Lue keskustelun säännöt.
Onko tyhmää torpata puolisoehdokas tän takia? (tuloerot ja eri elämäntilanne)
21.02.2025 |
Olen maisteri ja ollut jo pitkään työelämässä.
Olen kirjoitellut deittisovelluksessa yhden kivan miehen kanssa.
Mies on ammattikoulutaustalla ja opiskelee nyt amk:ssa, valmistuu 3 vuoden päästä, jolloin itse toivoisin jo lapsia. Mies tulee valmistumisensa jälkeen tienaamaan bruttona 1700-2000 euroa vähemmän kuin minä (kyllä). Ja tulee tekemään vuorotöitä (hoitoala). Itse teen päivätöitä.
Jotenkin häiritsee. Olenko aivan kamala, kun harkitsen miehen torppaamista noilla perusteilla? Mies elää vielä opiskelijaelämää, kun itse olen jo ollut pitkään työelämässä ja kaipaan vakautta ja tottakai taloudellista turvaa myös miehen osalta, ja haluaisin perustaa perheen pian.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa sellainen mies, joka täyttää kriteerisi. Näkisin että katsot miestä alaspäin jo nyt, vaikka sinun pitäisi katsoa häntä lähinnä vaaleanpunaisten lasien läpi. Anna miehen mennä, hän ansaitsee puolison, joka arvostaa hänen saavutuksiaan, elämäntyyliä ja tulotasoa.
Just. On itsellä ollut kaikenlaisia kumppaneita opiskelijoista rahoituslaitoksen johtajaan, tulo- ja koulutuseroja isojakin. Tärkeintä on aina ollut fyysinen vetovoima, kemiat ja tietenkin seksi. No, jokainen asettaa omat kriteerinsä. Minulla tärkein on se että yhdessä on hyvä olla joka tilanteessa. M62
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitähän se mies tässä tilanteessa miettii? Toinen suunnittelee täyttä häkää lasten hankkimista kun on muutama viesti kirjoiteltu... kuulostaa epätoivoiselta. Meinasitko että sulle on valmiina joku siittäjä odottamassa kun olet hoitanut elämän mallilleen ja napsautat sormia?
No noin se luonnossa toimii. Ja toimisi yhteiskunnassakin, jos lainsäädäntö ei pakottaisi osallistamaan siittäjää perheleikkiin 2. emona, kuin mitäkin lintua
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä torppaisi.
Miksi lapsia ei voisi tehdä jo hänen opiskeluaikana, jos molemmat haluatte? Itse sain lapsen opiskellessani yliopistolla, ja oli aivan mainio vaihe elämää saada lapsi. Suomessa saa kyllä tarvittaessa tukia niin, ettei tarvi toimeentuloa pelätä, eikä pieni lapsi vielä vaadi mitään hienoa ja kallista. Toisaalta ei 3 vuoden odottaminenkaan mitenkään kovin pitkä aika ole, ellet sitten ala jo olla ihan hedelmällisen iän lopussa ja on siksi kiire.
Tuloero ei ole minusta mikään iso juttu. Miksi juuri miehen pitäisi olla se isompituloinen. Meillä minä tienaan tuplasti sen mitä mies, eikä ole koskaan haitannut mitään. En mä ole kyllä koskaan noin vanhanaikaisesti ajatellut edes että "kaipaan vakautta ja taloudellista turvaa miehen osalta". MInusta molemmat on tässä ihan tasa-arvoisia, minä voin mielelläni itse olla suhteen taloudellinen turva. Ja sitten on aina ne yhteiskunnan turvaverkot ja tuet, jos tarvitaan. Ei
Jos haluaa imettää ja olla kotiäiti niin miehen on pakko pystyä kannattelemaan perheen taloutta. Jos ei pysty niin nainen ei koe tätä alfakoiraana vaan kyvyttömänä poikasena, sitten loppuu seksuli ja mies etsii uuden naisen jota siittää. Ja siitä tuli sitten sellainen kikkels kokkels -perhe. Toki jotkut naiset (ja miehet) ovat jotenkin vinksahtaneet, eivätkä ymmärrä nisäkkyyttä, vaan katsovat että mikä tahansa ihminen on kelpo äiti lapselle. Itse en pysty tuota valhetta nielemään
Ei tuollaiset pikkurahat voi olla suhteen esteenä. Olet kyllä todella nirso jos hylkäät suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaiset pikkurahat voi olla suhteen esteenä. Olet kyllä todella nirso jos hylkäät suhteen.
