Kaveri ehdottaa aina kahvittelua minun luonani
Olen sanonut, että olisi kiva käydä sielläkin vaihteeksi kylässä, mutta aina kun ollaan yhteydessä tulee silti sieltä ehdotus, että hän tulee mieluusti tänne kahville.
Ei ole mielestäni hyvien tapojen mukaista kutsua itse itseään toisten luokse kylään ja tulla joka kerran tyhjin käsin. Nykyään tapaamisen ovat harventuneet, kun ei kiinnosta toistuvasti olla se joka hoitaa kestityksen.
Onko muilla tällaista ystävyys - tai kaverisuhteessa?
Kommentit (87)
Uli uli uli uli uliiiii uliiiiii u u u u uliiiii u u u u
Vierailija kirjoitti:
Kotihäpeä
Voiko tällä verukkeella olla vuosikymmeniä vastaanottamatta ketään vieraita? Eivät muutkaan ihmiset yleensä kovin hulppeasti asu.
Mulla oli ystävä, joka asui ulkomailla. Olin käynyt hänen luonaan pari kertaa, maksanut ravintolaillallisia ja ostanut ruokaa ja viiniä. Kummatkin vierailut ja niiden kestot oli aina etukäteen sovittu.
Kun hän oli tulossa Suomeen, sovimme menevämme ravintolaan syömään. Samana päivänä kun piti tavata hän kuitenkin ehdotti aina, että syötäisiinkin luonani. Minä hommasin ruoat ja juomat. Pari kertaa hän jopa kaivoi pyjaman kassistaan ja sanoi jäävänsä sohvalle nukkumaan. Hänellä oli myös sisko Suomessa, joka asui aika lähellä. Jossain vaiheessa ilmoitin, että eiköhän me kuitenkin tavata ravintolassa, mistä varaat pöydän? Tapaamiset harvenivat, vaikka tiesin hänen käyvän Suomessa: Nyt ei olla vuosiin tavattu.
Harmi, kun toisilla sama ongelma toisinpäin ja toisilla toisinpäin. Minulla on paljon kavereita, mutta jos en lähtisi heidän luo tai kahvilaan tms näkisin ketään äärimmäisen harvoin. Kaikki tietävät olevansa meille tervetulleita, mutta jotenkin harvoin ketään käy. Olisi kiva, jos kävisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee miten menee. paras ystäväni on käynyt luonani kerran 10v aikana. Minä käyn hänen luonaan kerran vuodessa. Välimatka 500km. Ei haittaa minua, joskin jos en mene sinne niin emme näe varmaankaan ikinä enää.
Pari kaveria käy aina minun luonani. Nämä ovat sellaisia jotka soittavat että olenko kotona jos tulisi kahville. Ei haittaa ollenkaan, he asuvat kerrostaloissa ja mukavampihan se on meillä kesäisin kahvitella kauniilla pihalla auringonpaisteessa.
Yksi kaveri on hankala, peruu itse ehdottamiaan tapaamisia 90%. Ja aina silloin kun olisi ollut tulossa minun luokseni. Viime kesänä kävin heillä, ja päätin että seuraava kerta on luonani, ja jos se perutaan ikuisesti niin sitten vain emme näe enää koskaan. Hänellä on melko uusi mutta pieni rt-asunto, eikä pihaa ollenkaan. Keittiö ja olkkari on samaa tilaa ja muutaman vuoden ikäinen lapsi on aina kotona kun menen kylään. Kok
Miksi en? Mukava kesälomareiissu ja saa nähdä samalla rakasta ystävää.
Tauot yhteydenpidossa ovat nykyään paljon pidempiä, kun ei tunnu oikein mielekkäältä vääntää siitä että jotain muuta voisi olla välillä ohjelmassa kuin taas kerran meillä kahvittelu.