Lue keskustelun säännöt.
Onko tyhmää torpata puolisoehdokas tän takia? (tuloerot ja eri elämäntilanne)
21.02.2025 |
Olen maisteri ja ollut jo pitkään työelämässä.
Olen kirjoitellut deittisovelluksessa yhden kivan miehen kanssa.
Mies on ammattikoulutaustalla ja opiskelee nyt amk:ssa, valmistuu 3 vuoden päästä, jolloin itse toivoisin jo lapsia. Mies tulee valmistumisensa jälkeen tienaamaan bruttona 1700-2000 euroa vähemmän kuin minä (kyllä). Ja tulee tekemään vuorotöitä (hoitoala). Itse teen päivätöitä.
Jotenkin häiritsee. Olenko aivan kamala, kun harkitsen miehen torppaamista noilla perusteilla? Mies elää vielä opiskelijaelämää, kun itse olen jo ollut pitkään työelämässä ja kaipaan vakautta ja tottakai taloudellista turvaa myös miehen osalta, ja haluaisin perustaa perheen pian.
Kommentit (80)
Ei kannata ottaa ketään, jota ei arvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitot, joissa nainen tienaa enemmän kuin mies, päätyvät tilastojen mukaan useammin avioeroon. Vähemmän tienaava mies on todella paska diili naiselle monella eri tavalla, vaikka feministiseen tasa-arvoharhaan hörähtäneet muuta väittäisivätkin.
Ihan samalla lailla se matalapalkkanainen jolla on epäsäännölliset työajat on paska diili miehelle, jos perhe-elämää olisi tarkoitus elää.
Kyllähän se köyhälle miehelle tosiaan on.
On se keskituloisellekin. Ja jätit aikakomponentin kokonaan huomiotta - kyllä se suurituloistakin haittaa jos 90% ajasta saa yksin perhettä pyörittää. Jollei sitten ole niin suuret tulot että on ostopalvelija tai ostovaimo.
Terv. Keskituloinen, matalapalkkaisen puoliso
Hei avaajatrolli, sillä sun tulevalla ammattilaisella on töitä tulevaisuudessa jatkuvasti, sulla mitä todennäköisimmin ei.
Faktoroi toi sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla perusteilla, kovatuloisena miehenä, en voisi tavata ketään, kun suurin osa tapaamistani naisista tienaa yhden kolmasosan tai puolet siitä mitä minä. Aika hauskoja asetelmia naiset rakentaa ehdoiksi pariutumiselle.
Jos et ymmärrä miehen ja naisen eroa perheessä, minkä perustamiseen pariutuminen tähtää, ole hyvä ja tapaile miehiä.
Perheen perustaminen tähtää siihen, että nainen voi jäädä kotiin ja mies tienaa rahat vai mitä tarkoitat?
Kieltämättä jotain tuollaista tuossa haisee. Nainen on heikompi ja miehensä huollettava. Mitä tapahtui tasa-arvoisille, itsenäisille, vahvoille naisille?
Nainen ei katso köyhää miestä hetkeäkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla perusteilla, kovatuloisena miehenä, en voisi tavata ketään, kun suurin osa tapaamistani naisista tienaa yhden kolmasosan tai puolet siitä mitä minä. Aika hauskoja asetelmia naiset rakentaa ehdoiksi pariutumiselle.
Jos et ymmärrä miehen ja naisen eroa perheessä, minkä perustamiseen pariutuminen tähtää, ole hyvä ja tapaile miehiä.
Perheen perustaminen tähtää siihen, että nainen voi jäädä kotiin ja mies tienaa rahat vai mitä tarkoitat?
Kieltämättä jotain tuollaista tuossa haisee. Nainen on heikompi ja miehensä huollettava. Mitä tapahtui tasa-arvoisille, itsenäisille, vahvoille naisille?
Niin kauan kuin ainoastaan nainen voi tulla raskaaksi, synnyttää ja imettää ja niin kauan kuin nainen on fyysisesti vähemmän vahva kuin mies, on turha puhua mistään tasa-arvosta. Se ei ole tasa-arvoa, että nainen kärsii yksin raskauden aiheuttamat muutokset kehossaan, synnyttää lapsen, jää kotiin (vaikkakin vain muutamaksi kuukaudeksi), imettää, kärsii palkkatulojen ja eläkekertymän menetyksestä sekä joutuu jatkossakin hoitamaan lapsen asiat vähintään 70-prosenttisesti ja siihen päälle vielä valtaosan kotitöistä. Ja hölmöimmät naiset vielä maksavat kaiken 50-50, ehkä jopa kaikki lapseen liittyvät kulut äitiysrahastaan.
