Miksi minulle ei tule halua perustaa perhettä ja saada lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko haluta lapsia? Onko pakko haluta parisuhde? Onko pakko haluta omistusasunto? Onko pakko haluta lemmikki? Onko pakko haluta auto?

Jumalauta, on! Ellet halua joutua muiden naisten sylkykupiksi, kuinka olet itsekäs kusipää kun et tee niitä lapsia ja uhriudu omakotilalossa, kuinka  tavallinen loputonta kärsimystä, töissä on kamalaa, perhe-elämä on ankeaa ja ihmissuhteet ahdistavat.

Tämä. Perheelliset syrjivät lapsettomia.

Monet tai useat perheet, eivät suinkaan kaikki. Meitä täyspäisiäkin on. Minullakin on lapsia mutta muilla sisaruksillani ei ole enkä ole koskaan syrjinyt heitä ketään lapsettomuuden vuoksi, jokainen valitsee itse oman elämänsä sisällön.

Voi olla että tulee vasta sitten kun on liian myöhäistä

Ei sellaista halua ole oikeasti. Toiset on vain herkempiä manipulointiin ja yhteiskunnan painostamiseen kuin toiset.

Vierailija kirjoitti:

Minä tiesin jo 15v etten halua lapsia. Ikävuodet 30-40 pelkäsin, että biologinen kello herää, mutta onneksi niin ei käynyt. Nyt 50v eikä todellakaan kaduta.

Samalla lailla mennyt myös minulla. Olen 45v.

Minulla on paljon sisaruksia ja ystäviä ja heillä monesta perhe ja lapsia. He ovat onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Ovat myös minulle sanoneet, että lapset tuovat paljon hyvää elämään. Jonka uskonkin. Oma lapsuuteni myös ollut ihan hyvä. En ole silti ikinä oikein halunnut omia lapsia. Tietysti läheisteni lapset minulle rakkaita. Minulla asiat hyvin, on työ, asunnot ym. Hyvä taloudellinen tilanne. Olen onnellinen näin. En myöskään koe, että elämäni olisi surkea ja ilman tarkoitusta. 

T: ketjun aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko haluta lapsia? Onko pakko haluta parisuhde? Onko pakko haluta omistusasunto? Onko pakko haluta lemmikki? Onko pakko haluta auto?

Jumalauta, on! Ellet halua joutua muiden naisten sylkykupiksi, kuinka olet itsekäs kusipää kun et tee niitä lapsia ja uhriudu omakotilalossa, kuinka  tavallinen loputonta kärsimystä, töissä on kamalaa, perhe-elämä on ankeaa ja ihmissuhteet ahdistavat.

Tämä. Perheelliset syrjivät lapsettomia.

Monet tai useat perheet, eivät suinkaan kaikki. Meitä täyspäisiäkin on. Minullakin on lapsia mutta muilla sisaruksillani ei ole enkä ole koskaan syrjinyt heitä ketään lapsettomuuden vuoksi, jokainen valitsee itse oman elämänsä sisällön.

Hyvä niin. Turhan usein ihmisillä ei riitä ajattelukyky oman napansa ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos sinulle sanotaan, että sinua on joka tuutista koitettu saada uskomaan, miten huono asia perhe on, vanhemmuus on raskasta ja lapset vaivalloisia. 

Mitä jos olisitkin kaikki nämä vuodet kuunnellut rakkaudentäyteisiä tarinoita perheistä, iloineen ja suruineen, mutta jossa kaikessa on läsnä syvä välittäminen toisesta ihmisestä. On joku, josta välität enemmän kuin itsestäsi ja on joku, joka välittää sinusta. 

Olisitko toista mieltä?

Perhe ja oman suvun jatkuminen on luonnollisin asia maailmassa, ja olemassaolomme perimmäinen syy.  

Voi olla. Elämme kuitenkin luonnottomassa ajassa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok on jäädä tarkoituksella lapsettomaksi, mutta totta on sekin, että monelle se halu saada lapsi(a) herää liian myöhään. 40- vuotiaana raskauden mahdollisuus on enää 5%

Mutta eipä sen takia pelkästään pidä lapsia hankkia, kun ei kerran halua (vielä?) ole. 

Toivotaan että olet tyytyväinen elämääsi perheettömänä myös jatkossa. Minulla on kaksi perheettömäksi jättäytynyttä ystävää, jotka katuvat ratkaisuaan. 

