Miksi et ole läheinen isäsi/äitisi kanssa?

Eihän teille muijille kelpaa, jos mies on läheinen vanhempiensa kanssa. Etenkin äitinsä kanssa.

Mä katson äitini kanssa eurooppalaista jalkapalloa (LaLiga, UCL, UEL, EUROS, World Cup jne.) ja soittelemme joka viikko vähintään kaksi kertaa ja jutellaan jalkapallosta.

Ja tämä pitäisi lopettaa muijien mielestä? Sorry, en lopeta. :-) Oon mielummin vapaaehtoisesti sinkku. :-)

Isän kanssa olin läheinen, äidin kanssa aina ollut hankalat välit kun en elä kuten hän haluaa enkä ole elänytkään. 

Isää ei kiinnostanut enkä ollut äidille tarpeeksi hyvä. Minä en tehnyt mitään sellaista, josta olisi voinut kehua toisille.

Minut "jätettiin yksin" kun veljeni kuoli silloin kun olin 14v. Vanhemmat kävivät läpi omaa surutyötään ja minun piti pärjätä itsekseni tunteideni kanssa. Ei olla sen jälkeen lähennytty. Olen nyt jo päälle 40v ja vanhempani seitsenkymppisiä. Asutaan eripuolilla Suomea.

Vierailija kirjoitti:

Eihän teille muijille kelpaa, jos mies on läheinen vanhempiensa kanssa. Etenkin äitinsä kanssa.

Mä katson äitini kanssa eurooppalaista jalkapalloa (LaLiga, UCL, UEL, EUROS, World Cup jne.) ja soittelemme joka viikko vähintään kaksi kertaa ja jutellaan jalkapallosta.

Ja tämä pitäisi lopettaa muijien mielestä? Sorry, en lopeta. :-) Oon mielummin vapaaehtoisesti sinkku. :-)

Tämä. Narsistiset naiset perustelee mieskontrollointiaan sillä, että haukkuvat miestä mammanpojaksi.

Kysy vanhemmilta.

Vierailija kirjoitti:

Eihän teille muijille kelpaa, jos mies on läheinen vanhempiensa kanssa. Etenkin äitinsä kanssa.

Mä katson äitini kanssa eurooppalaista jalkapalloa (LaLiga, UCL, UEL, EUROS, World Cup jne.) ja soittelemme joka viikko vähintään kaksi kertaa ja jutellaan jalkapallosta.

Ja tämä pitäisi lopettaa muijien mielestä? Sorry, en lopeta. :-) Oon mielummin vapaaehtoisesti sinkku. :-)

Onko joku muka valittanut sinulle tuosta? Sitähän minäkin.

Isä oli väkivaltainen juoppo, ei siinä läheisyyttä kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät olleet kykeneviä läheisyyteen.

Tämä pitää minun kohdalla paikkansa niin hyvin että jopa nykyinen puoliso on etäinen ja ei tule lähelle. En ymmärtänyt lähteä menemään ennenkuin oli jo liian myöhäistä. Valitsin siis "tutun ja turvallisen" eli yhtä etäisen kuin omat vanhemmat ja parisuhde on sen mukainen. Onneksi meillä ei ole lapsia!!! Muistan lapsuudesta ja nuoruudesta vain kolme hetkeä kun vanhempi on ollut läheinen ja yksi niistä kerroista on se kun sisko kertoi että oli kuullut kuinka vanhemmat olivat kehuneet minun koulunkäyntiä!

Muistan myös ne kaikki kaksi kertaa kun olen nähnyt että vanhempani pussaavat. Eivät suutele, vaan pikainen pusu huulille. En muista yhtään kertaa että olisivat halanneet tai sanoneet rakastavansa ketään.

Minä valitsin elää yksin, etten vain päädy yhtä kylmään suhteeseen kuin mihin lapsena totuin. Olen keskittynyt itsekseni traumatyöhön. Ehkä vielä jonain päivänä osaan olla avoin ja vastaanottavainen, jos joku lämmin ihminen sattuisi vielä tulemaan vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän teille muijille kelpaa, jos mies on läheinen vanhempiensa kanssa. Etenkin äitinsä kanssa.

Mä katson äitini kanssa eurooppalaista jalkapalloa (LaLiga, UCL, UEL, EUROS, World Cup jne.) ja soittelemme joka viikko vähintään kaksi kertaa ja jutellaan jalkapallosta.

Ja tämä pitäisi lopettaa muijien mielestä? Sorry, en lopeta. :-) Oon mielummin vapaaehtoisesti sinkku. :-)

Onko joku muka valittanut sinulle tuosta? Sitähän minäkin.

Jokainen exä on maininnut tuosta. Että sillee. Sorry, kun et pystynyt nyt levittää miesvihaa. :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän teille muijille kelpaa, jos mies on läheinen vanhempiensa kanssa. Etenkin äitinsä kanssa.

