Apua, kun oma mies ei sytytä pätkääkään.
Voikohan tästä suosta vielä nousta, vai onko aika hyväksyä että tämä liitto oli tässä. En koe mitään vetoa omaa miestäni kohtaan, en kuitenkaan ole haluton sillä haaveilen päivittäin muista miehistä. Pienetkin asiat kumppanissa ärsyttää päivittäin, puhetyylistä ulkonäköön ja kaikki siltä väliltä. Miehen mielestä mitään ongelmaa ei ole, hän on ihan tyytyväinen. Kyselee mikä on vialla, mitä odotan häneltä jne. Mutta miten tälläisiä tunteita lähtisi sanoittamaan toiselle, en haluaisi loukata toista tietenkään. Olemme hieman alle ja päälle 40 vuotiaita, lapsia on ja pitkähkö liitto takana.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Onko mies sitten aiemmin viehättänyt sinua? Vai oletko ottanut vaan jonkun ukon joka ei seksuaalisesti sytytä.
Ei hän ole koskaan ollut varsinaisesti sellaista tyyppiä joka saisi sukat pyörimään jalassa ja perhoset lepattamaan vatsanpohjassa. Tuntui aikanaan turvalliselta ja rauhalliselta, ja siihen tunteeseen kai eniten rakastuin.
otat heti sen eron, etkä änkkää netissä perheen asioita. vika on sinussa, ja mies kärsii takiasi. miehellä on vielä aikaa vaihtaa nuorempaan ja saada lapsia. sinun aikasi on jo mennyt ja sinusta tulee ylijäämää. et kelpaa kenellekään, paitsi yhdeksi yöksi. noniin, hauskaa aamua kaikille normaaleille.
pettäminen on paljon pahempaa kuin eroaminen.
Ja väkisin jatkaminen jos toinen inhottaa on väärin kaikkia kohtaan
Jätä se sika, senkin h u o r a l u t k a!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko tavallista että kiinnostus lopahtaa. Tutkaile itseäsi. Mene sänkyyn jonkun kanssa joka kiinnostaa. Mieti mitä haluat kun olet kokenut vaihtoehtoja. Ehkä tunteesi heräävät uudelleen tai sit onnparempi erota.
Mitä peliä tämä nyt on. Pitäisi pettää?Eikö kannattaisi vaan erota ennen kuin menee muihin sänkyihin
Kannattaa ensin selvittää omat tunteensa ja onko vikaa itsessä vai miehessä vai vaan parisuhteessa. Ei nyt suinpäin välttämättä kannata erota ennen kuin tietää että se in ainut tai paras ratkaisu. Lapset ja kaikki kuvioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies sitten aiemmin viehättänyt sinua? Vai oletko ottanut vaan jonkun ukon joka ei seksuaalisesti sytytä.
Ei hän ole koskaan ollut varsinaisesti sellaista tyyppiä joka saisi sukat pyörimään jalassa ja perhoset lepattamaan vatsanpohjassa. Tuntui aikanaan turvalliselta ja rauhalliselta, ja siihen tunteeseen kai eniten rakastuin.
No niin, tuohan se sitten on. Mulla on kumppani, joka sai ja saa edelleen sukat pyörimään jalassa ja perhoset vatsanpohjaan. Yhdessä 20 v ja uusperhe-elämä. Eikä olla koskaan haukuttu toisiamme, jestas sentään millaisissa suhteissa jotkut jaksavat olla.
Mitä sitten elämässään arvottaa tärkeäksi: onko se himon kokeminen jotakuta kohtaan tärkeämpi, kuin vakaa ja sitoutunut parisuhde myötä- ja vastamäessä.
Sinänsä minusta ihmisellä on oikeus elää elämänsä juuri niin kuin itse haluaa, niin pitkään kuin ei vahingoita muita. Jos kuitenkin on kyseessä lapsiperhe, niin onko wörttiä rikkoa se kaikki omien hetkellisten panohalujen tai haluttomuuden takia? Kai sitä vetovoimaa on joskus ollut kun pitkä liitto ja lapsiakin syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies sitten aiemmin viehättänyt sinua? Vai oletko ottanut vaan jonkun ukon joka ei seksuaalisesti sytytä.
Ei hän ole koskaan ollut varsinaisesti sellaista tyyppiä joka saisi sukat pyörimään jalassa ja perhoset lepattamaan vatsanpohjassa. Tuntui aikanaan turvalliselta ja rauhalliselta, ja siihen tunteeseen kai eniten rakastuin.
Miksei turvallisuus ja rauhallisuus muka saa sukkia pyörimään jaloissa? Minulla saa. Toki pitää olla myös fyysistä vetovoimaa sen lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten elämässään arvottaa tärkeäksi: onko se himon kokeminen jotakuta kohtaan tärkeämpi, kuin vakaa ja sitoutunut parisuhde myötä- ja vastamäessä.
Miksi ilmaiset kuin nuo olisivat toisensa poissulkevat vaihtoehdot? Mielestäni hyvässä suhteessa on oltava kumpikin elementti. Tästä voi olla eri mieltä ja vaikka sitten niitä arvoja erilaisia, mutta itse en tarvitse kämppiskavereita näin aikuisena vaan parisuhde on kyllä sellainen jossa on sitä kipinää ja niin kutsuttuja etuuksia ihan keskeisesti myös.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ainakin kävi toi sama. Muijasta näki kilometrin päähän ja kaikesta että arvostaa kakkosnelosen pätkääkin enemmän kuin mua. Vedettiin ja vedin johtopäätökset ja erottiin. Mikä mielenkiintoista on että ei myöntänyt mulle asiaa ikinä vaikka näin sen omin silmin ja kaikki näkivät.