Lapseton ei ole sama asia kuin perheetön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko haluta lapsia? Onko pakko haluta parisuhde? Onko pakko haluta omistusasunto? Onko pakko haluta lemmikki? Onko pakko haluta auto?

Jumalauta, on! Ellet halua joutua muiden naisten sylkykupiksi, kuinka olet itsekäs kusipää kun et tee niitä lapsia ja uhriudu omakotilalossa, kuinka  tavallinen loputonta kärsimystä, töissä on kamalaa, perhe-elämä on ankeaa ja ihmissuhteet ahdistavat.

Tämä. Perheelliset syrjivät lapsettomia.

Monet tai useat perheet, eivät suinkaan kaikki. Meitä täyspäisiäkin on. Minullakin on lapsia mutta muilla sisaruksillani ei ole enkä ole koskaan syrjinyt heitä ketään lapsettomuuden vuoksi, jokainen valitsee itse oman elämänsä sisällön.

Hyvä niin. Turhan usein ihmisillä ei riitä ajattelu

Täysin totta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos sinulle sanotaan, että sinua on joka tuutista koitettu saada uskomaan, miten huono asia perhe on, vanhemmuus on raskasta ja lapset vaivalloisia. 

Mitä jos olisitkin kaikki nämä vuodet kuunnellut rakkaudentäyteisiä tarinoita perheistä, iloineen ja suruineen, mutta jossa kaikessa on läsnä syvä välittäminen toisesta ihmisestä. On joku, josta välität enemmän kuin itsestäsi ja on joku, joka välittää sinusta. 

Olisitko toista mieltä?

Perhe ja oman suvun jatkuminen on luonnollisin asia maailmassa, ja olemassaolomme perimmäinen syy.  

Voi olla. Elämme kuitenkin luonnottomassa ajassa.

Epäinhimillisyydestä johtuen.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok on jäädä tarkoituksella lapsettomaksi, mutta totta on sekin, että monelle se halu saada lapsi(a) herää liian myöhään. 40- vuotiaana raskauden mahdollisuus on enää 5%

Mutta eipä sen takia pelkästään pidä lapsia hankkia, kun ei kerran halua (vielä?) ole. 

Toivotaan että olet tyytyväinen elämääsi perheettömänä myös jatkossa. Minulla on kaksi perheettömäksi jättäytynyttä ystävää, jotka katuvat ratkaisuaan. 

Tässä taas yksi "onnellinen" lapsiperheellinen. Minulla ei ole lapsia, mutta perhe löytyy. Omat vanhemmat, sisarukset lapsineen ja kumppani. Perheeni on paljon laajempi kuin monen lapsiperheeksi typistyneen perhe, joka sitten jossain vaiheessa väistämättä hajoaa, kun ne lapset perustaa ne omat perheet. Kannattaa miettiä sitäkin, kun on kova tarve määritellä perhe tietyllä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos sinulle sanotaan, että sinua on joka tuutista koitettu saada uskomaan, miten huono asia perhe on, vanhemmuus on raskasta ja lapset vaivalloisia. 

Mitä jos olisitkin kaikki nämä vuodet kuunnellut rakkaudentäyteisiä tarinoita perheistä, iloineen ja suruineen, mutta jossa kaikessa on läsnä syvä välittäminen toisesta ihmisestä. On joku, josta välität enemmän kuin itsestäsi ja on joku, joka välittää sinusta. 

Olisitko toista mieltä?

Perhe ja oman suvun jatkuminen on luonnollisin asia maailmassa, ja olemassaolomme perimmäinen syy.  

Voi olla. Elämme kuitenkin luonnottomassa ajassa.

Epäinhimillisyydestä johtuen.

Jep. Hyväksykää muiden valinnat.

Oma päätös silloin kauan sitten kun olin 20-25v kun miettii tätä työelämää ja Suomen ilmapiiriä, ei ole ihme ettei lisääntymishaluja ole.

Itse miehenä koen Suomen lapsivastaiseksi, ja jos ansiotulot lähenee Kela Goldia niin ei kiitos!

M44

Asiani hyppää seuraavaan sukupolveen ja  mummi asiaan.  Minulla 2 aikuista poikaa, sinkkuina ovat tällä hetkellä. Minulla ei ole haaveita olla mummi ja kun kaverit saaneet lapsenlapsia niin en jaksaisi kuunnella pikkutarkkaan vauvojen kehitystä ja katella kuvia liikaa. Jäin äskettäin eläkkeelle ja on kiva kun ei ole velvollisuuksia. Ei kaikkien tarvi tehdäkään lapsia.

