Voiko minulla olla persoonallisuushäiriö tai kaksisuuntainen
Minulla on ollut elämässä monia masennusjaksoja ja myös ahdistusjaksoja. Olen käynyt nuorena aikuisena kuntoutuspsykoterapian masennuksen takia.
Syömishäiriökäyttäytymistä on ollut.
Keskeytyneestä keskenmenosta en meinannut päästä eteenpäin ja työterveyspsykologi mietti että voisiko minulla olla epävakaa persoonallisuus. Kaksisuuntaistakin mietti (isällä + isoisällä se on, suvussa myös muita mielenterveysongelmia), mutta mitään ainakaan selkeitä manioita ei ole ollut.
Otan menetykset ja arvostelut rankasti. Olen perheelle välillä äkkipikainen, muuten rauhallinen.
Käyn täyspäivätöissä, minulla on yliopistotutkinto.
Mielestäni diagnoosi epävakaaseen tai muuhun persoonallisuushäiriöön ei täyty. Eikä kai kaksisuuntaiseen kun en koskaan käyttäydy holtittomasti tai harkitsemattomasti.
Kommentit (62)
Minkä ikäinen olet? Oletko koskaan mittauttanut hormonitasojasi? Moni oireesi kuulostaa hormoniperäiseltä.
Miten kauan masennus ja ylivireät jaksot kestävät kerrallaan? Miten useasti ne tulevat?
Monet suvuissa kulkevat mielenterveysongelmat selittyy ylisukupolvisilla käytöshäiriöillä. Yksinkertaisesti ihmiset ympärilläsi sairastuttaa sinut. Narsismi hyvä esimerkki, sen luonteinen ihminen sairastuttaa lähipiirinsä.
Millä ihmeen perusteella se noita kahta diagnoosia rupesi miettimään? Minulla on nuo kumpikin, biposta II-tyyppi, ja ei kyllä kuulosta vähääkään niiltä toi sun kuvaus. Kerro vähän lisää? Toki bipo osittain perinnöllistä, ja aika vahva sukurasite sulla on.
Ehkä sulla on estynyt tai vaativa persoonallisuushäiriö. Pikadiagnoosilla tämä, koska et vastaa kysymyksiin tai jäät liikaa pohtimaan niitä.
Tarvitsetko diagnoosia, että voit määritellä itsesi sen kautta ja kaikessa käyttäytymisessä vedota diagnoosiin?
Vierailija kirjoitti:
Monet suvuissa kulkevat mielenterveysongelmat selittyy ylisukupolvisilla käytöshäiriöillä. Yksinkertaisesti ihmiset ympärilläsi sairastuttaa sinut. Narsismi hyvä esimerkki, sen luonteinen ihminen sairastuttaa lähipiirinsä.
Joskus perheestä on hoidossa väärä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Millä ihmeen perusteella se noita kahta diagnoosia rupesi miettimään? Minulla on nuo kumpikin, biposta II-tyyppi, ja ei kyllä kuulosta vähääkään niiltä toi sun kuvaus. Kerro vähän lisää? Toki bipo osittain perinnöllistä, ja aika vahva sukurasite sulla on.
Kun kuulemma vointini vaihteli aina sen päivän/yleisen fiiliksen mukaan, aina tuli takapakkia voinnissa
Persoonallisuushäiriödiagnoosin yksi kriteeri on, että se haittaa merkittävästi arkea. Esimerkiksi työtä tai ihmissuhteita.
Voi tietenkin, koska kaikki on tässä maailmassa mahdollista. Onko se todennäköistä, se on sitten kokonaan eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Miten kauan masennus ja ylivireät jaksot kestävät kerrallaan? Miten useasti ne tulevat?
Masennusjaksoja on ollut ainakin 6-7 ikävuosien 13-32 välissä.
Hoitokontakteja/jaksoja oikeastaan jokaisen yhteydessä.
