Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko minulla olla persoonallisuushäiriö tai kaksisuuntainen
23.02.2025 |
Minulla on ollut elämässä monia masennusjaksoja ja myös ahdistusjaksoja. Olen käynyt nuorena aikuisena kuntoutuspsykoterapian masennuksen takia.
Syömishäiriökäyttäytymistä on ollut.
Keskeytyneestä keskenmenosta en meinannut päästä eteenpäin ja työterveyspsykologi mietti että voisiko minulla olla epävakaa persoonallisuus. Kaksisuuntaistakin mietti (isällä + isoisällä se on, suvussa myös muita mielenterveysongelmia), mutta mitään ainakaan selkeitä manioita ei ole ollut.
Otan menetykset ja arvostelut rankasti. Olen perheelle välillä äkkipikainen, muuten rauhallinen.
Käyn täyspäivätöissä, minulla on yliopistotutkinto.
Mielestäni diagnoosi epävakaaseen tai muuhun persoonallisuushäiriöön ei täyty. Eikä kai kaksisuuntaiseen kun en koskaan käyttäydy holtittomasti tai harkitsemattomasti.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On normaalia ottaa menetykset ja arvostelut raskaasti, samoin keskenmeno. En näe tuossa mutään ihmeellistä.
No niin minäkin olen ajatellut... että ainakin menetykset voi viedä aikaa.
Mutta kun psykologi todella piti omituisena vointini vaihtelua. Niin jäin miettimään että onko se epänormaalia, että mulla voisi olla joku häiriö.
Ylikuormitus korostaa persoonallisuuden epäkypsiä piirteitä. Vauhdikas lapsiperhearki, huonosti nukutut yöt ja velvollisuudet voivat tehdä kenestä tahansa "epäkypsän" oloisen.
Toisekseen. Pari riitaa vuodessa ja satunnaiset onnelliset hetket ja silloin tällöin toistuvat apeammat kaudet eivät ole persoonallisuushäiriö vaan elämää. Olet ehkä ahdistukseen taipuvainen, mutta jos käyt töissä ja sulla on ihmissuhteet kunnossa ja katto pään päällä, niin sullahan menee ihan hyvin. Jos jokin vaivaa, niin ehkä oot siinä kinthaalla että uuvut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinua koskaan lapsuudessa opetettu kohtaamaan vastoinkäymisiä? Millainen resilienssi sinulla on? Voisiko nuo kirjoittamasi asiat selittyä näiden puutteilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriödiagnoosin yksi kriteeri on, että se haittaa merkittävästi arkea. Esimerkiksi työtä tai ihmissuhteita.
Miten narsismi tai psykopatia haittaa henkilöä, jolla on nämä häiriöt?
Hajonneet ihmissuhteet ja poltetut sillat.
Ei nuo haittaa välttämättä lainkaan narsistia tai psykopaattia. Voivat jopa olla mieluisaa ajanviettä.
Joo, mutta ei saa enää palveluksia kun sillat poltettu.
Vierailija kirjoitti:
Arvelen että olet kirjolla - as, adhd tms oleva nainen, joka tyypillisesti aikuisena diagnosoidaan persoonallisuus tai bipo - diagnooseilla.
Olet kuitenkin kouluttautunut ja saavuttanut paljon.
Masennusjaksot ja ahdistuneisuus = olla erilainen, ei sovi aina joukkoon, tullut torjutuksi, hylätyksi suorasti tai epäsuorasti.
Äkkipikainen = impulssikontrollin haasteita, koska mm. menettamisen pelko (rejection sensitivity) on tyypillistä neurokirjolaiselle.
Sanot "holtiton - harkitsematon" = impulsiivinen, eli neurokirjon juttu sekin
Usein ADHD ja AS ilmenevät päällekkäin.
Suosittelen että hakeudut neuropsykologin tutkimukseen jotta saat selvyyttä.
Tärkeintä on ettet ala käyttää lääkkeitä jos ja kun diagnoosi on väärä, ja varsinkin SSRI lääkkeet voivat aikaansaada pitkäkestoisia haittoja (mielestäni pitäisi välttää aina, koska on vaihtoehtoja).
Alusks
Komppaan. Ne omatoimitestitkään ei välttämättä "hälytä", jos et tiedä mitä katsoa. Adhd ja autismi kun piilottavat toisiaan. Naisena saatat maskata niin hyvin, ettet itsekään tiedä maskaavasi.
Älä hylkää vielä tätä teoriaa, vaan tutki asiaa ja nimenomaan siltä kantilta, miten nuo kaksi ilmenevät yhdessä ja miten Audhd-ihmiset itse kokevat asiat. Katso youtubesta esim. Yo Samdy Sam ja Chris and Debby.
En muista millä kanavalla se oli, mutta oli juuri tällaisen henkilön syklisyydestä, miten se menee. Se oli tosi hyvä ja selitti omat energiatason vaihteluni, jotka varmaan olisi tulkittu ihan väärin, jos olisin lähtenyt lääkärille valittamaan.