Mitään tasa-arvoa ei ole, ennen kuin kaikki edellä mainitsemani muuttuu (eli ei koskaan). Mitkään voimafantasiat eivät noita realiteetteja muuta. Lapsen hankkiminen on naisille huomattavasti isompi panostus ja riski sekä terveydellisesti, emotionaalisesti että rahallisesti kuin miehille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla perusteilla, kovatuloisena miehenä, en voisi tavata ketään, kun suurin osa tapaamistani naisista tienaa yhden kolmasosan tai puolet siitä mitä minä. Aika hauskoja asetelmia naiset rakentaa ehdoiksi pariutumiselle.
Jos et ymmärrä miehen ja naisen eroa perheessä, minkä perustamiseen pariutuminen tähtää, ole hyvä ja tapaile miehiä.
Perheen perustaminen tähtää siihen, että nainen voi jäädä kotiin ja mies tienaa rahat vai mitä tarkoitat?
Nainen palaa töihin viimeistään 9 kk synnytyksen jälkeen, jolloin kunnolla puhumaan ja kävelemään kykenemätön lapsi viedään laitokseen (päiväkotiin) kymmenien muiden mukuloiden armoille. Lapsesta kasvaa ahdistunut ja häiriintynyt, mutta ei se mitään, koska naisen oli tärkeä päästä tienaamaan mahdollisimman pian. Muutenhan nainen olisi lokki. Ja mitä sitten, vaikka naisen nettotulot ovat 2500 ja miehen 4000 euroa; kaikki maksetaan puoliksi, koska se on todellista tasa-arvoa. Siinä sitä voimaantuneen, itsenäisen naisen idyllistä perhe-elämää, joka johtaa eroon viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi on alakouluiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mitään tasa-arvoa ei ole, ennen kuin kaikki edellä mainitsemani muuttuu (eli ei koskaan). Mitkään voimafantasiat eivät noita realiteetteja muuta. Lapsen hankkiminen on naisille huomattavasti isompi panostus ja riski sekä terveydellisesti, emotionaalisesti että rahallisesti kuin miehille."
Hienoa, että joku (vihdoinkin) tuon uskaltaa myöntää. Mitään tasa-arvoa ei ole, eikä tule. Koska se on täysin mahdoton toteuttaa tasa-arvoisesti. Ja vaikka olisikin mahdollista, ei sitä tulisi, koska liian moni on aivan liian itsekäs luopumaan saamastaan edusta. Oli se etu sitten kuviteltu tai oikea.
Joskus on ollut aika, jolloin kaikki tuo oli itsestään selvää. Sen jälkeen joka hemmetin asiasta on tehty ase ikuista sukupuolien välistä sotaa varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noilla perusteilla, kovatuloisena miehenä, en voisi tavata ketään, kun suurin osa tapaamistani naisista tienaa yhden kolmasosan tai puolet siitä mitä minä. Aika hauskoja asetelmia naiset rakentaa ehdoiksi pariutumiselle.
Jos et ymmärrä miehen ja naisen eroa perheessä, minkä perustamiseen pariutuminen tähtää, ole hyvä ja tapaile miehiä.
Perheen perustaminen tähtää siihen, että nainen voi jäädä kotiin ja mies tienaa rahat vai mitä tarkoitat?
Kieltämättä jotain tuollaista tuossa haisee. Nainen on heikompi ja miehensä huollettava. Mitä tapahtui tasa-arvoisille, itsenäisille, vahvoille naisille?
Perheen perustaminen on hirveän vaikeaa niin päin, että mies on raskaana, synnyttää ja imettää. Jos nainen tekee nämä, hän joutuu olemaan pois töistä ja muodostaa yleensä vauvaan myös voimakkaan kiintymyssuhteen, jonka vuoksi haluaakin olla vauvan kanssa ehkä jopa vuoden verran. Ei kiintymyssuhde vauvaan ole mikään paha asia, mutta kyllä perhevapaallakin täytyy syödä.
Tutkimusten mukaan lisäksi ne miehet, jotka tienaavat vähemmän kuin vaimonsa, osallistuvat vähemmän lasten ja kodin hoitoon kuin miehet, jotka tienaavat puolisoaan enemmän. Miehellä pienituloisuus aiheuttaa tarvetta käyttäytyä kliseisen perinteisen maskuliinisesti, jolloin mies ei voi tiskata kun munat surkastuu tai jotain. Vähän utopistista laskea sen varaan, että pienempituloinen mies jäisi varmasti pitkälle perhevapaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein lapsen työttömän miehen kanssa. Itse olin vakitöissä ollut 10 vuotta. Tapasin miehen baarissa ja ajattelin että mukavan tuntuinen mies kun juttelin sen kanssa pari tuntia. Miehellä taisi olla 200 euroa rahaa kun alettiin seurustelee. Minä käytännössä sanon sille että seurustellaanko 2 viikkoa sen jälkeen kun tapasin ekan kerran. Meillä on siis lapsi ja 7 luokalla jo. Ei mieheni ole koskaan tienannut suuria rahoja vaikka sai perinnön mutta toimeen on tullut ja omat laskut on maksanut eikä ole onnistunut saamaan vakitöitä. On ollut varmaan 20 eri työnantajalla pätkätöissä. Silti meillä ollut aina kaikki hyvin eikä olla riidelty rahasta eikä muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jatkaa. Sinulla ihan erilainen arvomaailma. Päinvastoin, kannattaa hakea seurustelukumppania akateemisesta ja vanhan suvun jälkeläisistä.
