Miksi itket hautajaisissa?

Koska olen surullinen menetyksestäni. Itku on surun ilmaisua. Katso muualle, jos et kestä toisten tunteita.

Ystäväni romahti kuolleena syntyneen lapsensa hautajaisissa itkemään arkun päälle. Ap:n mielestä hänen olisi tietenkin pitänyt ottaa huomioon muut ja olla mässäilemättä surullaan.

Hautajaiset, nuo välttämättömät elämän tosiasiat. En vaan selviä niistä koskaan "hengissä". Päässä pyörii kaikenlaisia ajatuksia ja tuntuu, että jos tulee kova tuulepuuska lennän tuulen mukana, pelkkä kuori enää jäljellä. Itkusta ei tule loppua, silmät sumussa samoin pää, miten tästä selvitään. Pelkoa, ahdistusta, surua, velvotteita kaikki puskee päähän ja normaali-ihminen itkee silloin. Jos voisin skipata kaikki hautajaiset, tekisin niin, mutta kun on pakotettava lähtemään. Tärisen kylmyydestä, tärisen kaikesta. Itken ja tärisen, tärisen ja itken. Kestää kauan ennenkuin olen "oma itseni" jälleen tai sitten en ole enää koskaan.

Syntyneelle on kuolema varma ja varma on syntymä kuolleelle

Bhagavad Gita

Tunnevahvat ihmiset itkevät - tunnekylmät eivät !

Minun mies ei itkenyt pisaraakaan edes äitinsä hautajaisissa, mistähän sekin kertoo, ei ollut mielestäni normaalia vaikkei olisi tarvinnut itkeä kuin minä. Kyynel miehenkään silmissä mikään synti ole !

Koska yritän opetella olemaan pidättämättä itkua ja näin kannustaa myös muita näyttämään tunteet avoimesti