Jokaisen oma asia.

Itselle perheen perustamishalu liittyy/liittyi voimakkaasti hyvään mieheen ja haluun kasvattaa ja opettaa omia lapsia. Ajatus asioiden tekemisestä porukalla myös viehättää ja tekemisen monipuolisuus. Lasten kanssa voidaan tehdä kaikkea askartelusta uintiretkiin. Myös retket ja elämykset lasten kanssa ovat ylivertaisia, lapset ovat niin helposti iloisia ja vaikuttuneita. Myös ajoittain toki kiukkuisia, mutta yleensä syy on yksinkertaisesti ratkaistavissa kuten nälkä tai väsy. 

Vanhempana olo myös tuo tarjolle uudenlaisen yhteisön ja yhteisöllisyyden tunteen. Olen tavannut uusia ihmisiä sekä suhde omiin läheisiin on muuttunut lasten myötä. Olen enemmän yhteyksissä omiin vanhempiini, siskooni, miehen lapsuudenperheeseen ja niihin vanhoihin ystäviini, jotka ovat samassa tilanteessa. Työntekoon suhtaudun eri tavalla. Olen rennompi ja osaan kuitenkin asettaa paremmin rajoja. En voi tehdä ylitöitä, koska lapset pitää hakea hoidosta. Pidän vapaakertymät suunnitelmallisesti. Syön, nukun ja liikun suunnitellummin. Arvostan aikaani enemmän ja tajuan paremmin oman ajan rajallisuuden.

Vauvakuumetta minulla ei koskaan ole ollut enkä ole kovin mammamainen. Tylsää kun usein lapsikeskustelu suuntautuu vauva- ja taaperoaikaan ja olettamukseen, että äidin on oltava nimenomaan vauvoja rakastava superhoivaviettinen kotiäiti. 

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen oma asia.

Itselle perheen perustamishalu liittyy/liittyi voimakkaasti hyvään mieheen ja haluun kasvattaa ja opettaa omia lapsia. Ajatus asioiden tekemisestä porukalla myös viehättää ja tekemisen monipuolisuus. Lasten kanssa voidaan tehdä kaikkea askartelusta uintiretkiin. Myös retket ja elämykset lasten kanssa ovat ylivertaisia, lapset ovat niin helposti iloisia ja vaikuttuneita. Myös ajoittain toki kiukkuisia, mutta yleensä syy on yksinkertaisesti ratkaistavissa kuten nälkä tai väsy. 

Vanhempana olo myös tuo tarjolle uudenlaisen yhteisön ja yhteisöllisyyden tunteen. Olen tavannut uusia ihmisiä sekä suhde omiin läheisiin on muuttunut lasten myötä. Olen enemmän yhteyksissä omiin vanhempiini, siskooni, miehen lapsuudenperheeseen ja niihin vanhoihin ystäviini, jotka ovat samassa tilanteessa. Työntekoon suhtaudun eri tavalla. Olen rennompi ja osaan kuitenkin asettaa paremmin rajoja. En voi tehdä ylitöitä, koska lapset pitä

Jos tuollaiset tekemiset kiinnostaa, niin kannattaa yrittää lasta. Toki lapset kasvaa ja sitten sitä elämää pitää miettiä uusiksi.

Sekin on totta, että osa ihmisestä tarvitsee ulkoisen morivaattorin rytmittämään elämäänsä ja esim motivoimaan pitämään huolta itsestä ja tarvitsee tähän lapsen apua. 

Näin ei missään nimessä ole kaikkien kohdalla, aikuinen osaa ihan itse pitää huolta hyvinvoinnistaan. 

Olen lapseton avioliitossa oleva mies ja tehnyt töissä selväksi että minulla ON perhe: Siihen kuuluu allekirjoittanut ja vaimo. Eli kenenkään turha tulla sönköttämään että perhe tarkoittaa lapsia.

"Jos tuollaiset tekemiset kiinnostaa, niin kannattaa yrittää lasta. Toki lapset kasvaa ja sitten sitä elämää pitää miettiä uusiksi."

Niin ja joillakin sama harrastus lasten kanssa yhdistää kunnes kuolema erottaa. Joskus sama harrastus on ylisukupolvista, eli isovanhempi on lapsenlapsen opettaja ja innostaja.