Poika 7,5 kk ja syö ehkä sosepurkillisen pvssä?! Muita, jotka taistelette syömisen kanssa?

Alotin kuopuksen kanssa kiinteät kun tämä oli 6kk (näin tein myös isompien lasten kanssa, eikä ongelmia ollut). Jäi kyllä vain haaveeksi tuo alottaminen, mikään muu kuin tissi ei kelvannut. Olin jo aika epätoivoinen ja luulin, että tytössä on oikeasti jotakin vikaa. Kun hän oli 8kk oli vielä oikeastaan täysimetyksellä. Sitten yksi päivä hän keksi, että puuro on hyvää ja siitä se lähti. Sitten meni pari kuukautta, että tyttö söi jonkin verran kiinteitä (mutta ei kerrallaan koskaan purkillista) kunnes 10kk:n iässä tuli totaalinen kieltäytyminen. Purkin näkeminenkin sai tytön raivoon. Sillon lopetettiin soseet ja tyttö siirtyi perheen ruokaan ja halusi itse syödä. Johan maistui ruoka kun ruoka ja minä olin aivan ällikällä lyöty, että onko kyseessä sama lapsi.



Tyttö on nyt 1v11kk ja syö edelleen enemmän ja monipuolisemmin kuin meidän isommat (3v7kk ja 7v7kk) =)

Kiitos Kent sinulle vastauksestasi! Oli kiva kuulla, että jollain muullakin on vastaavia " ongelmia" .



Miten muuten lopetit tuon imettämisen? Lopetitko sen kerralla vaiko esim yösyötöt ensin?

Juu, lopetin ensin yösyötöt kun tyttö oli 8kk (tai yritin). " Onnistuin" kunnes tyttö taas parin viikon päästä rupesi karjumaan yöt läpeensä saadakseen maitoa. Niin sitten luovutin. Ja sama rumba oli päällä, tyttö nukkui tissi suussa koko yön. Kun hän oli päälle 9kk päätin että nyt riittää ja lopetin yösyötöt ja samalla harvensin päiväsyöttöjä neljään kertaan / päivä. Aika pian lopetin koko imetyksen kun tuntui että vauvalla ei enää ollut MITÄÄN muuta mielessä kuin tissi. Sinänsä mulla ei olisi ollut kiirettä lopettaa kokonaan, ja olin haaveillut jatkavani sinne vuoden ikään ainakin niin kun isompien lasteni kanssa. Kuitenkin tytölläni on kaikessa sellainen asenne " kaikki tai ei mitään" ja lisäksi imetys pahensi omia allergioitani ja astmaa lopussa niin paljon, että sain tuskin nukuttua allergioidenkaan takia. Kun lopetin, oma oloni muuttui tosi paljon ja tyttö rupesi huomaamaan että maailmassa on muutakin kuin äidin tissit.



Harmittaa kyllä, että imetys jäi omasta mielestäni kesken, mutta tämän lapseni kanssa olen saanut muutenkin heittää nurkkaan kaikki aikaisemmat käsitykseni lastenhoidosta. Tuttia tai pulloa tai edes nokkamukia tyttö ei ole koskaan huolinut, eli siirtyi suoraan tavalliseen mukiin. Maitoa hän ei oikeen kestä (siis vatsa ei kestä) joten joi enimmäkseen vettä.

Yritin lopettaa pari viikkoa sitten, 6 yötä hän oli ilman mutta annoin sitten periksi kun huudot eivät loppuneet. Nyt ajattelin tehdä niin, että lopetan imetyksen kokonaan joskos se olisi helpompaa. En kyllä itsekään haluaisi vielä lopettaa mutta pakko mennä töihin kk päästä. Toki voisin vielä imettää aamuisin ja iltaisin mutta luulenpa että on sen verran kova jätkä ettei oikein suostu pelkästään siihen :)



Ei hänkään nokkamukeista paljon perusta. Lasista juo suoraan vettä tai korviketta.



Olikos teillä neuvolassa juttua ettei painokäyrä nouse vaan laskee? Meillä on näin ja he sanoivatkin, että voisi kokeilla antaa pari tl/pv olivii- tai rypsiöljyä, yök :)

Me asutaan Saksassa niin täällä on tarkastuksia harvemmin, kun vauva on 1kk, 3kk, 6kk ja 12kk ja sitten kerran vuodessa. Olen onnellinen, että paikallinen lääkäri oli tosi mukava ja sanoi, ettei ole mitään järkeä tuijottaa käyriä vaan katsoa lasta. Eli näyttääkö lapsi jotenkin aliravitulta jne.



Meillä on kaikki lapset aina olleet pitkiä ja hoikkia, mustaakseni kuopuksen mitat oli 6kk 73 cm ja 7900 g, 12kk sitten 82 cm ja vajaa 10 kiloa. Lääkärin mielestä just sopiva, täällä kun on ongelmana liikalihavat lapset. (Vaikka ei vauva nyt liian lihava toki voi olla.)



