Mitä keinoja teillä muilla "alkoholiin menevillä" on siihen, että pysytte juomatta?

Itse huomasin että hupsista!Mennyt 6kk ilman alkoa. Edes käynyt mielessä koko touhu. Sille tielle jäin.

Ja siis dokasin ihan runsaita määriä joka vloppu. Jotain kai vinksahti sisällä toiseen asentoon. 

Pakotin itseni hakemaan mielenkiintoista lukemista kirjastosta(monta kirjaa) ja laitoin kavereille viestiä,

että pari päivää menee selviämisessä, etteivät turhaan häirittte -tuu juomaan meille.. 

Minulle lukeminen on tärkeetä, onko sulla jokin touhu/harrastus joka veis ajatukset juomisesta ?

Pienituloisena ostan tilipäivänä kaupan lahjakortteja joilla ei voi ostaa alkoholia. Joskus krapulassa kun rahat ovat jo vähissä olen lykännyt valitsemaani hyväntekeväisyyskohteeseen rahaa ajatuksella, että parempi siellä kuin kaljakaupassa. Krapulakaljoihin olen toki jättänyt rahaa.

Jotain korvaavaa pitää tehdä. Minulla auttaa tee.

Vierailija kirjoitti:

Itse huomasin että hupsista!Mennyt 6kk ilman alkoa. Edes käynyt mielessä koko touhu. Sille tielle jäin.

Ja siis dokasin ihan runsaita määriä joka vloppu. Jotain kai vinksahti sisällä toiseen asentoon. 

Neuvosi siis oli?

Vierailija kirjoitti:

Oon viidettä viikkoa selvinpäin ja alkanut syömään niin ettei vatsan edes alkoholia mahtuisi. Bulimia oireilee. 

Oon huomannut että siinä 2-4 viikon kohdalla jo helpottaa, ilmeisesti juomiseen ei ole ehtinyt kuitenkaan fyysistä riippuvuutta muodostua vaikka viikonloppujuominen on rankkaa.

Jotain mielekästä tekemistä, ulkoilua, luomista ja liikkumista. Myös lepoa ja lempeyttä itseään kohtaan. 

Tässä vaiheessa ei tee enää mieli yhtään ja vtuttaa se miten paljon siihen on aikaa ja rahaa palanut ja ajatuskin oksettaa. Todennäköisesti sitä kuitenkin lähiviikkoina taas korkki aukeaa. 

Lisään tähän, et yritän pitää rahani ns kiinni jossain. Ruuassa, käsityötarvikkeissa jne hyödyllistä. Oon köyhyysrajalla, mutta jos kykenen kuukauden juomattomuuteen, niin olen antanut itselleni luvan ostaa jotain isompaa kivaa. Aiemmin oon panostanut mm LP-levyihin, oikeasti nautin plärätä niitä. Nyt ajattelin alkaa säästämään bassoon.

Nuorempana ei ollut ongelmaa olla juomatta kun tykkäsin käydä kaverin kanssa keikoilla ja piti säästää. Ei ole kavereita enää niin vaikeampaa se. Nyt oon kans yrittänyt palata liikuntaharrastusten pariin ja pitäisi säästää kunnon kenkiin.

Mutta tosiaan ensiapuna yleensä vatsa täyteen ruokaa ja jos vetää jotain ällömakeaa päälle niin että tulee huono olo, ei tosiaan tee mieli juoda siihen päälle.

Kävelen tylysti alkon ohitse ja jätän sen punaviinin hakematta. Onneksi ne kaupan mehuviinit on niin hirveitä, ettei niitä ole kiusaustakaan juoda. 

Pitää tiedostaa, miksi juo. Itsellä syynä oli pääasiassa ikävän arjen, yksinäisyyden ja tylsyyden pakeneminen sekä vahva dopamiinikoukku. Otin avioeron ja löysin uuden tuttavapiirin. Entisessä elämässä kaikki joivat ja polttivat pilveä, nyt sitä kummeksuttiin. Arkeen tuli uutta merkitystä, kun jaksoi tehdä uusia, innostavia asioita yksin tai uudessa seurassa

Seuraavaksi piti kouluttaa aivot uusille radoille. Ensin vaihdoin dopamiinin lähteen alkoholista herkkuihin, kofeiiniin, nikotiinin, roskaruokaan, seksiin ja netissä roikkumiseen. Sitten aloin vähentää näitä. Olin aiemmin ihan kauhean riippuvainen stimulaatiosta. Tasainen perusolo oli aivan vieras käsite ja hain koko ajan jotain "oloja".

Aloitin liikuntaharrastuksen ja se on nykyään pääasiallinen dopamiinin lähteeni. Vähitellen sain pudotettua nuo korvaavat riippuvuudet pois. Uskallan nykyään ottaa pienen määrän alkoholia (lasin tai kaksi viiniä) eikä siitä lähde kierre päälle. Jos kutkuttaa ottaa lisää, muistan vaan kaipaavani dopamiinia ja sen, miten vaikeaa oli palata normaaliin. Nykyään saan nauttia hyvistä yöunista, kasvoista joissa ei turvotus näy, kyvystä ajaa autoa koska tahansa ja ennen kaikkea itsekunnioituksesta.

Eip mittään.

