Teinin ruma käytös

Kun lapsi avaa suunsa hän puhuu kodistaan. Näin minulle totesi yläkoulun rehtori, kun perseilin. 

Vierailija kirjoitti:

Onneks itellä ei oo muksuja aah

Sinäkin olet valitettavasti ollut muksu. Ja äitisi sanoi varmasti aah kun pääsi sinusta eroon.

Ap on samanlainen lapanen kuin Matti Nykäsen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oletko joskus kuullut teinistä joka käyttäytyy hyvin? Minä en ole, vaikka neljä lasta olen aikuiseksi saanut 

Täällä on yksi. Teininä en kiroillut, en raivonnut. Olin hyvin rauhallinen ja hiljainen. Mukavia stereotypioita siellä sitten. 

Erittäin hyvä uutinen onkin, ettei raivoisa teinikapina ole mikään välttämätön osa tervettä kehitystä, aiemmin muuta saattoivat väittää jopa psykologit.

Kapinaa ennaltaehkäistään pitämällä hyvää huolta keskusteluyhteydestä. Nuorelle on tärkeää tietää, että vanhemmat ovat kiinnostuneet hänen kaikista asioistaan. Rajat ovat nekin kiinnostuksen merkki. Jos nuorella on ollut turvallinen lapsuus ja terveitä kiintymyssuhteita, nuoruuden irrottautumisprosessi vanhemmista on yleensä huomattavasti säyseämpi. vaikka nuori sanoisikin jotain äkkiväärää ja pamauttaisi huoneensa oven kiinni, niin jos suhde vanhempiin on kunnossa, hänessä herää tarve palata siihen kohtuullisen hyvään yhdessäoloon. Hän palaa pyytämään anteeksi. Vanhemman loputtomiin tehtäviin kuuluu opettaa jälkeläiselleen, etteivät edes kuohuvat hormonit oikeuta tulemaan silmille. Mielipahan ja pettymysten kanssa on jokaisen opittava elämään. 

Meillä se väheni sillä, että pahoittelin haistattelujen jälkeen sitä että vaivasin, kun välitän hänestä. Samoin kuin ennen huuteli kaikenlaista kiukuissaan, niin se väheni, kun aloin vastaamaan, että vaikka kuinka sanoisi noin, niin rakastan häntä aina ja toivottavasti hän muistaa sen asian. 

Vihan ja kiukun takana on piilossa se oikea tunne, vastaa siihen, älä vihaan.

"Koen epäonnistuneeni vanhempana täysin, kun lapseni selvästi inhoaa ja halveksii minua. Hän kiroilee, jos huomautan että pian myöhästyy koulusta. Kiroilee, jos käsken siivoamaan huoneen. Haistattelee, jos en heti osaa auttaa jossakin jota hän pyytää. Viimeisin on ollut kesätyöhaku. Ei suostunut hakemaan ja lopulta jouduin tekemään hakemuksen yhdessä hänen kanssaan ja silloinkin aika kului kiroiluun ja tietokoneen paiskomiseen."

Tuossa tuli nippu virheitä mitä teet väärin...

Älä huomauta koulusta myöhästymisestiä. Itsepä kärsii seuraukset, jos myöhästyy. Oma huone on teinin valtakunta, mitä se sulta on pois jos se on sekainen. 

Lopulta JOUDUIMME tekemään hakemuksen yhdessä?! Jouduitte? Totta hitossa tuollaiset asiat vielä katsomaan lapsen kanssa yhdessä.

Rangaistukset eivät tehoa teiniin. Pyydä lasta ehdottamaan seuraamusta, joka säännön rikkomisesta seuraisi. Neuvottelemalla löytyy tapa säännöille ja seurauksille, jotka molemmat hyväksyvät. Tällä tavalla sovittu tilanne ei kohdalle osuessa tunnu epäreilulta rangaistukselta vaan ennalta sovitulta seuraamukselta. Lapsen on myös vaikeampi rikkoa yhdessä sovittua sääntöä, jonka seuraamuksesta hän on ollut itse päättämässä.

