Lue keskustelun säännöt.
Nirsous on mennyt liian pitkälle parisuhteiden solmimisessa ja myös elämässä
23.02.2025 |
Parisuhteeseen vaaditaan nykyisin lähes täydellistä yksilöä riippumatta omasta tasosta. Työntekijöiltä vaaditaan myös lähes täydellisiä ominaisuuksia. 90% ihmisitä jää näiden vaatimusten ulkopuolelle.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on!
Toivoisin että naiset antaisivat mahdollisuuksia myös tavismiehille.
Ei kaikki miehet voi olla 190cm lääkärijuristimalleja.
Mun mies on 164cm duunari. Että ei ole kaikilla sama miesmaku. Mä en tykkää pitkistä miehistä.
Makuja on monenlaisia. Itseä on aina kiinnostaneet melko lyhyet tai peinikokoiset naiset. Tärkeintä on pään sisusta ja käytös, kemiat ym. Varakkuus ta koulutus ovat vähiten tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat vapaaehtoisia asioita. Suhtaudut niihin kuin olisivat jotakin oikeuksia tai velvollisuuksia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on!
Toivoisin että naiset antaisivat mahdollisuuksia myös tavismiehille.
Ei kaikki miehet voi olla 190cm lääkärijuristimalleja.
Komeita miehiä kyllä on, mutta kun tärkeintä onkin se, mitä sieltä päästä löytyy, jos on pelkkää sahajauhoa, niin se on yleensä se suurin ongelma. Olkaa naisille ihania ja näyttäkää tunteenne, älkää olko itsekkäitä niin ihan taatusti löydätte puolison, vaikka ette olisi "190cm lääkärijuristimalleja".
Kohteliaskin lääkärijuristi voi olla esim. Polygaminen, jolloin hän on suhteeseen kelvoton
Promiskuiteetti on ohi. Pornonkatselijat ja polygamistit eivät kelpaa enää kenellekään. Valintojen maailma
Vielä 70 luvullakin syntyneet on aivopesty ja "pakotettu" siihen, että sen 16 vuotiaana tavatun poikaystävän/tyttöystävän (jota oli tivattu 2 vuotta) kanssa eletään koko loppuelämä. Itse sitkittelin tällaisessa suhteessa aivan liian kauan (parhaat vuoteni) Mies ja hänen anoppinsa lateli sivulauseissa "uhkauksia" edes ajatuksista, että erottaisiin. Onnekseni rakastuin työkaveriini 30+ ikäisenä ja aloin ymmärtää miltä oikea rakkaus tuntuu. No homma ei koskaan edennyt ystävyyttä pidemmälle ja hän muutti vuoden päästä työn perässä muualle. Ymmärsin tuolloin kuitenkin, että tämä oma "pakko" suhde täytyy lopettaa. Kaikki haukkui minut maan alle. Niin kumppani, omat vanhemmat, anoppi ja puolituntemattomatkin. Meni pari vuotta ja äitini alkoi sanomaan, että nyt hän on vasta tajunnut kuinka iloton ja ahdistunut olin ennen eroa. Hän jopa itki sitä kuinka kauan olin ollut aivan vieras ihminen. Hiukan kyllä olen ollut katkera koska sama ihminen yritti pakottaa minut menemään naimisiin ja hankkimaan lapsia ihmisen kanssa, johon en ollut koskaan osoittanut edes olevani rakastunut.