Luulen, että jos lasta olisi punnittu useammin niin varmaan oli suhteessa laihimmillaan juuri tuossa välillä 7kk ja 9kk, sen jälkeen kun sitten 10-kuisena alkoi syödä isoja annoksia niin varmaan paino lähti nousuun.

Eikä hän näytä aliravitulta. Neuvolassa tuijottavat ehkä liiankin herkästi käyriin, toki puolensa silläkin.



Oli kuitenkin kiva kuulla sinusta tai siis teistä. Oikein ihanaa kevään odotusta teille kaikille!!!



P.S Jatkan tuota syömistaistelua ja katsotaan kuinka käy kun lopetan imetyksen tuossa ensiviikon loppuna :) aapuva

Muistaakseni noin vuoden iässä valittelin neuvolaankin kun kuopus söi mielestäni niin paljon vähemmän kuin esikoinen vastaavassa iässä. Noo oli kuulemma normaalia.



Meillä oli myös kovasti yöheräilyjä ja edelleen imetin myös öisin koska se oli helpoin tapa nukuttaa lapsi uudelleen. Pidettiin parikin kertaa unikoulu ja se tehosi mutta aina hetken päästä yöheräily palasi.



Lopulta reilun vuoden iässä löydettiin maito + muita allergioita. Kun ruokavalio saatiin kuntoon niin kuopus rupesi syömään tosi hyvin. Nykyään mummot ja muut tutut naureskelevat että ompas mukava syöttää lasta jolle ruoka maistuu (kuopus nyt 1v 9kk ).



Eli meillä allergioista oli oireina vain yöheräily ja yöitkut joskus, huono ruokahalu ja kerran päivässä tuli kaurapuuromainen vetelä ja pahanhajuinen kakka.



Allergiatesteissä ei näkynyt muuta kuin maitoallergia ja sekin lievänä mutta silti nyt käytössä vain noin 10 ruoka-ainetta ja kokeilemalla löydetty monia sopimattomia ruokia.



Kasvun hidastuminen voi muuten olla allergian oire ruoka ei siis imeydy välttämättä kunnolla. Toki kaikki lapset kasvavat muutenkin " omalla käyrällään" . Eli en tarkoita että teillä olisi välttämättä allergioista kyse mutta kannattaa kuitenkin miettiä sellaistakin mahdollisuutta jossain vaiheessa jos ruokahalua ei ole ja kasvu hidastuu.



t. MiTeSa ja kaksi allergista lasta

Meidän poika ei meinannut millään alkaa syömään kun lopetin imetyksen 6kk iässä. Kiinteisiin totuteltiin ensin viikkoja, sitten kuukausia. Lopputuloksena lähinnä se, että vuoden iässäkään hän ei vielä syönyt käytännössä mitään. Korviketta kyllä joi parikin litraa päivässä, mutta kiinteitä ei mennyt useimpina päivinä yhtään, parhaina päivinä joitakin lusikallisia. Hänellä on toki allergiat todettu 9kk iässä, mutta ruokavalion korjaaminen poisti vain mahavaivat, syömistä se ei parantanut mitenkään. Neuvolasta napistiin huonosta kasvusta ja miinuskäyristä, mutta minkäs teet jos toinen ei syö?!?



Pieni parannus meillä tapahtui vasta vuoden paikkeilla, kun siirryimme kotiruokaan. Se alkoi maistua hieman paremmin ja päivässä meni ehkä pienen purkin verran ruokaa. Lopullinen läpimurto tapahtui sitten 1v 2kk iässä kun poika oppi syömään itse. Kun hän yhtenä päivänä keksi miten lusikan saa suuhun oikeassa asennossa, on siitä lähtien syönyt hyvällä ruokahalulla valtavia annoksia. Eikä syöttää saa, pää kääntyy kiukkuisesti pois jos edes yrittää auttaa!! Samoin huuto alkaa jos edes yrittää tarjota jotain purkkiversiota, ruoka pitää olla tavallista kotiruokaa ja samanlaiselta lautaselta tarjottuna kuin itsekin syödään. Niin ja lelut ja laulut ei koskaan auttaneet meillä mitään, vaan malliksi syöminen. Kummasti ottaa meistä mallia ja lusikoi samalla tavalla kuin näkee meidänkin tekevän, vaikka muka alkuun ei meinaa syödä.