Onko 2000 euron tuloero susta pieni? Toki verottaja vie ison siivun mutta silti.
Me tehtiin lapsi kun miehellä ei ollut käytännössä lainkaan tuloja aloittelevana yrittäjänä. Sitten tulikin ongelmia ja hän joutui ulosottoon, sinä aikana syntyi vielä toinen lapsi. Hyvin pärjättiin ja saatiin hankittua ihan kaikki tarpeellinen, olihan minullakin työ ja säästöjä. Ulosotto kesti kolme vuotta. Ei valitettu eikä koskaan tullut riitaa rahasta, yhteen hiileen puhallettiin. Vieläkin ollaan yhdessä, nykyään molemmilla hyvät tulot eikä puutetta mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitot, joissa nainen tienaa enemmän kuin mies, päätyvät tilastojen mukaan useammin avioeroon. Vähemmän tienaava mies on todella paska diili naiselle monella eri tavalla, vaikka feministiseen tasa-arvoharhaan hörähtäneet muuta väittäisivätkin.
Älä missään nimessä jatka yhteydenpitoa, hän ei sovi sinulle lainkaan. Joillekin tuollaiset asiat ovat painavia, että en sinällään tuomitse, vaikka olenkin aivan eri linjoilla sun kanssa. Hyvätuloisena ei haittaisi yhtään jos puoliso tienaa paljon vähemmän, tulen itse niin hyvin toimeen ettei haittaisi nostaa toisenkin taloudellista elintasoa siinä sivussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa sellainen mies, joka täyttää kriteerisi. Näkisin että katsot miestä alaspäin jo nyt, vaikka sinun pitäisi katsoa häntä lähinnä vaaleanpunaisten lasien läpi. Anna miehen mennä, hän ansaitsee puolison, joka arvostaa hänen saavutuksiaan, elämäntyyliä ja tulotasoa.
Just. On itsellä ollut kaikenlaisia kumppaneita opiskelijoista rahoituslaitoksen johtajaan, tulo- ja koulutuseroja isojakin. Tärkeintä on aina ollut fyysinen vetovoima, kemiat ja tietenkin seksi. No, jokainen asettaa omat kriteerinsä. Minulla tärkein on se että yhdessä on hyvä olla joka tilanteessa. M62
Niin. Jos pariutuu pippelin perusteella, millään muulla ei ole väliä ja liitot eivät kestä, kun aina pitää päästä siittämään seuraava. Miksi kukaan nainen haluaisi lapsia tällaisen miehen kanssa
Mies etsii itselleen elättäjää opintojen ajaksi, lennät ap pihalle kuin leppäkeihäs, kun mies valmistuu ja työllistyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioliitot, joissa nainen tienaa enemmän kuin mies, päätyvät tilastojen mukaan useammin avioeroon. Vähemmän tienaava mies on todella paska diili naiselle monella eri tavalla, vaikka feministiseen tasa-arvoharhaan hörähtäneet muuta väittäisivätkin.
No onhan se paska diili kaikkien feministien mielestä, jos miehen joutuu elättämään ja samalla silti hoitamaan lähes yksin kodin ja lapset.
Ei ole tyhmää. Teillä vain on eri elämäntilanteet. Sellaista se joskus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai se vielä tuossa vaiheessa mikään puolisoehdokas ole. Ehkä kannattaa tutustua paremmin ennen kuin alkaa murehtia tuollaista.