Omalla kohdallani näihin asioihin tutustuminen oli todella silmiä avaavaa ja kaikki loksahti paikoilleen. Diagnoosia ei ole enkä sitä tarvitse. Riittää kun itse ymmärrän nyt itseäni ja osaan ottaa omat tarpeeni huomioon. Olisinpa tiennyt 20 vuotta sitten, niin elämä olisi ollut paljon helpompaa.
Ehkä ne bipo-sukulaisesikin on voitu diagnosoida väärin.
Mulla epäiltiin aikanaan kaksisuuntaista, mutta sainkin diagnoosin epävakaasta persoonallisuudesta. 5 vuotta tuon jälkeen todettiin ADHD ja voi veljet, kuinka paljon lääkitys on auttanut tunteiden säätelyssä. Lisänä on tietysti myös neuropsykologin hoitokontakti. Epävakaan diagnoosia multa ei ole kumottu, mutta uskon oikeasti että pahoinvointini takana oli hoitamaton ADHD, jonka vuoksi olen joutunut elämässäni jo pienestä pitäen kamaliin tilanteisiin.
Ennen lääkityksen aloitusta en voinut sietää minkäänlaista epäoikeudenmukaisuutta (varsinkin tässä maailmantilanteessa olo olisi ilman lääkitystä ihan hirveä), raivostuin helposti ja tulisesti, en kestänyt kritiikkiä, en pystynyt lukemaan kirjoja, söin tylsyyteen ja usein haaveilin t*ppavani itseni. Mutta tähän on oikea apu auttanut ja nyt elämä on aivan erilaista kuin aiemmin. Ei helppoa, mutta helpompaa.
Ap:n kannattaa vaatia myös neuropsykologiset tutkimukset. Minäkin olin aluksi, että en todellakaan voi olla mikään ADHD, koska olen aina selviytynyt opinnoistani hyvin, suorittanut AMK-tutkinnon ja ollut työelämässäkin, vaikka työhistoriani on hyvin repaleinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä saa sinut pohtimaan, täyttyykö sinulla jotkut diagnostiset kriteerit? Jos saisit diagnoosin, mikä merkitys sillä olisi? Entä, jos mitkään diagnostiset kriteerit eivät täyty? Voisiko olla hyödyllisempää pohtia, minkälaisiin asioihin koet tarvitsevasi apua tai mikä haittaa hyvinvointiasi ja mistä voisit apua saada?
Vierailija kirjoitti:
En tule koskaan ymmärtämään tätä nykyajan ihmisen tarvetta lokeroida ja diagnisoida omaa inhimillisyyttään ja keskeneräisyyttään, vaikka paljon ymmärränkin. Henkistä ja spirituaalista laiskuutta.
Se on joka paikassa viljeltävän psykologisointipuheen syytä. Ihmiset ihan kasvavat tähän nykyään nuoresta asti. On menty äärilaidasta toiseen ja kaikki mahdollinen patologisoidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksisuuntaisessa voi olla "vain" hypomanioita eikä varsinaisia maniajaksoja.
Mulla juuri tuo ja mielä monopolaarisena. En ole sekoillut. Diagnoosin saanti kesti 37 vuotta. Se perustuu pitkälti siihen että mikään antidepressantti ei toiminut mutta lito vakautti.
Näytät pärjäilevän ihan hyvin, diagnooseista olisi sinulle vain haittaa. Jos on piirteitä persoonallisuushäiriöistä tai vaikka stressi/ahdistusherkkyyttä niin sellaista se NORMAALI ihmisyys on. Ei ole edes olemassa jotain täydellisen tasapainoista ja neurotyypillistä normityyppiä. Diagnoosit ovat myös pitkälti kulloisenkin psykiatrin mielipide ja tulkinta. Yhden mielestä olet normaali, toisen mielestä epävakaa, kolmannen mielestä bipolaarinen, neljännen mielestä ADHD, viidennen mielestä masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksisuuntaiset esim tarvitsevat usein lääkityksen
Kai sinä itse tiedät tarvitsetko lääkityksen? Noilla lääkityksillä on hidastava pitkäaikaisvaikutus ja voi esimerkiksi lisätä dementiariskiä. Jos pärjäät ilman lääkitystä niin todellakin parempi olla ilman. Jos lääkitys parantaa elämänlaatua sen verran että olet valmis luopumaan 5-10 vuodesta niin siitä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvelen että olet kirjolla - as, adhd tms oleva nainen, joka tyypillisesti aikuisena diagnosoidaan persoonallisuus tai bipo - diagnooseilla.
Olet kuitenkin kouluttautunut ja saavuttanut paljon.
Masennusjaksot ja ahdistuneisuus = olla erilainen, ei sovi aina joukkoon, tullut torjutuksi, hylätyksi suorasti tai epäsuorasti.
