Lue keskustelun säännöt.
Miten kertoa lapselle, että meillä ei ole varaa hänen harrastukseen
20.02.2025 |
Lapsi olisi siis todella innoissaan laskettelusta, monet hänen kavereistaan harrastaa sitä, ja kun he jakavat kertomuksiaan tarinoista rinteessä niin lapsemme haluaa kokea saman. Meillä ei ole kuitenkaan mitenkään varaa kustantaa tätä harrastusta. Ei riitä rahat niin ei riitä. Miten tästä kertoa lapselle?
Kommentit (95)
81/95
|
20.02.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
"Esim. Talman kausikortti (kattaa siis koko kauden, alle 11v ikäiselle) 340€ eli vuositasolla reilu 28€. Jos lapsen harrastaminen jää tuosta kiinni, niin sit on kyllä monen muunkin asian kanssa vaikeaa."
Onpa halpaa. Talma siis tulee noutamaan lapsen kotoa, järjestää sille ruokailut, yöpymisen, lasketteluvaatteet, lasketteluvälineet ja kuljettaa sunnuntaina kotiovelle joka viikonloppu kauden ajan tuohon könttähintaan?
Ja minä kun luulin että laskettelu on kallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle voi sanoa suoraan, että ei ole rahaa harrastaa niin kallista lajia. Samalla voi opettaa lapselle rahankäyttöä. Hänelle voisi antaa valinnan tehtäväksi, että saisiko hän jatkossa mahdolliset synttäri ja joululahjat kenties rahana tai löytyisikö lapselta vaikka jotain tavaraa myytäväksi, jotta voi säästää laskettelua varten. Toki laskettelulippu pelkästään taitaa maksaa monta kymppiä, joten kestää vuosia ennen kuin lapsi saa rahat kasaan. Luulisi, että joltain kaverilta saisi joskus välineet lainaan, jotta voisi kokeilla lajia. Käytettynä saa myös kohtuuhintaan lasketteluvälineitä, kun ne lapsilla jää niin nopeasti pieneksi.
Meillä lapsen laskettelukamat käytettynä n. 100€ ja hissilippu koko kaudeksi muutaman satasen. Ei paha mielestäni ja käy kavereidensa kanssa. Pojan koripalloharrastus maksaa enemmän jo parissa kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo auttaa, täti, pappa tai kummi? Ehkä voi askarrella hieman vähemmän, jos tekee massiivisesti niitä tai ei jokaisen hetken muotitarvikkeilla. Paperista saa myös ja pahvista, vaikka mistä materiaalista. On myös tukkupakkauksia, jos pienet kalliita.
Mitä tässä sanotaan?
Joko vastasi täysin väärään ketjuun tai ehdotti että lapsi askartelee ja myy askartelun tuloksia kattaakseen harrastuksen kulut.
Kokeile vaikka näin "Meillä ei ole varaa harrastukseesi". Testattu ja todettu toimivaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen laskettelukamat käytettynä n. 100€ ja hissilippu koko kaudeksi muutaman satasen. Ei paha mielestäni ja käy kavereidensa kanssa.
Meillä on selvästi tämän ketjun ainoa kotitalous jossa ei ole Star Trekistä tuttua teleportaatiolaitetta jolla siirrytään katkaisijasta kääntämällä 600km päähän laskettelukeskukseen ja takaisin ihan ilmaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö isovanhemmat voisi "sponsoroida" harrastusta? Edes osan. Lapsella on oikeus harrastaa, voi muuten tippua kaveriporukoista. Nyt säästämään, jos vaikka ensi talvena lapsi voisi sitä harrastaa?
Entäs jos kaveriporukka harrastaa puuterilumilaskettelua ja käy Alpeilla? Pitääkö sinnekin päästä ettei tipu porukasta?
Tässähän se miina piilee. Viimeistään lukiossa ne menee porukalla Alpeille ja sitten on taas suru puserossa, kun ei pääse mukaan. Parempien perheiden lapset saattavat Alppien lisäksi lähteä Hokkaidolle puuterin perässä.
Kesällä sitten alkaa kaihertaa, kun perheellä ei ole purjevenettä ja saaristohuvilaa niin kuin kaikilla kavereilla.
Kannattaa olla lapselle rehellinen perheen taloudellisesta tilanteesta, niin se lapsi oppii itsekin ettei laskettelusta ja muista kalliista harrastuksista tarvitse vanhemmille edes puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot, ettei ole varaa. Niin mulle sanottiin kun faijan omaisuus katosi 90-luvulla
Vierailija kirjoitti:
Lasketteluakin saa harrastettua monenlaisilla budjeteilla ja puitteilla. Ihan siinäkin saa säästettyä pari kymppiä per reissu, jos ottaa omat leivät ja kaakaot mukaan, mutta jos harrastuksen pointtina on kaveriporukassa pysyminen, voi olla aika karua nakertaa omaa leipää toisten herkutellessa rinnekahvilan hampurilaisilla ja donitseilla.