Murrosikäinen tekee kaikkensa, jotta vanhemmat eivät vaikuttaisi rakastettavimmilta tyypeiltä. Kunpa kaikki vanhemmat tajuaisivat, millaisessa tunnemyrskyssä lapsi murrosiässä on. Yhtäkkiä nuori ei enää tunnista eikä aina osaa tulkita omia tunteitaan. Se on välttämätöntä, jotta nuori itsenäistyy. Vanhemman ei silti itse tarvitse muuttua etäiseksi. Nuori kaipaa vanhempiaan ja keskusteluja omassa rytmissään sekä turvallisia rajoja. (esim apua sen työhakemuksen kanssa)

Huutoraivarit, kännykkä ja tietokone pois, kuria, ei viikkorahaa jne ennen kuin oppii käyttäytymään asiallisesti. Teini-ikä EI ole tekosyy käyttäytyä kusipäisesti

Vierailija kirjoitti:

"Koen epäonnistuneeni vanhempana täysin, kun lapseni selvästi inhoaa ja halveksii minua. Hän kiroilee, jos huomautan että pian myöhästyy koulusta. Kiroilee, jos käsken siivoamaan huoneen. Haistattelee, jos en heti osaa auttaa jossakin jota hän pyytää. Viimeisin on ollut kesätyöhaku. Ei suostunut hakemaan ja lopulta jouduin tekemään hakemuksen yhdessä hänen kanssaan ja silloinkin aika kului kiroiluun ja tietokoneen paiskomiseen."

Tuossa tuli nippu virheitä mitä teet väärin...

Älä huomauta koulusta myöhästymisestiä. Itsepä kärsii seuraukset, jos myöhästyy. Oma huone on teinin valtakunta, mitä se sulta on pois jos se on sekainen. 

Lopulta JOUDUIMME tekemään hakemuksen yhdessä?! Jouduitte? Totta hitossa tuollaiset asiat vielä katsomaan lapsen kanssa yhdessä.

Niin, ap...kuinka monta kertaa itse sanoi että nyt vi t t u teet sen hakemuksen? Nyt v it tu lähdet sinne kouluun? Nyt vi tt u siivoat sen huoneen, jne...

Se kakara tarvitsee kuria, viimeistään työelämässä saa tuta nahoissaan mikäli kehtaa alkaa aukomaan päätään

Vierailija kirjoitti:

Rangaistukset eivät tehoa teiniin. Pyydä lasta ehdottamaan seuraamusta, joka säännön rikkomisesta seuraisi. Neuvottelemalla löytyy tapa säännöille ja seurauksille, jotka molemmat hyväksyvät. Tällä tavalla sovittu tilanne ei kohdalle osuessa tunnu epäreilulta rangaistukselta vaan ennalta sovitulta seuraamukselta. Lapsen on myös vaikeampi rikkoa yhdessä sovittua sääntöä, jonka seuraamuksesta hän on ollut itse päättämässä.

Murrosikäinen tekee kaikkensa, jotta vanhemmat eivät vaikuttaisi rakastettavimmilta tyypeiltä. Kunpa kaikki vanhemmat tajuaisivat, millaisessa tunnemyrskyssä lapsi murrosiässä on. Yhtäkkiä nuori ei enää tunnista eikä aina osaa tulkita omia tunteitaan. Se on välttämätöntä, jotta nuori itsenäistyy. Vanhemman ei silti itse tarvitse muuttua etäiseksi. Nuori kaipaa vanhempiaan ja keskusteluja omassa rytmissään sekä turvallisia rajoja. (esim apua sen työhakemuksen kanssa)

Jos tunnekasvattajilta kysytään, niin rangaistuksia ei pitäisi olla ollenkaan. Ei minkään ikäisille lapsille.