Äkkipikainen = impulssikontrollin haasteita, koska mm. menettamisen pelko (rejection sensitivity) on tyypillistä neurokirjolaiselle.
Sanot "holtiton - harkitsematon" = impulsiivinen, eli neurokirjon juttu sekin
Usein ADHD ja AS ilmenevät päällekkäin.
Suosittelen että hakeudut neuropsykologin tutkimukseen jotta saat selvyyttä.
Tärkeintä on ettet ala käyttää lääkkeitä jos ja kun diagnoosi on väärä, ja varsinkin SSRI lääkkeet voivat aikaansaada pitkäkestoisia haittoja (mielestäni pitäisi vält
Voi luoja... Ajatelkaa jos vaikka bipostakin sanottaisiin että saatat peitellä oireitasi niin hyvin, ettet itsekään huomaa peitteleväsi niitä? Jos ihminen "maskaa" niin hyvin että sekä itse oireet että maskaaminenkin ovat piilossa sekä muilta että häneltä itseltään, hänellä ei ole niin vakavia oireita, että autismidiagnoosille olisi tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla ap traumatausta? Oireesi voisivat sopia myös traumaperäiseen stressihäiriöön.
https://traumajadissosiaatio.fi/kompleksinen-ptsd/#elementor-toc__headi…
Vierailija kirjoitti:
Kaksisuuntaisessa voi olla "vain" hypomanioita eikä varsinaisia maniajaksoja.
Tuo Tyypin II kaksisuuntainen mielialahäiriö on ylidiagnosoitu. Jotkut lääkärit ovat kyseenalaistaneet, onko edes kyse kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, jos ei ole varsinaista maniaa koskaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet suvuissa kulkevat mielenterveysongelmat selittyy ylisukupolvisilla käytöshäiriöillä. Yksinkertaisesti ihmiset ympärilläsi sairastuttaa sinut. Narsismi hyvä esimerkki, sen luonteinen ihminen sairastuttaa lähipiirinsä.
Joskus perheestä on hoidossa väärä ihminen.
Useimmiten perheestä on hoidossa väärä ihminen. Tai vähiten sairas.
Vierailija kirjoitti:
Monet suvuissa kulkevat mielenterveysongelmat selittyy ylisukupolvisilla käytöshäiriöillä. Yksinkertaisesti ihmiset ympärilläsi sairastuttaa sinut. Narsismi hyvä esimerkki, sen luonteinen ihminen sairastuttaa lähipiirinsä.
100% tämä! Vielä, kun psykiatriassakin ymmärrettäisiin tuo.
Kyllä muakin kiinnostaa että missä menee terveen ja sairaan raja.
MIkä reagointi on tervettä, mikä ei.
t. diagnoisoitu ja geeneissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sulla on estynyt tai vaativa persoonallisuushäiriö. Pikadiagnoosilla tämä, koska et vastaa kysymyksiin tai jäät liikaa pohtimaan niitä.
Minulla on piirteitä näistä molemmista.
Mutta esim estynyt: elämänpiirini ei ole kaventunut enkä välttele tunteiden näyttämistä (paitsi toki viha, ärtymys jne töissä) enkä välttele ihmiskontakteja.
Vaativa persoonallisuus : toimintani ei mielestäni ole poikkeavaa. Toki ominaisuuksista täyttyy moni, mutta en vaadi muilta täydellisyyttä ja olen aika mielihyvähakuinen vapaa-ajalla (treenaan melkein päivittäin ja joskus se on melkein pakonomaista, mutta toisaalta pidän siitä, saan omaa aikaa ja hyvinvointia ja tulee hyvä fiilis).
Olen sitten varmaan koko elämäni ollut estynyt ja vaativa.
t. kouluttautunut +työuran tehnyt
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muakin kiinnostaa että missä menee terveen ja sairaan raja.
MIkä reagointi on tervettä, mikä ei.
t. diagnoisoitu ja geeneissä
Ero terveen ja sairaan välillä on veteen piirretty viiva.
Eniten jäi mietityttämään, että miten se kuntoutuspsykoterapia meni? Eikö siellä tullut näitä asioita ilmi millään tavalla? Minä käsittelin terapiassa paljon muitakin asioita, vaikka masennuksen takia myös sinne menin.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on piirteitä näistä molemmista.
Mutta esim estynyt: elämänpiirini ei ole kaventunut enkä välttele tunteiden näyttämistä (paitsi toki viha, ärtymys jne töissä) enkä välttele ihmiskontakteja.
Vaativa persoonallisuus : toimintani ei mielestäni ole poikkeavaa. Toki ominaisuuksista täyttyy moni, mutta en vaadi muilta täydellisyyttä ja olen aika mielihyvähakuinen vapaa-ajalla (treenaan melkein päivittäin ja joskus se on melkein pakonomaista, mutta toisaalta pidän siitä, saan omaa aikaa ja hyvinvointia ja tulee hyvä fiilis).