Lue keskustelun säännöt.
En pääse yli ex-suhteen onnellisista ajoista
24.02.2025 |
Onko muilla tämmöistä? Pitkä liitto päättyi syystä, enkä missään nimessä haluaisi olla exän kanssa NYT. Mutta en pääse yli siitä, miten ihanaa meillä aikoinaan oli. Kun hän kolahti niin täysillä, oli niin helppoa olla yhdessä, oli niin turvallista seikkailla ja tehdä asioita. Olen yrittänyt deittailla ja tapaillutkin, mutta kun kenenkään kanssa ei tule sitä fiilistä, että olisi tullut kotiin, saisi olla oma itsensä, kaikki olisi vaivatonta ja helppoa. Erosta 10 vuotta ja yhä edelleen tämmöinen suru seuraa, vaikka haluaisin jatkaa eteenpäin.
Kommentit (9)
Oletko yrittänyt ottaa exään yhteyttä? Voiko hän tuntea samoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho. 10 vuotta on kyllä pitkä aika.
Itse olen juuri eroamassa ja välillä suren juuri niitä hyviä hetkiä ja tuntuu, ettei kenenkään kanssa voi olla enää samanlaista. Ei se uusi tietäisi niitä sisäpiirivitsejäkään, joille on naurettu yhdessä. Välillä iskee myös aivan jäätävä yksinäisyyden tunne. Tuntuu, että on todellakin yksin tässä kylmässä maailmassa. Ei ketään, joka on kotona kun sinne menee. Eikä ulko-ovi enää kolahda, kun toinen tulee kotiin jne.
Ehkä aika kultaa muistot. Ja se juna meni jo. Et ole enää se ihminen eikä exäkään ole enää sellainen kuin hänet muistat. Ja koska eroon oli syytä niin eihän se/ne syyt ole muuttuneet tai poistuneet. Ainahan sitä voi muistella mennyttä nuoruutta mutta ei se haikeus tarvitse olla masentavaa ja nykyistä elämää rajoittavaa.
Ei ole ollut koskaan vastaavaa. Päin vastoin, onnellinen siitä, että kaikki on takanapäin.
Hyviä aikoja ei ehkä kannattaisi muistella liikaa erovaiheessa? Ne unohtuvat aikaa myöten. Sen mikä jää mieleen, on melko merkityksetöntä tai jos jotain mieleenpainuvaa on tapahtunut, niin eihän se haittaa. Kunhan ne eivät jää päähän pyörimään.
Aikaa yleensä kultaa muistot eli muistoihin ei voi luottaa. Niihin tulee kuorrutus päälle ja sisus unohtuu. Se minkä takia ero oli väistämätön.
Kuulostaa ihanilta muistoilta. Hyvä että meni silloin hyvin. Miksiköhän eroon päädyttiin sitten edes. Et kuitenkaan haluaisi olla yhdessä. Ehkä yksin voi tehdä kivoja asioita myös. Ehkä ei ole ainoa kerta kun jonkun kanssa toimii, jos on joku jonka kanssa on kivaa. Joskus vanhasta kai voi irrottaa. Mutta jos silloin oli mukava flow joka jäi mieleen ja tunteisiin. Maisemia. Sen voi saavuttaa myös omin tuntein ehkä, jotain ainakin. Rakkaus on kohottava tunne ja muut kivat. Vaikka itse heijastaa niitä tunteita ja ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jotain hyvää pitäisi ajatella, niin olit kuitenkin ainakin kerran saanut elämässäsi kokea suurta rakkautta, onnea ja iloisia hetkiä joita voit nyt muistella.
Kaikki eivät koko elämänsä aikana saa kokea samoin.
Nuorena kaikki oli helpompaa, ihmiset joustavampia ja yleinen mieliala korkeampi. Et siis vältsisti muistele tätä henkilöä vaan nuoruutta, jota satuit elämään tämän henkilön kanssa
Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee. Koita nauttia siitä mitä on nyt, äläkä ainakaan lähde tavoittelemaan mitään samanlaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain hyvää pitäisi ajatella, niin olit kuitenkin ainakin kerran saanut elämässäsi kokea suurta rakkautta, onnea ja iloisia hetkiä joita voit nyt muistella.
Kaikki eivät koko elämänsä aikana saa kokea samoin.
On se silti aika karua elää vaikkapa 70 vuotta yksin tuon jälkeen koettuaan sitä ensin 3 vuotta.
Vähän sama kuin päästäisi ihmisen kerran ilmaiseksi 3 michelin-tähden ravintolaan, ja loppuelämän ajan saisi syödä vain makaronia ja ketsuppia.
😭😭😭😭😭😭