Noilla perusteilla, kovatuloisena miehenä, en voisi tavata ketään, kun suurin osa tapaamistani naisista tienaa yhden kolmasosan tai puolet siitä mitä minä. Aika hauskoja asetelmia naiset rakentaa ehdoiksi pariutumiselle.
Ei kannata perhettä alkaa pykäämään kuin OK-palkkaisen ja normaalissa arkipäivien 8-16 työssä olevan kanssa. Tuskien taival ja sotku vain tiedossa muuten, oli se sekavan matalapalkkatyön omaava nainen tai mies.
Ap:n skenaariossa:
- kuka hoitaa perhettä iltaisin?
- kuka touhuaa perheen kanssa viikonloppuisin?
- pystyykö kumpikin hoitamaan 50% perheen taloudellisista nettovastuista?
- pystyykö kumpikin laittamaan oman puolikkaansa verran pääomaa perheen kodin hankkimiseen?
Joutuisit maksamaan ja tekemään reilusti osuuttasi enemmän ja toinen ei voisi kompensoida mitenkään. Todella epäreilu tilanne pidemmän päälle vuodesta toiseen.
Luuletko löytäväsi paremman ja sopivamman? Sinuna tarraisin kiinni jos olet hyvän miehen löytänyt.
Ihan oikeasti mietin oletko kovin älykäs siitä huolimatta että olet maisteri ja työelämässä. Jos sinulla on tarkat kriteerit mitä työtä mies saa tehdä ja mitä hänen pitää tienata, eikä kyseinen mies näitä ehtoja täytä, silti kyselet keskustelupalstalla mielipiteitä. Minä en ole korkealle kouluttautunut mutta minulle on itsestään selvää että en ala seurustelemaan miehen kanssa joka ei täytä vaatimuksiani. No, mulla ei vaatimukset liity koulutukseen eikä tienesteihin, vaan siihen minkälainen tyyppi on ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Luuletko löytäväsi paremman ja sopivamman? Sinuna tarraisin kiinni jos olet hyvän miehen löytänyt.
Ap:lla on perheen perustaminen mielessä, ja koko seurustelu on täysin alkutekijöissään.
Kyllä tuossa vaiheessa kannattaa pitää järki mukana kelkassa ja etsiä parempaa/kyvykkäämpää.
Mä en kyllä torppaisi.
Miksi lapsia ei voisi tehdä jo hänen opiskeluaikana, jos molemmat haluatte? Itse sain lapsen opiskellessani yliopistolla, ja oli aivan mainio vaihe elämää saada lapsi. Suomessa saa kyllä tarvittaessa tukia niin, ettei tarvi toimeentuloa pelätä, eikä pieni lapsi vielä vaadi mitään hienoa ja kallista. Toisaalta ei 3 vuoden odottaminenkaan mitenkään kovin pitkä aika ole, ellet sitten ala jo olla ihan hedelmällisen iän lopussa ja on siksi kiire.
Tuloero ei ole minusta mikään iso juttu. Miksi juuri miehen pitäisi olla se isompituloinen. Meillä minä tienaan tuplasti sen mitä mies, eikä ole koskaan haitannut mitään. En mä ole kyllä koskaan noin vanhanaikaisesti ajatellut edes että "kaipaan vakautta ja taloudellista turvaa miehen osalta". MInusta molemmat on tässä ihan tasa-arvoisia, minä voin mielelläni itse olla suhteen taloudellinen turva. Ja sitten on aina ne yhteiskunnan turvaverkot ja tuet, jos tarvitaan. Ei tässä maassa tarvitse kauheasti siitä toimeentulosta murehtia.
Mutta jos sun arvot on sellaiset että pitäisi jotenkin olla hyvin vaurasta ja varmaa taloudellisesti ennen kuin lapsen voi tehdä, ja oletat nimenomaan miehen olevan se päätienaaja, niin ei kukaan estä sua etsimästä varakkaampaa, päivätyötä tekevää ja ei-opiskelevaa miestä.