Onneksi erosin jo ihan itsearvostuksenkin takia. Muija olis halunnu avata vapauden ja tehdä mitä huvittaa. Nyt hän saakin tehdä täysin mitä haluaa ilman että mä olen siihen osallisena millään tavalla.
Sama juttu. Kaikki minussa vitutti naista. Oli upea tulla kotiin kun heti alkoi vittuilu ja vähättely. Ja sama juttu muutkin sen näki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies sitten aiemmin viehättänyt sinua? Vai oletko ottanut vaan jonkun ukon joka ei seksuaalisesti sytytä.
Ei hän ole koskaan ollut varsinaisesti sellaista tyyppiä joka saisi sukat pyörimään jalassa ja perhoset lepattamaan vatsanpohjassa. Tuntui aikanaan turvalliselta ja rauhalliselta, ja siihen tunteeseen kai eniten rakastuin.
Parisuhde ei missään tapauksessa saa olla sellainen että sukat pyörii jaloissa ja perhoset lepattaa vatsassa.
Jos näin käy, on syytä pysähtyä ja miettiä pitkään, miksi minusta tuntuu näin.
Narsistit ja muut luonnehäiriöiset osaavat hommansa hyvin ja saavat sukat pyörimään jaloissa.
Aito ihminen on yleensä vähän rosoinen eikä rakastuminen aitoon ihmiseen tapahdu useinkaan kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Minä olen sitä mieltä lukemani perusteella että sinulla on hyvä ja aito mies kumppanina, sinun ruma asenne miestäsi kohtaan on ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Melko tavallista että kiinnostus lopahtaa. Tutkaile itseäsi. Mene sänkyyn jonkun kanssa joka kiinnostaa. Mieti mitä haluat kun olet kokenut vaihtoehtoja. Ehkä tunteesi heräävät uudelleen tai sit onnparempi erota.
Ei nyt hel-vetti toisen miehen kautta lähdetä kokeilemaan onnea! Sehän loukkaa syvästi aviopuolisoa. Raja kaikella.
Muakaan seksi tällä hetkellä kiinnosta, mutta tunteita miestäni kohtaan on. Olemme toki jo 6 kymppisiä, että toisenlainen läheisyys riittää molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko tavallista että kiinnostus lopahtaa. Tutkaile itseäsi. Mene sänkyyn jonkun kanssa joka kiinnostaa. Mieti mitä haluat kun olet kokenut vaihtoehtoja. Ehkä tunteesi heräävät uudelleen tai sit onnparempi erota.
Ai kehotat pettämään jonkun kanssa joka ei edes kiinnosta??
Luetun ymmärtäminen?
Miksi otin miehen joka ei sytytä? Ei kannata tyytyä. Muuten käy näin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi otin miehen joka ei sytytä? Ei kannata tyytyä. Muuten käy näin.
*otit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko tavallista että kiinnostus lopahtaa. Tutkaile itseäsi. Mene sänkyyn jonkun kanssa joka kiinnostaa. Mieti mitä haluat kun olet kokenut vaihtoehtoja. Ehkä tunteesi heräävät uudelleen tai sit onnparempi erota.
Mitä peliä tämä nyt on. Pitäisi pettää?Eikö kannattaisi vaan erota ennen kuin menee muihin sänkyihin
Kannattaa ensin selvittää omat tunteensa ja onko vikaa itsessä vai miehessä vai vaan parisuhteessa. Ei nyt suinpäin välttämättä kannata erota ennen kuin tietää että se in ainut tai paras ratkaisu. Lapset ja kaikki kuvioissa.
Eiköhän ap ne ole selvittänyt?! Haaveilee muista miehistä! Sinäkö hyväksyt pettämisen kautta tunteiden selvittämisen! Voi luoja! Kun menee vieraaseen sänkyyn, pettää miehen lisäksi lapset! Mitä jos sinulle kävisi näin? Hyväksyisitkö?
MIksi naiset ovat tuollaisia? Miksi vedättävät miehiä ja tuhoavat samalla toisenkin elämän? Eroisivat miehistään lähtisivät jakamaan sitä persettään kaikille, niin voisi kummatkin elää sitten sellaista elämää mitä kaipaavat.
Minulle kävi noin kun oli käsittelemättömiä asioita, jotka ruuhkavuosissa vaan haudattiin hiljaisuuteen. Sanoin itselleni etten ollut puolisolleni loukkaantunut mutta olin sitten kuitenkin salaa itseltäni ja ne kasaantui ja kasaantui.
Vierailija kirjoitti:
MIksi naiset ovat tuollaisia? Miksi vedättävät miehiä ja tuhoavat samalla toisenkin elämän? Eroisivat miehistään lähtisivät jakamaan sitä persettään kaikille, niin voisi kummatkin elää sitten sellaista elämää mitä kaipaavat.
Niin, kukaan mieshän ei olekaan koskaan tyytynyt. Miksi tällä palstalla sitten miehet itse sanovat että suurin osa miehistä tyytyy?
Se klassinen kysymys, mihin miehessäsi joskus ihastuit? Ovatko puhetyyli ja ulkonäkö oikeasti muuttuneet niin paljon, että ne suorastaa ärsyttävät?
Miehesi tuntuu aistivan, ettet ole onnellinen. Olisiko syytä sanoa se hänelle?