Eli sanoisin että aika auttaa. Älä revi pulttia vaikkei ruokaa menisi yhtään. Jossain vaiheessa se into sitten syntyy kun vain kärsivällisesti odotat =)

Meidän poika tulee ensi viikolla 9 kk ja hän elää pelkällä rintamaidolla ja vellillä (2-3 purkkia päivässä). Olen yrittänyt maistataa lusikkaruokia 5 kk iästä lähtien, mutta mikään ei kelpaa. Pyörittelee vähän aikaa suussa ja sylkee ulos tai jos vahingossa osa menee nieluun saakka, niin saa inhon väristyksiä ja yökkäilee. Alan olla jo vähän huolissani. Varsinkin, kun esikoinen söi 5 kk ikäisestä mitä vain hyvällä ruokahalulla. Tosin molemmat ovat kasvaneet ihan samaan tahtiin, että näköjään nesteilläkin kasvaa ihan hyvin, vaikka kulutuskin on jo aika kovaa, kun konttaa vauhdilla paikasta toiseen. Mutta lohdutukseksi sinulle, että on muitakin kohtalotovereita.

Kiitos viesteistänne! On kyllä välillä alkanut toivo mennä kun mikään ei kelpaa mutta kaippa nuo lapset jotekinkin pärjää (näyttäsisi siltä). Niin ja se, että harmittaa kun valmistelet niitä ruokia vähän väliä ja mikään ei kelpaa.

Tuosta allergiasta en ole aivan varma kun ei hänellä ole iho-ongelmia eikä uloste ole " pahanhajuista" eikä löysää. Ei hänellä ole oikeastaa ollut löysää ulostetta kuin kerran. Siitä on jo kylläkin aikaa kolmisen kk. Isoveli sen sijaan on kärsinyt löysistä ulosteista :(

Tutulta kuullostaa tuo sinun ongelmasi ;). Tosin meidän tissihirmu on jo 6-vuotias ja kun reilun yhden vuoden iässä pojalta loppui imetys, alkoi ruokakin maistua hieman paremmin.



Meilllä tosiaan ei pojalle maistunut juurikaan ruoka koko imetysaikana, mutta lapsi oli pullea ja hyvinvoiva koko ajan. Silloin olin aivan sairaana huolesta, mutta sitten myöhemmin tajusin että se johtui vain siitä että poika tosiaan sai tarpeekseen siitä rintamaidosta ja lisäravinnon tarve oli todella pieni. Yritin raukalle tyrkyttää soseita 4kk iästä lähtien (suositukset olivat sellaiset silloin) huonolla menestyksellä.



Täytyy kuitenkin sanoa että meidän eskarilainen ei ole missään vaiheessa ollut hyvä syömään vaan nirso on edelleen :). Ruokaakin on mennyt aina vähemmän kuin pikkusisaruksilleen, mutta leipää söisi toisinaan mielettömiä määriä. Poika on vauvaiän jälkeen hoikistunut kovasti (sukuvika), mutta on silti ihan normaalipainoinen, lihaksikas, energinen pakkaus. On myös koko ajan ollut isompi pikkusisaruksiaan jos neuvolan käyriä vertaa.



Meillä aiheutti kyllä syömisongelmia myös kireä kielijänne. Pojalla tuli herkästi oksennusreaktio eikä voinut ottaa suuria lusikallisia kerralla toisin kuin pikkuveljensä. Tuttia ei halunnut/kyennyt imemään ollenkaan ja rinnalleopettelussa meni aikaa jolloin kävi niin ettei sitten pullo enää millään muotoa kelvannut. Jälkeen päin vasta ymmärsin että osin nuo ongelmat johtuivat kielijänteestä joka viime syksynä viimein leikattiin R-harjoittelun helpottamiseksi.



Sinuna en huolehtisi asiasta vaan luottaisin ihan siihen että lapsi kyllä tietää miten paljon ruokaa tarvitsee. Minulla helpotti siinä vaiheessa kun tajusin tämän asian ja lakkasin tyrkyttämästä ruokaa ;).

tai itse asiassa hän söi valtavia annoksia 6kk ikäisenä (mm puuroa aamulla ja illalla 2½dl ym). mutta 7kk ikäisenä tuli kertakaikkinen toppi, mikään ei maistunut, ei edes aikaisemmat herkut. 7-8kk iässä paino jopa putosi. koin äärettömän steressaavana, kun mikään ei maistunut ja toisaalta tuntui turhauttavalta laittaa täydet lautaselliset ruokaa roskiin kerta toisensa jälkeen. Reilun vuoden ikäisenä ruoka rupesi taas maistumaan. Tyttö on nykyään 4v ja vieläkin hän on tuurisyöppö, eli toisinaan saattaa mennä kuukausi, ettei hän syö kuin leipää ja hedelmiä. Sitten tulee kausi, jolloin mikään ruoka ei riitä.

joku viisas on sanonut: vanhemmat päättävät, mitä lapsi syö ja lapsi päättää kuinka paljon hän syö. Itse olen saanut todeta tuon todeksi, kyllä ne lapset sitten syövät, kun nälkä tulee - edellyttäen tietysti, että kyseessä on terve lapsi.