Mitähän tämä mies minusta haluaa?
Olen tapaillut erästä miestä puolisen vuotta. Molemmat tahoillamme parisuhteessa, molemmilla myös lapsia. Jotenkin vain kävi niin, että ihastuimme toisiimme (tai ainakin minä ihastuin) ja aloimme tapailemaan. Mies on sanonut hyvinkin selvästi, ettei aio erota, koska haluaa nähdä lastensa kasvavan. Ovat kuulemma yhdessä vain lasten vuoksi (jota en ihan purematta niele, eikös kaikki aina sano noin?)
Viestittelemme lähes päivittäin. Ihan arkipäivän asioista, mutta myös ikävästä jne. Ei mitään puhelinseksiä.
Nytkin mies on ollut perheensä kanssa lomamatkalla ja on viestitellyt sieltä joka päivä 2-15 viestiä päivässä.
Olisi kiva tietää mitä tämä ihminen minusta haluaa? Tällainen sivusuhde on henkisesti todellla raskasta, en kestäisi päivääkään jos en olisi niin ihastunut tähän ihmiseen. Jos en välittäisi hänestä niin paljon, olisin jo aikoja sitten sanonut hyvästit ihmiselle, joka kohtelee minua noin (kakkosena)
Auttakaa!
Kommentit (4)
mä ajattelen, että me ei kumpikan olla täysin tyytyväisiä elämäämme, ja sitten löytyi sellainen ihminen, jonka kanssa on kiva jutella ja olla ystävä, tapailla jne. Se on päivän piristys, jolloin ikävästä arjesta ja nalkuttavasta puolisosta selviää paremmin ja omat kodin arkiongelmat tuntuu pieniltä tämän ihmisen ansioista. Tämän toisen ihmisen kanssa ei ole arkiongelmia, ei rahahuolia, eikä nalkuttamista eikä kiukkuilua jne. Saa ikään kuin parhaat puolet.
Eli ei meillkään ole mitään tulevaisuussuunnitelmia, elämä vaan soljuu eteenpäin, ollaan tahoillamme naimisissa ja tukeudutaan toisiimme. En sitten tiedä, kauanko tuo voi jatkua, itsellä ekstänyt kanssa noin puoli vuotta. Olen kuullut ihmisistä, jotka ovat " onnellisesti" olleet jo 5 vuottakin samanlaisessa suhteessa. Homma voi kaatua siihen, että toinen salasuhteen osapuolista rakastuu liikaa ja eroaa, ja toinen ei ole valmis eroamaan.
Yhdessä on lähes aina mukavaa, eikä tarvitse miettiä mitään ikäviä asioita kun saa keskittyä vaan toisen lähelläolemiseen. Toki tuo ' reikänä' olokin on käynyt mielessä, mutta mies tietenkin sen vahvasti kieltää.
Ei ole vastuussa toiselle, mutta onko se oikeasti kaiken menettämisen arvoista?
Kun petetty/petetyt saavat tietää alkaa painajainen.
Olette loukanneet puolisoitanne pahimmalla mahdollisella tavalla, vieneet heiltä pois ne mahdolliset hyvät hetket joita teillä on ollut pettämisenne aikana, sillä kun kaikki tulee ilmi ne eivät merkkaa mitään. Luultavasti tulee ero, sitten nämä petturikumppanit joko jäävät kanssanne " pakosta" kun muutakaan ei ole, tai pitävät teitä osasyyllisenä eroon, alkavat inhota teitä. Luottamus kyseisessä suhteessa on parin vuoden yhdessäolon jälkeen nollissa (siis silloin kun arki ja velvoitteet astuvat kuvaan).
Jos jäätte yksin ja myöhemmin tapaatte sopivan henkilön ja tämä kysyy uskollisuudestanne/ eron syistä joko kerrotte totuuden ja menetätte toisen luottamuksen jo valmiiksi tai ette kerro totuutta ja suhde alkaa valheella...
Joskus olisi ihan hyvä ajatella tulevaisuutta ja ihan oikeasti sitä mitä puolisolleen ja itselleen aiheuttaa tekemisillään.
Kyllä, olen yksi petetty jonka on elettävä loukkauksien kanssa lopun elämänsä ja joka miettii joka päivä että miksi mies ei lähtenyt toisen naisen matkaan ja antanut minulle mahdollisuutta löytää joku luotettava jonka kanssa arjen jakaisi. Hän hukkasi minulta liian paljon elämästäni.
mies tykkää paneskella montaa puuta ja sinä olet sopiva uhri. GO GIRL :D