Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka lapsettomia koska eivät löytäneet kumppania?
25.02.2025 |
Otsikkoon kiteytyy varmasti se miksi tämä koira älähtää lukiessaan uutisia synnytystalkoista ja väestökriisistä. En syytä omasta lapsettomuudestani mitään tai ketään, vaan ajattelen että kohdallani elämä nyt vain meni näin ja mukana on ollut ihan vaan huonoa tuuria.
Olen ihan tavallinen, korkeakoulutettu ja keskituloinen suomalainen nainen ja varmasti monella mittarilla hyvin keskiverto. Olen ollut pitkissä parisuhteissa ihan tavallisten miesten kanssa, mutta useamman vuoden yhdessäolon jälkeen miehet eivät ole halunneetkaan mennä naimisiin ja perustaa perhettä vaan harrastella ja touhuilla omiaan. En vaan ole sitten löytänyt miestä jonka kanssa vakiintua ja nyt ikä alkaa väistämättä tulla vastaan sillä en hyppäisi lapsentekoon nopealla aikataululla uuden ihmisen kanssa.
Tiedän itsellisen äitiyden olevan vaihtoehto, mutta itselleni se on vain teoreettinen sellainen. Minulla ei ole tarpeeksi vakaata turvaverkkoa lähellä tai taloudellista tilaa jotta kokisin tuon hyväksi vaihtoehdoksi lapsen kannalta. Mutta nyt sitten tässä elämänvaiheessa alan pikkuhiljaa kohdata realiteetit ja että äitiys ei koskaan toteutunut. Ajatus tuon myöntämisestä ääneen on pelottava ja hyvin lopullinen joten kuulisin mielelläni anonyymina muiden kokemuksia ja mietteitä vastaavasta tilanteesta.
Kommentit (64)
Minä olin pitkässä suhteessa ja reilu kolmekymppisenä mies sairastui psyykkisesti. Siihen tilanteeseen ei olisi voinut lasta ajatella koska yöt valvottava vauva olisi varmasti aiheuttanut miehelle suljetulle osastolle joutumisen vaikka muuten lääkityksen ja säännöllisen unirytmin kanssa pärjäsikin. Tästä parin vuoden päästä suhde päättyi. Nyt miesrintamalla hiljaista. Ei tällä iällä baarista ketään löydä ja töissä ja harrastuksissa kaikki on naisia. Ne harvat kaverit perheellisiä niin ei kaverien kauttakaan ketään löydä. Tinder myös aikaepätoivoista kun deittailu miehen etsimismielessä niin turhauttavaa.
Vielä ehkä ehtisi jos mies löytyisi tyyliin heti. Uskon löytäväni vielä kumppanin mutta tuskin niin ajoissa että ehtisimme lapsia saada. Itsellinen äitiys ei ole oma juttu. Tuntuisi oudolta selittää ihmisille ettei lapsellani ole isää lainkaan ja niin yksinäiseltä kokea raskaus ja ne kaikki ensi hetket lapsen kanssa yksin. Lisäksi tuntuisi liian raskaalta pärjätä täysin yksin pienen lapsen kanssa. On hyvä että lapsi on mahdollista hankkia yksin, mutta se ei ole oma juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon nyt 47v sinkkumies.
Kyllä mä haluaisin vaimon ja lapsen/lapsia. Olen aina halunnut. Harmi vaan kun nuorena olin aivan liian ujo ja hiljainen, jotta olisin uskaltanut lähestyä naisia.
Nyt alkaa olemaan myöhäistä. Koska olen aivan tavallinen duunari, minusta ei enää kiinnostu sellaiset naiset, jotka haluaisivat lapsia.
Harmittaa paljon. Varsinkin se, että jonkun verran tuli nirsoiltua nuorempana. On tullut kokeiltua esim. nettideittailua. Kyllä minuun otti yhteyttä varsin fiksun oloiset naiset... Mutta aina jänistin tai treffeillä en vaan osannut iskeä naista, tehdä vaikutusta.
Jos olisi alle kolmekymppisenä ollut tämä rohkeus ja itseluottamus, mikä nyt on keski-ikäisenä, olisin saanut helposti itselleni tyttöystävän.
Mutta eipä mahda mitään. Vanhana poikana eletään hautaan asti.
Eli ette oikeasti edes tahdo lasta? Jos oikeasti haluaa, niin kyllä muut asiat sitten järjestää sen mukaan.