Miten täysin hunnutetut naiset tunnistavat toisensa, miten voivat tutustua uusiin ihmisiin?

Mutta tuollaisen täysin peittämisen tarkoitushan onkin eristää nainen. Ei ole tarkoituskaan, että tällainen nainen jäisi kadulla juoruamaan tuttujen kanssa. Kaipa niissä kulttuureissa naiset sitten tapaavat toistensa kotona tai jossain " ompeluseuroissa" . :)

mutta siis eihän näissä maissa, missä ollaan täysin hunnun alla, myöskään koskaan liikuta yksin kaupungilla, eikä tavata siellä ketään. JOS kotoa lähdetään liikkeelle, lähdetään niiden kanssa, joiden kanssa aiotaan liikkuakin. Tai haetaan (saatettuna) heidät kotoaan.



Ja uusiin ihmisiin ei ole tarkoituskaan noin vain tutustua. Esittely on aika oleellista näissä kulttuureissa, niin kuin se oli aikaisemmin länsimaissakin. (Ja saisi ehkä olla vieläkin, niin ei tarvitsisi tutustua kuin fiksuiksi tunnettuihin kunnon ihmisiin, joita joku uskaltaa suositella)

Olen islamin uskoon hyvin suopeasti suhtautuva henkilö ja minusta on ihan OK, jos nainen haluaa pukeutua peittävästi ja peittää hiuksensa muun mukana. Mutta kasvojen peittämistä kokonaan en pysty mitenkään hyväksymään, koska sen viesti on vain ja ainoastaan, että naisella ei saa olla mitään roolia julkisessa elämässä.



Huivi voi ja usein on myös polittiinen viesti siitä, että nainen haluaa olla yhteiskunnassa aktiivinen ja nimenomaan ajatuksiensa ja sanojensa kautta ilman että fyysisellä ulkonäöllä on mitään merkitystä. Mutta se edellyttää kyllä, että kasvot näkyvät. Joka väittää muuta, kieltää peruskommunikaatioon liittyvät lainalaisuudet.

kadun täydeltä vaaleansinisiin kaapuihin pukeutuneita naisia.



Kävelyn perusteella tietysti tunnistaa aina jonkun, mutta hankalaa sekin.

Varmaan yksinäisyydessään puhuvat kenelle tahansa, joka vieressä seisoo=)

Vierailija:

mulle, et miks ne sokeat tarvii napsuttimia kun osaavat ja voivat kerran puhua??

Eli siis toinen sokea huutelee toisen nimeä kovaan ääneen niin kauan, että toinen osaa suunnistaa huutajan luokse?

Meinaatko tosissasi, että sokeat rupeavat yksikseen juttelemaan, tai ummikkona huutelemaan kaveriansa?

Eli, voisivatko he käyttää esim. napsutinta, jolloin toinen tietäisi toisen olevan jo paikalla?

Ihan lasten kanssa vaan, ja he ovat paljastaneet kasvonsa (nainen naiselle), kun ollaan juteltu muutaman kerran eli tunnetaan tarpeeksi.

Kyllä heidät tunnistaa asennoista, eleistä, kävelystä. Ja voivat tutustua varmasti missä vaan uusiin ihmisiin kaapujenkin takaa. Kun voihan ne kasvotkin paljastaa tietyissä tilanteissa, ja jotenkin ne kasvot ja niiden kokonaan näkeminen menettää merkityksensä, kun on tietty henkinen yhteys saavutettu.

sitä on niin oppinut aistimaan toisen mielialat jo pienimmästäkin ilmeen muutoksesta. Vaan miten, kun ilmeitä ei näe?



Mahtavatko hunnutetut naiset olla avoimempia luonteeltaan? Pakkohan heidän on suoraan ilmaista tunteitaan, kun ei niitä muuten välttämättä huomaa. Paitsi ehkä äänensävystä, mutta sitä voi aina feikata.

vaikka kävelytyylin, pituuden ja " paksuuden" , vartalonmallin, kenkien, lasten ja lastenrattaiden tai laukun perusteella, ja silmistä jos silmät ovat näkyvillä. kokemuksesta voin sanoa että omat ystävät kyllä erottaa hunnuttautuineinakin.

Ystäväsi ei kävele, sillä hän seisoo jo valmiiksi katoksen alla. Hän ei näe saapumistasi ja sinäkin seisot paikoillasi, joten kumpikaan ei näe toisen kävelyä.

Kun KAIKKI ovat hunnutettuja, niin siellä on lyhyttä, paksua, hoikkaa ja pitkää tarjolla.



Ja viittasin tekstissäni nimenomaan huntuun, joka peittää myös silmät. Eli, näet vain sinisiä kaapuja ympärilläsi ilman mitään eroa.