Mä katson äitini kanssa eurooppalaista jalkapalloa (LaLiga, UCL, UEL, EUROS, World Cup jne.) ja soittelemme joka viikko vähintään kaksi kertaa ja jutellaan jalkapallosta.

Ja tämä pitäisi lopettaa muijien mielestä? Sorry, en lopeta. :-) Oon mielummin vapaaehtoisesti sinkku. :-)

Tämä. Narsistiset naiset perustelee mieskontrollointiaan sillä, että haukkuvat miestä mammanpojaksi.

Totta. Oon paljon onnellisempi vapaaehtoisesti sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Eihän teille muijille kelpaa, jos mies on läheinen vanhempiensa kanssa. Etenkin äitinsä kanssa.

Mä katson äitini kanssa eurooppalaista jalkapalloa (LaLiga, UCL, UEL, EUROS, World Cup jne.) ja soittelemme joka viikko vähintään kaksi kertaa ja jutellaan jalkapallosta.

Ja tämä pitäisi lopettaa muijien mielestä? Sorry, en lopeta. :-) Oon mielummin vapaaehtoisesti sinkku. :-)

Eli olet läheinen äitisi kanssa. Aloituksessa kysyttiin sinusta itsestäsi, ei kumppaneiden mielipiteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän teille muijille kelpaa, jos mies on läheinen vanhempiensa kanssa. Etenkin äitinsä kanssa.

Mä katson äitini kanssa eurooppalaista jalkapalloa (LaLiga, UCL, UEL, EUROS, World Cup jne.) ja soittelemme joka viikko vähintään kaksi kertaa ja jutellaan jalkapallosta.

Ja tämä pitäisi lopettaa muijien mielestä? Sorry, en lopeta. :-) Oon mielummin vapaaehtoisesti sinkku. :-)

Onko joku muka valittanut sinulle tuosta? Sitähän minäkin.

Jokainen exä on maininnut tuosta. Että sillee. Sorry, kun et pystynyt nyt levittää miesvihaa. :-)

Sinähän se tänne tulit muijista määkimään aiheen ohi.

Äiti alkoholisoitunut yksinhuoltaja, kun olin lapsi. Nuorena passitettiin asumaan isäni luokse uusperhehelvettiin, missä uusi vaimonsa lapsineen menivät aina edelle ja näin on jatkunut koko aikuisikäni. Äiti on jo kuollut ja isään välit edelleen etäiset. Vaimonsa nyt vakavasti sairastunut ja leikin mukana, että se minua kiinnostaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän teille muijille kelpaa, jos mies on läheinen vanhempiensa kanssa. Etenkin äitinsä kanssa.

Mä katson äitini kanssa eurooppalaista jalkapalloa (LaLiga, UCL, UEL, EUROS, World Cup jne.) ja soittelemme joka viikko vähintään kaksi kertaa ja jutellaan jalkapallosta.

Ja tämä pitäisi lopettaa muijien mielestä? Sorry, en lopeta. :-) Oon mielummin vapaaehtoisesti sinkku. :-)

Onko joku muka valittanut sinulle tuosta? Sitähän minäkin.

Jokainen exä on maininnut tuosta. Että sillee. Sorry, kun et pystynyt nyt levittää miesvihaa. :-)

Olet vapaaehtoisesti sinkku, mutta sinulla on monta eksää? Aikamoinen ristiriita.

Eivät olleet kovin lämpimiä ja läheisiä kun olin lapsi. Nyt aikuisena olen koettanut jonkinlaista suhdetta rakentaa, mutta ei se siitä kummene. Samanlaista puhumattomuutta ja jäyhää jökötystä vuodesta toiseen.

Isäni kuoli kun olin nuori, enkä minäkään oppinut koskaan olemaan oikea isä.

Suren myös kaikkia avioerolapsia jotka menettävät isän mallin vanhempien itsekkyyden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän teille muijille kelpaa, jos mies on läheinen vanhempiensa kanssa. Etenkin äitinsä kanssa.

Mä katson äitini kanssa eurooppalaista jalkapalloa (LaLiga, UCL, UEL, EUROS, World Cup jne.) ja soittelemme joka viikko vähintään kaksi kertaa ja jutellaan jalkapallosta.

Ja tämä pitäisi lopettaa muijien mielestä? Sorry, en lopeta. :-) Oon mielummin vapaaehtoisesti sinkku. :-)

Onko joku muka valittanut sinulle tuosta? Sitähän minäkin.

Jokainen exä on maininnut tuosta. Että sillee. Sorry, kun et pystynyt nyt levittää miesvihaa. :-)

Olet vapaaehtoisesti sinkku, mutta sinulla on monta eksää? Aikamoinen ristiriita.

Ehkä teidän muijien olisi parasta pysyä siellä keittiössä... Kun tuo älykkyys on teillä tuota luokkaa.