Mullekin maistuu viikonloppuisin ja mulle on ollut hyväksi se et joskus on viikonloppuna töitä jopa kaks viikonloppua putkeen niin sillon ei pysty ottamaan.

Mie oon samanlaisessa tilanteessa kuin ap. Yritän haalia mahdollisimman paljon iltavuoroja ja ylitöitä ettei alkoholi vie ihan mennessään.

Vierailija kirjoitti:

Elämäntapamuutos. Ei vain se ettet ota olutta, vaan alat urheilla, syömään terveellisesti jne. Teet siitä uuden addiktion itsellesi. Urheilu on hyvä, koska sun on käytännössä mahdoton urheilla jos samaan aikaan hörppii olutta. Eli jos huomenna on 10km juoksu edessä, niin ei siihen pysty jos tänään illalla vetelee sixterin.

Harrastan itse tavoitteellista kuntosaliliikuntaa (=voimanostoa) kuutena päivänä viikossa. Se ei ole esteenä juomiselle, tai oikeastaan toisin päin: pystyn tekemään ihan normi treenin vaikka olisin juonut pari pulloa viiniä edellisenä iltana. Sama juttu töiden kanssa. Ei mitään vaikeuksia nousta aamulla ylös, vaikka olisin juonut edellisenä iltana. Autoa ei voi tietenkään ajaa, jos on promilleja vielä aamulla.

En vain saa koskaan elämänmenoa haittaavaa krapulaa. Juominen on ylipäätään ihan liian helppoa. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, että aivoni olisivat alkoholin kyllästämät; en ole aineen suurkuluttaja. Koska tiedostan olevani tyyppiä, jolla määrät voisivat lähteä helposti lapasesta, olen asettanut alkoholin käytölle tiukat säännöt: alkoholia korkeintaan kolmena päivänä viikossa, eikä koskaan peräkkäisinä päivinä. Vain yksi kerta viikossa sallittua ylittää kolme annosta. Juominen kielletty ennen iltapäivä viittä. Itselläni pysyy näillä säännöillä kulutus  hallinnassa ja riskirajojen alapuolella.

Sain AUDIT päihdekysely testistä 29 pistettä kun maksimi oli 40 pistettä. Siitä hetkestä tajusin lopulta että asian täytyy muuttua. 

Täytyy pitää mieli lujana. Ei vaan osta sitä juomaa ja käyttää sen rahan muuhun. Ja asettaa tavoitteita. Esim. rahat jotka säästyy kun ei osta alkoholia niin ostaa niillä jotain muuta mukavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Eip mittään.

:-( 

Minua v i tuttaaa kun olen ollut juomatta yli kuukauden, niin paino on noussut 2 kg ja naama näyttää kuivalta perseeltä. En ole tavannut ketään, kun ihmiset on joko töissä tai juomassa.

Sen sanon, että rahaa ei juomattomuudella säästy yhtään koska se löytää kyllä uudet kohteensa.

olen tosi alkoholisoituneesta suvusta. itse en parikymppis vuosien jälkeen ole koskenutkaan liuottimiin enkä koske.

Kyllä mä pystyn, jos on riittävän hyvä syy / vahva päätös. Esim. vuoden alussa mä huomasin että mun paino on mennyt sairaalloisen ylipainon puolelle, ja että nyt oikeasti haluan laihduttaa. Päätin, että jaan laihdutusurakkani 6 kilon osatavoitteisiin, enkä laihdutuksen aikana juo muuten kuin palkkioksi aina kun saavutan uuden osaetapin. Eipä ole ollut vaikeaa olla ilman, koska tympäisee niin paljon tämä ylipaino ja haluan siitä oikeasti eroon.

Mutta joskus aiemmin jos olen "muuten vaan" yrittänyt vähän vähentää, niin eipä siihen välttämättä ole ollut kauheasti motivaatiota ja sen takia on sitten päätös ollut aika heikko pitämään houkutusten tullen. Kun ei se alkoholi mulle mitään sen ihmeempiä ongelmia koskaan aiheuttanut kuin lihomista, niin ei ollut mitään semmoista kauheaa että olisi mokaillut niin paljon juomisen takia tms että pakko lopettaa. Tissuttelin lähinnä yksin rauhassa kotonani, tietokoneella pelaillen, ketään häiritsemättä. Ja töissä aamulla aina selvänä, eikä edes krapulaa. Ongelmat tällaisesta tissuttelu-suurkulutuksesta oli niin pieniä, että ei sitä viitsinyt ottaa omia ajoittaisia raitistelupyrkimyksiä kovin tosissaan. Ennen kuin nyt kun tuo paino tosiaan hälytti niin pahasti, että nyt on pakko vähentää kaloreita.

Juon viiniä pe ja la ruoan kanssa, seurassa. Jos olen yksin, en juo. Ei tee mieli. Seura kuuluu siihen. Joskus juotiin pari kertaa kuussa sopivan ruoan kanssa olutta, mutta sekin vaihtui alkoholittomaan. Alkoholia meillä on kyllä aina kotona. Iso viinikaappi on täynnä. E silti vilkuile sen suuntaan kuin viikonloppuna, kun mietin, mikä viini sopisi suunnittelemani ateriaan.

Jäätelöstä tai juustosta luopuminen olisi luultavasti vaikeampaa kuin alkoholista.