"Vanhan suvun jälkeläisistä". Kuulostaa joltain viktoriaanisen ajan Englannin tyttökirjalta, tyyliin Louisa May Alcottin Pikkunaisia, jossa vanha täti kello viiden teen äärellä neuvoo nuorta neitoa sulhokandidaateissa. Ei ehkä ihan tätä päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tein lapsen työttömän miehen kanssa. Itse olin vakitöissä ollut 10 vuotta. Tapasin miehen baarissa ja ajattelin että mukavan tuntuinen mies kun juttelin sen kanssa pari tuntia. Miehellä taisi olla 200 euroa rahaa kun alettiin seurustelee. Minä käytännössä sanon sille että seurustellaanko 2 viikkoa sen jälkeen kun tapasin ekan kerran. Meillä on siis lapsi ja 7 luokalla jo. Ei mieheni ole koskaan tienannut suuria rahoja vaikka sai perinnön mutta toimeen on tullut ja omat laskut on maksanut eikä ole onnistunut saamaan vakitöitä. On ollut varmaan 20 eri työnantajalla pätkätöissä. Silti meillä ollut aina kaikki hyvin eikä olla riidelty rahasta eikä muutenkaan.
Ja nykyään tämä on täysin mahdoton ajatus. Se elintason malli on saatu somesta tai leffoista. Mikään vähempi ei kelpaa. Keskiverto (lue, useimmat) nainen haluaa varakkaan miehen. Keskiverto (lue, useimmat) mies ei ole varakas.
Sanoisin, että hyvä elämä on edelleen mahdollinen. Nykyihminen ei vaan halua tehdä sen eteen mitään. Kokee kuitekin olevansa siihen automaattisesti oikeutettu. Loppujen lopuksi se ongelma on ihan siellä omien korvien välissä.
Suomessa jokaisella on mahdollisuus korkeatasoiseen koulutukseen ja koviin tienesteihin. Kyllä minä pidä epäilyttävänä ja epäonnistuneena ihmistä, joka ei näitä mahdollisuuksia hyödynnä. Nämä samat ihmiset sitten vanhempana kitisevät miten rahat eivät riitä ja miten rikkailta pitäisi verottaa enemmän pois. Omien valintojen seuraukset purkautuvat katkeruutena maailmaa kohtaan. Vihonviimeinen valinta kumppaniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että tallaisia mietit, kun olet deittisovelluksessa jutellut, etkä ole edes tavannut ihmistä. Keksi parempi trollaus.
Vierailija kirjoitti:
Sinulle lompakon paksuus merkitsee ilmeisesti todella paljon... (poistettu toisarvoinen osa) ...et ole selkeästi kovin kiinnostunut tästä miehestä... (poistettu toisarvoinen osa) ... Etsi itsellesi toinen mies (poistettu).
Muuten kaikesta samaa mieltä, paitsi tuosta viimeisestä ohjeesta.
Ap:n kannattaa mieluummin pitää jalkansa ristissä ja hankkia koira, joka kaikilla tuollaisilla naisilla aina on, ja jonka kanssa noilla "synkkaa" aina ihan luonnostaan, ja jonka kanssa tuntevat yhteenkuuluvuuutta, kun ovat kaiketi henkisesti ja kulttuurisesti niin samankaltaisia keskenään.
Jätkä 52 vuotta
Sanoisin, että jos kumpikin rakastaa niin mainitsemasi seikat eivät vaikuttaisi. Tutustumisvaiheessa, jos häiritsee ja tulotaso on määrittävä tekijä, niin tuskin suhteella olisi muutoinkaan tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies olisi se oikea niin varmaan olisit hänen vuokseen valmis arkeen jossa toinen on vuorotyössä ja toinen ei. Eli vaikuttaa siltä, että sinun tunteet miestä kohtaan eivät ole niin vahvat että olisit valmis tekemään arkeen tuollaisen myönnytyksen. Luulen, että oikean miehen kanssa et edes miettisi tätä vaan miettisit ratkaisuja miten arki saadaan toimimaan.
No miten nyt tunteita voi edes ollakaan kun ei olla edes tavattu.
No eihän tuosta mitään tule. Et arvosta miehesi alaa ja hänen status ei riitä sinulle. Palkkakin on liian pieni. Ei sovi mies tapettiin.
Onko ap edes tavannut tuota tyyppiä?
Vain istuen päissään tehtyä työtä arvostetaan nykyään. Onko sen pakko olla näin? Tekeekö tämä sitten ihmisistä onnellisempia, että voidaan tuijottaa päivät pitkät ruutuja ja olla niiin fiksuja?