Miten kertoa lapselle, että meillä ei ole varaa hänen harrastukseen

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat juu, lapsen mummikin voivotteli, että onpa kallis musiikkiopisto kun maksaa 300 euroa vuosi, siis lukukausi noin 150 euroa mukaan lukien teoriatunnit. Ei kyllä ole kallis.

 

Ei ap.

Tuohan on nykypäivänä edullinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö isovanhemmat voisi "sponsoroida" harrastusta? Edes osan. Lapsella on oikeus harrastaa, voi muuten tippua kaveriporukoista. Nyt säästämään, jos vaikka ensi talvena lapsi voisi sitä harrastaa?

Entäs jos kaveriporukka harrastaa puuterilumilaskettelua ja käy Alpeilla? Pitääkö sinnekin päästä ettei tipu porukasta?

Kai ystävät sinnekin joskus ottaa mukaan. Vai eikö tällaista kulttuuria enää ole?

En tajua aloitusta. Miksi lapselle ei voi ihan rehellisesti sanoa, että teillä ei ole rahaa? 

Meinasitko pyytää täältä vinkkejä, miten valehdella  lapselle vai mitä ihmettä?

Pidät suun kiinni.

Pistätte korkit kiinni.

Lopetatte röökin polton.

Hankitte toiset duunit.

Jos asuisin laskettelukeskuksen vieressä, se olisi melko edullinen harrastus lapselle. Lasten kausikortit on kohtuullisen hintaisia ja kamppeet käytettynä ja jatkossa kiertoon.

Mutta kalliiksi sen tekee se, että pitää kulkea ties minne asti laskettelemaan, ehkä "laskettelulomalle", vuokrata majoitus ja kamppeet ja viikon hissilippu ei hinnassa häpeile sille kausikortille.

Vierailija kirjoitti:

Halvempaa se nimittäin on kuin esim. futis, lätkästä puhumattakaan. 

Mikä tahansa laji jonka harrastaminen vaatii valmentajan, vähän muitakin toimihenkilöitä ja ainakin puolet vuodesta varta vasten tähän lajiin rakennetun hallin maksaa nykyään omaisuuksia ainakin suurissa kaupungeissa.

Vertailu ei ole kyllä ihan oikeudenmukainen koska lätkä ja jalkapallo ovat ympärivuotisia lajeja kun taas laskettelukautta riittää vain muutamia kuukausia ellei asu lapissa.

 

Tässä nyt verrataan vähän omenoita ja meloneita. Se, että kaverien kanssa käy laskettelemassa talvella, on rinnastettavissa siihen, että kaverien kanssa käy potkimassa palloa lähikentällä sulan maan aikaan. Lasketteluvarusteet ja lippu maksavat hieman enemmän kuin pallo ja nappulakengät. 

Sitten kun aletaan treenata valmentajan johdolla ympärivuotisesti ja reissata kisoissa, laskettelu on edelleen pikkuisen kalliimpaa kuin jalkapallo.

Vehkeet saa alle jääkiekkomailan hinnan käytettynä. Kausikortit ovat nykyään kalliita lapsillekin.

Vierailija kirjoitti:

Mummo auttaa, täti, pappa tai kummi? Ehkä voi askarrella hieman vähemmän, jos tekee massiivisesti niitä tai ei jokaisen hetken muotitarvikkeilla. Paperista saa myös ja pahvista, vaikka mistä materiaalista. On myös tukkupakkauksia, jos pienet kalliita. 

Mitä, askartelee paperista ja pahvista lasketteluvarusteet? 

Mä varmaan kertoisin lapselle mikä se harrastusbudjetti oikeasti on, ja antaisin sitten itse päättää miten haluaa sen käyttää. Toki auttaisin etsimään vaihtoehtoja. 

Vierailija kirjoitti:

Pidät suun kiinni.

Pistätte korkit kiinni.

Lopetatte röökin polton.

Hankitte toiset duunit.

Ja kun olette tuon kaiken tehneet, saatte kuulla, että lapsen kaverit ovatkin vaihtaneet ratsastukseen. 

Milloin tulee voimaan se Marinin hallituksen keksimä Harrastamisen Suomenmalli, jossa valtio kustantaa kaikille lapsille yhden ilmaisen harrastuksen? 

