Mies ei osta koskaan kukkia :(

Onpa meillä ap käynyt hyvä tuuri.

Itse en edes kaipaa sellaista hömppäromaanityyppistä romantiikkaa, että tuodaan kukkia ja suklaarasioita tai lähetellään ystävänpäiväviestejä. Arvostan enemmän sellaista arjen huomioimista, että mies tekee asioita puolestani, huomaa panna lempparisarjani nauhotukseen tai lämmittää pyytämättä saunan, kun tulen iltahukista kotiin.



Mutta me olemme jokainen tässä asiassa yksilöitä, joten sano hyvin suoraan miehellesi, mitä häneltä odotat. Miehet ymmärtävät vain suoraa puhetta! Sanot, että loukkaannut siitä, kun et saa häneltä tiettyinä päivinä kukkia ja/tai lahjoja. Että hän on hyvä mies ja huomaa ne-ja-ne jutut, kiitos niistä - mutta että sinä pidät parisuhteelle olennaisena, että saat kukkia naistenpäivänä, synttäripäivänä ja äitienpäivänä ja joskus välissäkin...

Ei se tuo. Mutta lähinnä se naurattaa ja käyn sitten itse hakemassa itselleni tulppaanikimpun kukkakaupasta.

aprikoi ostaisiko tylsiä ruusuja vai katsoisiko, jos lyötyisi kauniita orkideoita. Ehdotuksia otetaan vastaan eri rehulajeista.

Mun mielestä ne on aivan turhia rehuja mistä tulee vaan sotkua. Mutta miehen elettä arvostan tietysti, sehän on se tärkein juttu.

Se ei vaan osaa!

Joka leffassa toitotetaan länsimaisia kosiskelumenoja: kukkien ja suklaarasioiden ostamista naiselle, kynttiläillallisia, timanttista vihkisormusta...



Mun mies ostaa kukkia, jos joku sattuu tarjoamaan alennushintaan niitä jossakin erikoistarjouksessa.



Suklaarasioita en ole saanut.



Kynttiläillalliset lopetin, kun mies sai nauruhepulin niiden kynttilöiden takia.



Olen pyytänyt häntä ostamaan myös hajuvettä mulle synttärilahjaksi, mutta hän vastaa aina, että ei osaa. No, ostan siis hajuveteni itse. Sama juttu korujen kanssa: hän ei osaa ostaa niitä.



Sanomatta lie selvää, ettei vihkisormuksissani ole korukiviä... mutta senkin olen ajatellut, ettei rakkaus ole kiinni tavarasta, ja yhtenäinen kultasormus ehkä symboloi paremmin ikuisuutta.

Sain ensimmäisen parin vuoden aikana useinkin " yllätys-kukkia" , vaan eipä niitä ole viimeisen viiden vuoden aikana näkynyt. Tässä mietin, pitäisikö lähteä itse ostamaan kukkia ja jotain pikkuherkkua.

Kerran kyllä sanoi, että oli meinannut ostaa ja onhan se jo melkein niin kuin olisi ostanut : )

Vai lämmittävätkö ne kukat mieltänne yhtä paljon sen jälkeen, kun olette viikkokausia jankanneet miestä tuomaan kukkia?



Ei minunkaan mieheni tuo kukkia, mutta en ole niitä kaivannutkaan, koska mies huomioi minua päivittäin monilla muilla tavoilla. Ja mielestäni kaikenlaisista huomaavaisuudenosoituksista lähtee terä, jos ne tehdään vain toisen painostuksen ja kinuamisen alla.



Ostakaa itse niitä kukkasia, jos tuntuu että niitä kaipaatte. Eihän se sama asia ole, kuin jos joku niitä oma-alotteisesti toisi, mutta eipähän tarvitse ainakaan miestä vaivata moisella.

Mutta monesti huomioi esim. ostamalla jonkun pikkuherkun valmiiksi ja jättämällä hunajaisen lapun kanssa sen pöydälle odottamaan. Joskus vaahtosin noista kukista, joten nykyisin hän kyllä tuo noin kerran vuodessa (hääpäivänä) kukkia. Ei se tunnu enää samalle, kun siitä on kerran saarnannut ;). Sen sijaan ystävänpäivänä toi leivokset meille ja keitti kahvit. Arjen huomionosoituksia voi olla niin monenlaisia. Älkää tehkö kukista kynnyskysymystä.

ja olen onnellinen siitä, että mies on mun kanssa samoilla linjoilla ja jättää rikkaruohot ostamatta.

Vierailija:

Vai lämmittävätkö ne kukat mieltänne yhtä paljon sen jälkeen, kun olette viikkokausia jankanneet miestä tuomaan kukkia?

Ei minunkaan mieheni tuo kukkia, mutta en ole niitä kaivannutkaan, koska mies huomioi minua päivittäin monilla muilla tavoilla. Ja mielestäni kaikenlaisista huomaavaisuudenosoituksista lähtee terä, jos ne tehdään vain toisen painostuksen ja kinuamisen alla.

Ostakaa itse niitä kukkasia, jos tuntuu että niitä kaipaatte. Eihän se sama asia ole, kuin jos joku niitä oma-alotteisesti toisi, mutta eipähän tarvitse ainakaan miestä vaivata moisella.

Eli jos mies on mölli, eikä ole oppinut tuollaista huomiointia, niin se pitää hänelle opettaa ;=)

Mieluummin niin kuin että marisee ja katkeroituu. Kyllä se muutamassa vuodessa alkaa sujua spontaanistikin, kun ensin selvästi vääntää rautalangasta miehelle, millä tavoin vaimon saa ilahtumaan.

Ääneen lausumattomat toiveet harvoin toteutuvat.

Joskus vähän kirpaisee, että olis edes kerran elämässä, mutta muuten en haluaisikaan liiallista muistamista/tekoromantiikkaa elämään. Joskus mies ostaa leivokset, niin sitten kahvitellaan, mutta kynttiläillalliset häntäkin vain naurattaa. Kun eka kerran ne järjestin, niin mies sytytti valot ja kysyi: miks täällä on niin pimeää? ;) Mies ei myöskään osta mitään lahjoja mulle, kun ei kuulemma osaa.

ole kiltti, yllätä minut ja tuo kukkia. Mies kysyy vielä tarkkaan että kuinka monta ja minkälaisia ja on sitten tosi tyytyväinen itseensä, kun romanttisena tuo ne.



Mutta toisaalta, jos alkaisi yhtäkkiä sadella suklaarasioita ja ruusuja, muuttisin aika epäluuloiseksi. Tähän on jo tottunut. Hyvä mies on muuten.

ja mulla meinas yrjö lentää.. Siis niin ällöttävää ja teennäistä.

Sit kerran (asuttiin jo yhdessä) se oli tehnyt kynttiläillallisen ja odotti mua puku päällä jne, mä sain niin hirveet raivarit, ku olla ja voi!

Mua yrjöttää kaikki tollanen limailu ylikaiken!!!!

Tokihan mä kukista tykkään ja kuka ei hyvää ruokaa arvostais, mut miks kaikesta pitää tehdä niin suuri numero.. En oo itse pätkääkään romanttinen!

Miksi miehet ei aina osta kukkia... :)

kukkia. Siinä on vain se että joko se A) suuttuu " no pidä rahas, olisin aikonut tuodakin, mutta nyt ei huvita" tai B) Enkä tuo, ostan sitten kun itseä huvittaa... :(