Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Häpeän teinivuosieni tyhmyyttä
20.02.2025 |
Olen nyt 30-vuotias. Häpeän edelleen teinivuosieni typeryyttä. Ja sekin, kun tuntuu, että niistä ei ole edes kovin kauaa.
Vaikka olen nykyään ollut kymmenen vuotta työelämässä ja ihan hyvä työssäni, niin häpeän esim 15-18-vuotisuuttani välillä ihan kamalasti.
Eritoten työharjoitteluja eri aloilla. Olin aivan kuutamolla ja todella epäoma-aloitteinen. Jotkut harjoittelut jouduin uusimaan monen monta kertaa, koska olin vaan niin surkea, enkä osannut. Muistan harmitelleeni sitä, ja ajattelin, että ohjaajat tekevät vain kiusaa, mutta kyllä nyt ajateltuani jälkikäteen olin itse vain niin toope. En kertakaikkiaan tarttunut toimeen mitenkään päin, vaikka sanottiin ja tein jatkuvasti ihan outoja virheitä.
Oikeissa töissäni myöhästelin jatkuvasti, ja oikeasti ihmettelin, miksi vakituinen henkilökunta ei pidä minusta. No en minäkään pitäisi, jos myöhästyisi monta kertaa. Sitäkään en silloin tajunnut.
Muistan myös monta työssäoppimisen päättökeskustelua ja sanoin kyllä sellasia typeryyksiä, missä ei ollut päätä eikä häntää. Ja en silloin edes kyseenalaistanut typeryyttäni.
Nykyään kun katson nuoria, he vaikuttavat minusta todella fiksuilta. Ja kuinka reippaita osa on esimerkiksi työharjoitteluissa ja oikeasti fiksuja ja vastuullisia.
Tai kun katson vaikka sisarusten lapsiani, hekin vaikuttavat jo sata kertaa fiksummilta, kuin itse olen.
Jos omiin töihini tulee 16-vuotias arka teini harjoitteluun, joka joutuu vakituisen henkilökunnan "kynsiin", niin näen niin paljon itseni niissä aroissa teineissä. Ei tulisi mieleenkään alkaa kyykyttämään heitä. Päinvastoin he kaipaavat tukea paljon.
Silti tunnen välillä suunnatonta häpeää teinivuosistani ja eritoten työelämää koskien. Ja kun niistä ei oikeasti ole kauaa.
Kohtalotovereita?
Kommentit (5)
Minä olin hirveän ujo ja arka. Kotona oli kova kuri ja autoritäärinen kasvatus, joten minä nyt en voinut olla hoksaava ja toimeen tarttuva, kun pelkäsin koko ajan, että teen jotain väärin. En muistele teinivuosiani, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Ison montun pohjalta sitä on saanut kasvattaa itsetuntoa ja uskoa omiin kykyihin. Ap, anna nyt vähän armoa itsellesi ja keskity nykyhetkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen on ollu enemmän tai vähemmän hölmö. Turhaa häpeillä.
Kadun moniakin juttuja. Eniten hävettää se, että olen n. 10-14 vuotiaana kiusannut yhtä koulukaveria ja siitä häpeästä olen nyt kärsinyt melkein 20 vuotta.
Muistan myös, etten ole ollut ekoissa harjoitteluissa hyvä. Kukaan ei esimerkiksi ollut ikinä sanonut, että ei riitä että on työpaikka klo X, vaan sinne pitää tulla 10 minuuttia aiemmin vaihtamaan vaatteet jne. Vasta puolessa välissä harkkaa ohjaaja sanoi, että hän on odottanut tajuanko olevani joka päivä myöhässä. No en tajunnut ilman sanomista.
Ehkä omien lapsien kasvun seuraaminen on tuonut vähän armollisuutta omiakin typeryyksiä kohtaan. Olen esimerkiksi tajunnut, että kiusatessani luokkakaveria olin itsekin vielä täysin kypsymätön lapsi ja aivojen empatiakeskus on ollut osittain kehittymätön jne.
Nykyisin olen täysin toista maata ja tunnollinen työntekijä, sekä saanut kaikista palkkatöistä kiitettävät arvinoinnit.
Alue: Aihe vapaa
No siis varmaan suurin osa ihmisistä muistelee olleensa nuorena aika nolo joissain asioissa. Se onkin vanhenemisessa mukavinta että kypsyy ja kehittyy ihmisenä. Jos edelleen vellot 15 vuoden takaisissa asioissa, jotka eivät olleet edes kovin vakavia, niin saattaa liittyä mielenterveysongelmiin. Monet kärsivät voimakkaista (ja kohtuuttomista) häpeäntunteista, ja monesti se juontaa juurensa kasvatukseen ja lapsuuden kokemuksiin.