Kuulostaa normaalilta teiniltä. Tollasiahan ne on.🤗

Kun luen näitä juttuja, niin aina tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että en ole halunnut lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oletko joskus kuullut teinistä joka käyttäytyy hyvin? Minä en ole, vaikka neljä lasta olen aikuiseksi saanut 

Täällä on yksi. Teininä en kiroillut, en raivonnut. Olin hyvin rauhallinen ja hiljainen. Mukavia stereotypioita siellä sitten. 

Minä olen yksinhuoltajaäiti jolla on kolme poikaa. Yhdellä pojista on ADHD. Kukaan heistä ei ole ikinä käyttäytynyt törkeästi minua kohtaan, kiroillut tai haistatellut tms. Eikä se kyllä meillä vaan kertakaikkiaan olisi käynytkään. 



Ja ei, meillä ei ole koskaan ollut mitään natsikuria, vaan todella rakastavat ja läheiset välit. 



Mutta jos mulla olisi kiroileva teini, niin kertoisin hyvin selkeästi millaista käytöstä häneltä odotetaan, ja en reagoisi millään lailla mihinkään kiroiluun tai riehumiseen. Mitään ei huonolla käytöksellä saisi, ja tilanne palaisi normaaliksi vasta kun teini on ottanut vastuun käytöksestään ja pyytänyt anteeksi tekojaan tms.



Mutta näin pitäisi toimia heti alkuun, ei vasta kun teinin käytös on jo täysin lähtenyt lapasesta. 

Lainaa Teinin mieli -kirja. Itse luen sitä parhaillaan. 

Käytöksen takana voi olla myös huume nimeltä peukku. Googleta!

No teinit nyt on monet tuollaisia. Kuuluu nyt vain tuohon ikään. Itsekin olin ihan järkky, mutta kyllä minusta ihan kelvollinen ja normaali aikuinen ihminen kuitenkin kasvoi.😅

Ap:n tilanteessa koettaisin pitää keskusteluyhteyden lapseen.

Jos se ei onnistu (ja aiemminkin), pyytäisin apua isältään, mummulta, papalta, muulta läheiseltä. Niin että lapsi saisi juteltua asioitaan jonkun täyspäisen aikuisen kanssa.

Onko käytöksen takana päihteitä, hyväksikäyttöä, pieleen menneitä kaveri-/ seurustelusuhteita, koulukiusaamista, tms.?

Korostaisin sitä, että lapsi voi luottaa sinuun, ettet jätä etkä petä ja olet hänen puolellaan, koska aina rakastat lastasi ja hän on supertärkeä, korvaamaton.

Keskustelisin nuoren kanssa teoista ja niiden seurauksista, kuten tuolla aiemmin joku kirjoitti.

Älä jätä nuorta yksin, sinä ap aikuisena näet kauemmas, ymmärrät asioiden syitä ja seurauksia ja osaat tukea omaa lastasi tämänkin vaiheen ylitse.

Haistattelee:

sanot asiasta, ja jos ei lopu, et reagoi hänen puheeseen jatkossa. Otat vaikka mykkäkoulun aseeksi. Sinun ei tarvitse olla likasiilo.

Paiskoo tavaroita:

otat tavarat yksi kerrallaan pois. Uusia ei osteta. Palkintoja ei anneta. Otat vaikka oven pois huoneesta.

Ei tee kotitöitä:

annat tiukan palautteen, kuinka pettynyt olet, ja palkintoja ei tule, jälleen kerran.

Toistoja. Toistoja.

Vierailija kirjoitti:

Moniko aikuinen ihminen EI ärsyynny rankaisemisesta?

Olisiko aika kokeilla palkisemista?

Tavallisesti, normaalirakenteiset aivot omaava aikuinen on kokeillut rajansa uhmaikävaiheissa, ja todennut auktoriteetin seuraamisen olevan palkitsevaa. Aikuisuudessa rangaistuslaitos ei ole kiukkupenkki, vaan vankeinhoitolaitos.