vissiin todella yleinen ammattitoive). Nämä ei toteutuneet, mutta teini-iässä tekemäni toiveet ovat toteutuneet kaikki: tyttölapsi parikymppisenä
oma, turvallinen koti
iso kirjahylly, jossa kaikki lempikirjani
alle 10v auto (tätä haavetta piti odottaa pisimpään)
japaninmatka
työ, jossa viihdyn ja jonne on kiva mennä
Jääkaapissa aina vesimelonia ja coca colaa (pitkään oli, nykyään ei enää)
Elämä on ollut antoisaa
Kaverini sanoi joskus ala-asteella 10-vuotiaana, että hänestä tulee työtön. Hänestä todella tuli työtön. Periaatteen mies.
Mietin lapsena ja teininä sitä, että mitähän minusta tulee ja miten voin koskaan saada hankittua edes sitä mitä vanhempani ovat saaneet. Nyt yli 50-vuotiaana minulla on ne kaikki ja enemmänkin, joten oikeastaan mennyt ihan hyvin.