Lapsuuden traumaattiset kokemukset

Olen elänyt perheessä, jossa vanhemmat riiteli koko ajan keskenään. Oli väkivaltaa ja huutamista ja erolla uhkailua. Me lapsetkin riitelimme ihan älyttömän paljon keskenämme ja muistan kuinka siihen ei rakentavasti puututtu koskaan. Sain kuulla myös sukulaisiltani, että aina riitelimme.

Oli tyhmäksi haukkumista, vyöllä pakaroille hakkaamista, tukistamista, mitätöimistä. Omia vaikeampia lapsen tunteitani, kuten surua, pelkoa tai ahdistusta ei käsitelty mitenkään. Itkuuni reagoitiin vain sanomalla, että itken taas ja liikaa. Jopa pelkään ja häpeän itkuani nykyään ja olenkin erittäin herkkä persoona.

Nyt on lapsuudestani mielessä pyörineet tqpahtuneet asiat. On isän vakivaltaista käytöstä yleisellä paikalla ja isän joutuminen putkaan silmieni edessä. Itse olin tuolloin alle kouluikäinen. Mitään muistoa minun lohduttamisestani ei ole. Muuta muistoa siitä ei ole. Olen myöhemmin äitini kuullut sanovan isääni vankilakundiksi. Miksi? Sitä en tiedä. Tuskin tuon takia.

On myös asioita joita muistan ja jotka ovat hyvin etäisiä, mutta tuntuvat, että ne ovat minulle tapahtuneet. Mutta en saa niihin mitään yhteyttä muuta kuin valtavan ahdistuksen. Vaikea selittää. 

Muistan esim. unen jonka näin lapsena kuinka äitini riitelee itsensä näköisen tumma hiuksisen naisen kanssa ja en tiedä kumpi on oikea äitini. Siinä sitten istun takapenkillä keskellä veristen irto käsien ja jalkojen.

Olen aikuisiällä sairastunut psykoosiin muutaman kerran ja nyt ajattelen, että lapsuuden kokemuksilla on näihin sairastumisiin suuri yhteys. 

Nykyään en ole vanhempieni kanssa tekemisissä ja sekin on minun vikani, vanhempieni mukaan. Yritin näitä lapsuusasioita käsitellä heidän kanssaan pintapuolisesti ja siitä ei tullut muutakuin minun haukkumistani ja mitätöimistä. En siis ole näistä asioista, mitä nyt kerron, puhunut heille. Vain heidän alkoholismistaan.

Se miksi näistä asioista kirjoitan nyt on se, että haluaisin kuulla miten itse olet selvinnyt asioista ja traumoista lapsuudessasi ja pääsitkö niiden yli? Kuinka olet kehittynyt ihmisenä paremmaksi, koska itse tunnun jumittavani näissä lapsuusmuistoissa, jotka välillä tuntuvat niin etäisiltä ja jos niitä mietin tuntuu kuin ne kumminkin olisi vain tapahtunut jollekin muulle. Kuinka voisin päästä eteenpäin?