Sellaista lievempää laskua vuosittain sanoisin että ainakin 3 kertaa. Kestää max 3 viikkoa ja en ehdi ottaa yhteyttä minnekään.
Joskus voin olla 1-2 päivää tavanomaista energisempi, teen vähän enemmän asioita, mutta en suunnittele esim yrityksen perustamista tai urheile hulluna eikä unen tarve vähene.
Jos minulla on unettomuutta, olen myös väsynyt aina.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Oletko koskaan mittauttanut hormonitasojasi? Moni oireesi kuulostaa hormoniperäiseltä.
Olen nyt 32v.
Muita hormoniarvoja ei ole mittailtu kun kilpparit.
(Olen tullut 5 kertaa raskaaksi 1-3 kierron yrittämällä. Yksi keskenmeno)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä ihmeen perusteella se noita kahta diagnoosia rupesi miettimään? Minulla on nuo kumpikin, biposta II-tyyppi, ja ei kyllä kuulosta vähääkään niiltä toi sun kuvaus. Kerro vähän lisää? Toki bipo osittain perinnöllistä, ja aika vahva sukurasite sulla on.
Kun kuulemma vointini vaihteli aina sen päivän/yleisen fiiliksen mukaan, aina tuli takapakkia voinnissa
Olen eri, mutta vastaan että bipossa muutokset eivät ole päiväkohtaisia, vaan masennus/hypomaniat/maniat kestävät kauemmin, vähintään pari viikkoa kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sulla on estynyt tai vaativa persoonallisuushäiriö. Pikadiagnoosilla tämä, koska et vastaa kysymyksiin tai jäät liikaa pohtimaan niitä.
Jostain syystä mulla ketjun viestit päivittyy hitaammin.
Mutta aloituksesta ja vastauksistani löytyy lisätietoja.
Olen tavallaan vaativa itseäni kohtaan, MUTTA kirjoitin silti vain M paperit ja vaikka liikun säännöllisesti, olen ylipainoinen ja en kehity kuntosalilla nopeasti. En koe, että voin olla liian vaativa, sillä en ole mikään superihminen vaan varsin tavallinen.
Olen teini-iän jälkeen opetellut pois liiasta vaativuudesta.
Arvelen että olet kirjolla - as, adhd tms oleva nainen, joka tyypillisesti aikuisena diagnosoidaan persoonallisuus tai bipo - diagnooseilla.
Olet kuitenkin kouluttautunut ja saavuttanut paljon.
Masennusjaksot ja ahdistuneisuus = olla erilainen, ei sovi aina joukkoon, tullut torjutuksi, hylätyksi suorasti tai epäsuorasti.
Äkkipikainen = impulssikontrollin haasteita, koska mm. menettamisen pelko (rejection sensitivity) on tyypillistä neurokirjolaiselle.
Sanot "holtiton - harkitsematon" = impulsiivinen, eli neurokirjon juttu sekin
Usein ADHD ja AS ilmenevät päällekkäin.
Suosittelen että hakeudut neuropsykologin tutkimukseen jotta saat selvyyttä.
Tärkeintä on ettet ala käyttää lääkkeitä jos ja kun diagnoosi on väärä, ja varsinkin SSRI lääkkeet voivat aikaansaada pitkäkestoisia haittoja (mielestäni pitäisi välttää aina, koska on vaihtoehtoja).
Alusksi esim Aspie Quiz tai Adult ADHD testit itse online, saat jonkunlaista käsitystä jo heti.
Ja joku mainistsi hormonien vaikutuksen, kyllä nekin osin ovat mukana kokonaisuudessa.
Terv. aikuisena AS-ADHD diagnosoitu ja virheellisesti lapsena diagnosoitu
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsetko diagnoosia, että voit määritellä itsesi sen kautta ja kaikessa käyttäytymisessä vedota diagnoosiin?
Minua jäi vaan häiritsemään tuo psykologin mietintä että voinko olla epävakaa tai kaksisuuntainen.