Väännän tämän nyt rautalangasta sinulle ja muille muijille. Yritä pysyä perässä. Here we go. Seurustelin nuorena paljon, mutta nykyisin olen vapaaehtoisesti sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Eivät olleet kovin lämpimiä ja läheisiä kun olin lapsi. Nyt aikuisena olen koettanut jonkinlaista suhdetta rakentaa, mutta ei se siitä kummene. Samanlaista puhumattomuutta ja jäyhää jökötystä vuodesta toiseen.

Tätä se on kun ennenvanhaan lapsia piti vaan tehdä, vaikkei vanhemmuus kiinnostaisikaan. Ei siitä seurannut kuin traumatisoitunut sukupolvi.

Todella monella varsinkin 50-luvulla syntyneiden vanhempien lapsilla on huonot välit vanhempiinsa. Ja monella se on siirtynyt myös omiin lapsiinsa ja lasten lapsiin. Sitten vielä ihmettelevät miksei kukaan käy koskaan kylässä, eikä edes soita. Vastaus löytyy peilistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät olleet kykeneviä läheisyyteen.

Tämä pitää minun kohd

Minä valitsin elää yksin, etten vain pääd

Sehän se onkin. Vaikka olen oppinut sen että "näin pitää käyttäytyä", en ole oikeasti niin tunnekylmä kuin mihin tämä tilanne on minut asettanut. Minä en pysty näyttämään tunteitani, koska se "puoliso", joka tällä hetkellä elää samassa asunnossa, on etäinen eikä ota vastaan minua. Sen suhteen toivo on jo menetetty ja ollaan vain kämppiksiä.

Sara Siipolan laulussa lauletaan että "rakasta mua, rakasta mua, rakasta" ja nuo sanat osuvat syvälle.

Ymmärrän niin hyvin tuon päätöksesi elää yksin ja käsitellä näitä traumoja joita käytännössä yksinään henkisesti lapsuudessa ja nuoruudessa jääminen on aiheuttanut. Onneksi, aivan kuten minäkin, myös sinä olet tunnistanut sen että se on trauma ja että sinulla on se trauma. Ajattele niitä ihmisiä jotka eivät ymmärrä sitä mitä ovat lapsuudessaan tuoneet mukanaan aikuisuuteen ja kärsivät, sekä alistuvat siihen että puoliso ei tarjoa läheisyyttä kun on valinnut sen "tutun ja turvallisen". Minä syytin itseäni monta vuotta kunnes tajusin että se ei ole minun syy. Sinulla ja minulla on siinä suhteessa hyvin asiat että me tiedostamme sen syyn, vaikka siitä irti pääseminen ja sen meidän uuden "minuuden" luominen vaatiikin aikaa. Tiedostamisen jälkeen alkaa ymmärrys.

Minä kävin terapiassa muutamia vuosia ja muistan yhä edelleen sen kun sanoin terapeutille, että vaikka elän puolison kanssa, olen silti yksinäinen enkä pidä paljoa yhteyttä ystäviini, että minä en ole erakko. Erakko haluaa elää yksin, kun taas minä en halua elää yksin, vaikka olenkin yksinäinen.

Erakko ei olisi tällaisilla palstoilla koskaan viettämässä aikaa koska hän nauttii yksinäisyydestään.

Tuossa on hieman sitä samaa kun ihmiset sanovat ettei joukossa voi olla yksinäinen. Voi olla, koska minä olen, ja minun ongelma on se etten tiedä miten tästä pääsisi irti päätymättä "erakoksi" ja syrjäytetyksi. Haluaisin olla ihmisten kanssa, mutta minulle ei koskaan kukaan opettanut sitä että miten ihmisiin ollaan yhteydessä.

En tiedä allekirjoitatko itse tätä, mutta kuten tuossa kuvasin, yksinäisyyteen vaikuttaa myös sellainen esimerkki että vanhemmat eivät osoita esimerkillään että ympäristöä pitäisi tutkia. Esimerkiksi meidän vanhemmat eivät koskaan vieneet meitä minnekään. Ei museoon, ei näyttelyyn, ei konserttiin, ei edes taidekurssille. He eivät kertoneet ympäristöstä mitään. Tuo taidekurssi on siitä hauska että olin jo päälle kolmenkymmenen kun yhtäkkiä ymmärsin että minun lapsuudessa on järjestetty taidekursseja jossa olisi opetettu piirtämään! Minua ei kukaan opettanut piirtämään, vaikka kiinnostusta siihen oli paljon. Kun vanhemmat lähtivät johonkin, he lähtivät johonkin meidän sukulaisen luo jossa sitten istuttiin ja juteltiin, mutta mitään yhteyttä ulkomaailmaan ei koskaan opittu heidän esimerkistä. Vasta kun meidän perhe tyhjeni ja isä ja äiti jäivät asumaan kahden, he ovat jonkin kerran käyneet Lapissa ajelemassa.