Yksi ja yksinäinen

Taas yksin ja mitä yksinäisin viikko. Kotona vaan. Ei mitään, mitä tekisin. Pesin vaan huvikseen eilen lattiat kynnen keksinyt muutakaan. Ajelin sitten tunnin autolla kun en keksinyt muutakaan. Tänään kävin 70 km päässä kaupungissa hampurilaisella, että edes näkisin muita ihmisiä. Naapuripöydässä keskustelu alkoi: mitä sulle kuuluu. Multa ei kukaan kysy milloinkaan. Menin sitten marketin kassan luo penkille katsomaan ihmisiä ja niiden ostoksia. Kotona pidän telkkaria auki, että kuulen ihmisten ääniä. Tätä yksinäisyys on. Vahdit mihin rahat riittää ja menet sitten katsomaan muiden ihmisten elämää. Joskus pitää kurkistaa peiliin, että olenko vielä olemassa. Ihan merkityksetöntä ja ilman tarkoitusta. Kaikki. En ole nauranut ainakaan kahteen vuoteen kertaakaan.