Miten olisi vaikka sanoa: "Meillä ei ole varaa lasketteluharrastukseen."??

On varmaan muitakin vaihtoehtoja kuin mustavalkoinen joko harrastat täysillä tai et harrasta ollenkaan.

En toki perheenne taloustilannetta tiedä, mutta ajattelisin, että hyvin todennäköisesti teillä on mahdollisuus kustantaa se rinnelippu päiväksi silloin tällöin lähimpään rinteeseen - melkein joka maakunnasta joku keskus nykyään löytyy. Vuokrakamat tai sitten ostatte käytettyinä jostain fb-kirpparilta tai Torista.

Jos ei ole varaa lähteä jonnekin Alpeille tai Lapin lomille laskemaan viikoksi, niin se ei tarkoita, etteikö lapsi voisi ollenkaan koskaan harrastaa. 

Itselläni ratsastus oli tämmöinen harrastus. Monella kaverilla oli oma heppakin jossakin välissä, mutta meidän perheessä sellaiseen ei ollut mitään mahdollisuuksia kuten ei ratsastusleiriinkään, jonne monet kaverini kesällä lähtivät. Sovin äidin kanssa, että pääsen kerran kuukaudessa ratsastustunnille. Se riitti. En saanut traumoja, vaan kokemuksen järkevästä asioiden hoidosta ja siitä, että vanhemmat halusivat parastani ja koittivat järjestää minulle mahdollisuuksia. 

"Öööh, ei kai kukaan enää harrasta laskettelua:"

Vierailija kirjoitti:

Milloin tulee voimaan se Marinin hallituksen keksimä Harrastamisen Suomenmalli, jossa valtio kustantaa kaikille lapsille yhden ilmaisen harrastuksen? 

Toivottavasti ei koskaan. Vanhemmat maksakoot pershedelmiensä touhut.

Meillä ei ollut lapsilla mitään harrastuksia, koska sain vain määräaikaisia töitä.

Nyt ovat täysi-ikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ollut lapsilla mitään harrastuksia, koska sain vain määräaikaisia töitä.

Nyt ovat täysi-ikäisiä.

Toinen lapsi on masennuksesta työkyvyttömyyseläkkeellä.

Samaa miltä siitä, että lapselle pitää opettaa myös tyytymistä, MUTTA moni hyvätuloinen ei kuitenkaan toteuta tätä omien lasten kohdalla.

Yksikin rikas kaveri halveksui toista kaveria joka oli tilannut Temusta ja sitten sanoi, että aikoo omia lapsia opettaa tilaamaan vastuullisempia tuotteita niin, että saavat rahaa sen verran kuin olisivat säästäneet Temuttamalla! Eli ei tarvitse hillitä ostoksia, kun vanhemmat maksaa. Kysyin, että eikö pitäisi oppia myös kohtuullisuutta, niin tuli vain tyly "ne on lapsia, antaa niiden olla suojassa pettymyksiltä!". Eli aika kaksinaismoralistista, jos vain köyhien lasten pitää oppia pettymään..

Eikö lapsi voi itse säästää ainakin osan lasketteluun tarvittavasta rahasta viikkorahoistaan tai tekemällä joitakin hommia, joista saa rahaa? 

Vierailija kirjoitti:

Samaa miltä siitä, että lapselle pitää opettaa myös tyytymistä, MUTTA moni hyvätuloinen ei kuitenkaan toteuta tätä omien lasten kohdalla.

Yksikin rikas kaveri halveksui toista kaveria joka oli tilannut Temusta ja sitten sanoi, että aikoo omia lapsia opettaa tilaamaan vastuullisempia tuotteita niin, että saavat rahaa sen verran kuin olisivat säästäneet Temuttamalla! Eli ei tarvitse hillitä ostoksia, kun vanhemmat maksaa. Kysyin, että eikö pitäisi oppia myös kohtuullisuutta, niin tuli vain tyly "ne on lapsia, antaa niiden olla suojassa pettymyksiltä!". Eli aika kaksinaismoralistista, jos vain köyhien lasten pitää oppia pettymään..

Ne käy lomamatkoilla ulkomailla ja ostavat matkalaukut täyteen vaatteita, mistä ne tietävät onko ne vaatteet temu vaatteita mitä Kreikassa tai Espanjassa myydään?