Miten siis tunnistat ystäväsi?

muualla ei tällaista tilannetta (jokaisella sininen burqa) voisi olla.

joku jo sanoikin, että jos maassa on sellainen kulttuuri, niin todennäköisesti naisella on joko miespuolinen saattaja tai omat lapset mukana, niistä ainakin tunnistaa jos ei muuten.

lisäksi noiden sinisten burkhien alta näkyy usein kengät ja värikäs hame tai housunlahkeita.

ja jostain syystä sen ystävän vaan tunnistaa vaikka hartioiden muodosta tai seisoma-asennosta:). silmät tottuvat katsomaan eri lailla.

eikä nykyään afganistanissakaan näitä sinisiä burqia joka naisella ole, varsinkaan kaupungeissa, joissa saattaisi joku " stockan kello" -tilanne olla.

Näin tämän kuvan ihan sattumalta telkkarista, joten en tiedä, mikä kaupunki ja maa oli kyseessä, mutta niitä sinisiä kaapuja oli kadun täydeltä. Luotan siis, että veikkauksesi on oikea.



Saako siihen kaapuun muuten laittaa mitään koristeita? Olisi vaikka joku kukka tai koru tunnisteena? Ilmeisesti ei.

Samoin kädet ja kynnet olivat äärimmäisen laitettuja. Joten siitä päätellen kaapujengi todella satsaa ulkomuotoon, ainakin näkyvien ruuminosien osalta.



Mutta tosiaan maissa, jossa naiset käyttävät kasvotkin peittävää kaapua, niin ei todellakaan treffailla kavereita kadulla " Stockan kellon alla" , vaan kyläillään toisten kotona. Siis naiset.

tarkoitushan on eristää nainen. Hän voi tavata ihmisiä ainoastaan kotonaan jonne kylään tulevat naiset saatetaan (niinkuin vangit tarkan kontrollin alla).

Olen itse ollut työssä, jossa kaikilla oli samanlaiset suoja-asut, niin että ihmisestä näkyivät vain silmät (tai silmien seutu). Muutamassa päivässä oppi tuntemaan työkaverit pelkistä silmistä ja olemuksesta. Itse asiassa niinkin hyvin, että ilman suoja-asua en ollut heitä tunteakaan, ennen kuin katsoin vain silmiä.

Mutta hauska ajatus, että ei tunnista toista, kun näkee muutakin, kuin silmät=) Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat.

Eihän me hunnuttomat tunnisteta edes kaupan kassaa siviileissä=)



Mitenköhän käy poliisin tunnusjonossa, jos pitäisi joku tunnistaa pelkästään silmien perusteella?

Vai meinaatko, ettei sokea voi koskaan tehdä treffejä julkiselle paikalle?



Ja näissä kulttuureissa, missä naiset ovat täysin hunnutettuja, he eivät todellakaan liiku yksin missään " stockan kulmilla" , eikä heillä ole sosiaalista elämäälänsimaisessa mielessä. Sukulaisiaan tapaavat kotona ja ystäviään jossain sitten jossain tällaissa naisten illoissa, ovatko ne nyt sitten rukoushetkiä tai ompeluseuroja, en tiedä, mutta siis eivät tosiaan lähde kaupungille kahvittelemaan frendien kanssa KOSKAAN. Ja aina julkisesti liikuttaessa naisella on mies mukanaan. Joten eiköhän jokainen asianomainen nyt sitten ainakin tunnista sen sukulaismiehen siinä hunnutetun naisen rinnalla.

Yskähtelevätkö he merkiksi, vai huutelevatko todella toisaan nimeltä?

Ja jos nyt saivarrellaan, niin sokeat ovat Suomessa vapaita kulkemaan ja tapaamaan, ketä haluavat, kun taas hunnutetut tarvitsevat sen saattajan (joka toimii tuntomerkkinä).



Olisi muuten aika vaikeata tuo kahvin juominen, kun ei edes suuta saa esille=)

Voiko nainen siis IKINÄ kirjaimellisesti kahvitella muiden kanssa? Saavatko olla muiden naisten kanssa ilman huntua?

Naisporukassa tai miessukulaisten kanssa. Kyllä siinä porukassa omansa tuntee =D Omat tuntee vaikka kävelytyylistä ja silmistä (se huntu on sen verran ohut että läheltä erottaa kasvot jos uskaltaa tiirata, miehet ei yleensä uskalla). Joissain maissa ei peitetä hiuksia, eli hiukset on hyvä tunnistamismerkki.



Hunnutetut naiset muuten panostaa yhtä lailla vaatteisiin kuin me hunnuttamattoma, vaikka ne Donna Karanit ja Zarat ei sieltä kaapujen alta näy muuta kuin kodissa ja ystävien luona. Käsilaukuilla, kengillä on suuri merkitys, kaikki mikä abayan alta näkyy, mietitään tarkasti ja trendikkäästi. Kellomuoti on viimeisen päälle ja sormukset, rannerenkaat ym...



Ja meikki tehdään niin että vaikka sieltä hunnun takaa ei näy kuin silmät niin ne silmät mies muistaa, jos uskaltaa kurkata ja kohdata katseen... Ne naiset osaa silmäpelin=D