Ja koska olen äiti ja raskaanakin, pitäisikö minun hankkia jotain hoitoa että voin olla hyvä/parempi äiti.
Tai tarvitsenko jonkin lääkityksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet suvuissa kulkevat mielenterveysongelmat selittyy ylisukupolvisilla käytöshäiriöillä. Yksinkertaisesti ihmiset ympärilläsi sairastuttaa sinut. Narsismi hyvä esimerkki, sen luonteinen ihminen sairastuttaa lähipiirinsä.
Joskus perheestä on hoidossa väärä ihminen.
Tämä. Ystäväni kärsii ahdistuksesta ja hoidattaa sitä, vaikka paras hoito olisi jättää hullu persoonallishäiriöinen ukkonsa. Mies ei tietenkään näe itsessään mitään vikaa eikä hoidettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kauan masennus ja ylivireät jaksot kestävät kerrallaan? Miten useasti ne tulevat?
Masennusjaksoja on ollut ainakin 6-7 ikävuosien 13-32 välissä.
Hoitokontakteja/jaksoja oikeastaan jokaisen yhteydessä.
Sellaista lievempää laskua vuosittain sanoisin että ainakin 3 kertaa. Kestää max 3 viikkoa ja en ehdi ottaa yhteyttä minnekään.
Joskus voin olla 1-2 päivää tavanomaista energisempi, teen vähän enemmän asioita, mutta en suunnittele esim yrityksen perustamista tai urheile hulluna eikä unen tarve vähene.
Jos minulla on unettomuutta, olen myös väsynyt aina.
Tulee mieleen ADHD Inattentive, joka on naisille tyypillisempi tai sekamuoto, toinen on Hyperaktiivinen joka on yleisemmin miehillä ja pojilla diagnosoitu.
Minulle tehtailtiin pershäiriö dg iässä (alle täysi-ikäisyyden) jolloin tuollaista diagnoosia ei missään nimessä saa antaa,varsinkaan niissä olosuhteissa,joissa tuolloin olin. No, ko. diagnoosi sitten tuhosi elämäni, sillä sitä käytettiin kymmenen vuotta myöhemmin oikeudessa "perusteena" lapseni huostaanotolle ja 15 vuotta myöhemmin huostaanoton uhan "perusteena" toiselle lapselleni. Viranomaisten ja lääkäreiden diagnoosit ovat täyttä pas kaa ja vaikka diagnoosisi olisikin paikkansa pitävä, niitä voidaan käyttää ihmisiä vastaan täysin mielivaltaisesti epäpätevien äm mien toimesta. Aloittajajn kannattaa lopettaa se dignostiikalla mässäily,se ei tee sinusta yhtään viisaampaa-mene lenkille,aloita harrastus,pura vihasi nyrkkeilysäkkiin tai kirjoita. Älä hae "apua" mistään, ennenkuin olet tehnyt itsellesi täysin selväksi,mikä oma elämänhistoriasi on. Minulla ei siihen nuorena ollut mahdollisuutta tiedon puutteen vuoksi ja kuten joka jossain kohden sanoikin "joskus perheestä on hoidossa väärä ihminen". Minä olin tuo ihminen ja minua ei kuunneltu,nähty,ei uskottu. Minusta tehtiin ongelma, vaikka kasvoin alkoholistikodissa,oli koulukiusaamista,väkivaltaa jne. Että hyvin varovalla asenteelle sinne psykiatriselle kannattaa mennä. Ai mikä olikaan lopulta se oikea dg,joka vasta vuosikymmentä myöhemmin tunnustettiin (ja silloin oli jo myöhäistä)? No PTSD, joka on krooninen,sillä minua ei autettu,vaikka kaikki oli täysin selvää oireineen sun muineen. Auta ihminen itse itseäsi.
Kaksisuuntaisessa voi olla "vain" hypomanioita eikä varsinaisia maniajaksoja.