Itse toivoisin, että jokainen osoittaisi näissä asioissa tahdikkuutta, koska peruskoulussa kuitenkin edelleen onneksi eri sosiaaliluokkien lapset ystävystyvät keskenään. Kamalaa katsella kilpavarusteluun tottuneita nuoria.
Meillä teini harrastaa laskettelua, eikä todellakaan (melko hyvätuloinen) kaveriporukka käy rinnekahvilassa. Intohimoiset laskijat eivät taukoja malta pitää. Vesipullon ottaa mukaan, ja sekin nakataan lumihankeen, kun ei malta pitää niin pitkää taukoa, että se haettaisiin pukukopista.
Aloittivat aikanaan vuokravälineillä, seuraavat käytettyinä ja kun alkoivat enemmän laskemaan sitten hankittiin omat. Lasketteluvaatteet ovat monella yhä käytettyinä ostettuja. Kausikortti lähimpään rinteeseen toki maksaa, mutta ei hirvittävän kallis suhteessa laskettelumääriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kausikortti edellyttää, että käydään jarkuvasti siinä samassa laskettelukeskuksessa. Me käymme muutaman kerran talvessa ja tykkäämme vaihtelusta ja eri keskuksista.
Esimerkiksi tuo, että kausikortti maksaisi noin 340€ ja kertalippu vaikkapa noin 30€- tarkoittaisi että pitäisi käydä samassa keskuksessa ainakin 12 kertaa kaudessa jotta hinta olisi maksettu takaisin. Jos keskus ei ole bussimatkan päässä niin harva ehtii käyttää kausikorttia "koko rahan edestä".
Meidän ei kannata ostaa kenellekään perheenjäsenelle kausikorttia kun kertalipuilla päästään halvemmalla.
Ap:n lapsi halusi nyt laskettelemaan kavereiden kanssa. Eli todennäköisesti yksi, lähin keskus riittäisi hänelle nyt aivan hyvin.
Hölmö peruste olla menemättä mäkeen ollenkaan, koska ei voi mennä moneen eri mäkeen.
Vierailija kirjoitti:
"Esim. Talman kausikortti (kattaa siis koko kauden, alle 11v ikäiselle) 340€ eli vuositasolla reilu 28€. Jos lapsen harrastaminen jää tuosta kiinni, niin sit on kyllä monen muunkin asian kanssa vaikeaa."
Onpa halpaa. Talma siis tulee noutamaan lapsen kotoa, järjestää sille ruokailut, yöpymisen, lasketteluvaatteet, lasketteluvälineet ja kuljettaa sunnuntaina kotiovelle joka viikonloppu kauden ajan tuohon könttähintaan?
Ja minä kun luulin että laskettelu on kallista.
Lapsen kaverit tuskin käyvät säännöllisesti laskettelemassa 600 km päässä. Eli heillä lienee joku keskus lähellä.
Aivan kuten jos ap:n lapsen kaverit kävisivät uimahallissa uimassa, oletettavaa olisi, että jossain lähistöllä on uimahalli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen kaverit harrastavat laskettelua: harrastavatko, vai käyvätkö kerran vuodessa talvilomalla pohjoisessa tai ulkomailla laskemassa?
Jos ensimmäinen, sanot vaan suoraan lapselle, ettei teillä ole ko. harrastukseen varaa. Jos toinen, ehkä voisit miettiä, pystyisitkö raapimaan jostain kasaan sen verran rahaa, että lapsi pääsisi päiväksi rinteeseen.
Eihän sekään matkoineen kaikkineen ilmainen ilo ole, jollette asu ihan keskuksen lähellä, mutta ehkä mahdollisuuksien rajoissa. Ja jos lapsi ei ole ikinä lasketellut, voi into loppua siihen kertaan. On kuitenkin sellaista touhua, joka kuulostaa paljon helpommalta ja hienommalta kuin on.
Sanot että ei pysty koska sinulla ei ollut älliä opiskella parempaa ammattia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää, että on noin. Itselläni jäi lapsuudesta paha mieli siitä, kun en saanut harrastaa eikä oikeastaan mitenkään panostettu. Äiti vain sanoi höpöhöpö ja nauroi. Sellaista ivaa oli. Lapsena en harrastanut mitään, kun vanhemmat ei ohjanneet mihinkään enkä saanut haluamani juttuja. Musiikkikouluun halusin myös ja siihen äiti totesi, ettei sellaiseen riitä kärsivällisyys.