Autistit kertokaa mitä normaalia ette ymmärrä?

Minulla on ystävä, jolla aika selviä piirteitä, vaikkei dg:a.

Hän ei ymmärrä sarjakuvia/ pilakuvia, vaikka muutoin tilannekomiikkaa livenä vitsailtuna kylläkin. Piirrettyinä samat "vitsit" menee aivan yli hilseen. Ymmärtää kyllä "realistisia" sarjakuvia.

Hän on myös kasvosokea.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, että erilaisissa julkisissa paikoissa on käyttäytymissääntöjä ja että ne säännöt riippuvat siitä paikasta. En ymmärrä myöskään, että erilaisissa kohtaamisissa on erilaisia käyttäytymissääntöjä. 

En minäkään. Enkä varsinkaan sitä, että todella usein onnistun ottamaan mallia varmaan siitä paikan ainoasta ihmisestä, joka toimii jotenkin epäkorrektisti. En kerta kaikkiaan osaa hahmottaa kokonaisuutta niin, että surffaisin sievän sujuvasti enemmistön mukaan.

Mutta toisaalta, mun täytyy tälleen normona tarkentaa, eikö ole myös teillekin ymmärrettävää että vaikkapa hautajaisissa ja rock-konsertissa on erilaiset käyttäytymissännöt?

Toisen selän takana pahaa puhuminen kavereiden kesken (siis mitä hittoa tää oikeesti on, tulee epämukava olo) 

Jep! Ja erityisesti, jos puhe liittyy siihen miten ikävästi joku toinen on hiedän mielestään käyttäytynyt. Että on sekin niin kateellinen, pahansuopa, epäreilu, lapsellinen ja kaikin puolin ikävä ihminen. Tekee mieli kysäistä, että sinäkö siis olet juuri tällä hetkellä erilainen? Kun aikuinen voi yhtä lailla päättää keskittyä hyvään ja sanoutua tuollaisista juoruseuroista irti. Jos johonkin epäkohtaan pitää puuttua, puututaan mieluummin avoimesti ja asiallisesti.

Nuorena lähdin noihin mukaan ihan omaa epävarmuuttani, mutta nykyään olen suorastaan allerginen kaikelle turhanpäiväiselle päivittelylle.

En ymmärrä, miksi pitää valehdella itselleen. Miksi pitää väittää, että ihmiset ovat samanarvoisia? Eivät tietenkään ole. Ydinfyysikko, joka kehittelee fuusioreaktoria tai lääketieteen tutkija, jonka ansiosta aiemmin parantumattomia sairauksia voidaan nyttemmin parantaa, ovat aivan varmasti parempia ihmisiä kuin huumeparonit tai ihmissalakuljettajat.

Miksi pitää ihastella tehosekoittimessa huljuvaa ihmisp*sk**? Se on sitä itseään eikä mitään nykytaidetta! Tai siis sitähän se on, mutta nykytaide ei ole taidetta, vaan muuhun kelpaamattomien idioottien juoni koijata itselleen mitä lie apurahoja. Arkkitehtuurista en edes aloita.

Miksi pitää määkiä siitä, että maahan on saatava jos jonkinlaista porukkaa, vaikka tuhannesti on jo nähty, ettei siitä voi mitään hyvää seurata, kun niin ei ole tapahtunut missään muuallakaan?

Miksi pitää valehdella?!?! Ja vielä teeskennellä, että näin tehdessään on mukamas jotenkin parempi ihminen? Kyllä, katselen ison salin päädystä nimenomaan kohti sitä toista reunaa!

Vierailija kirjoitti:

Miten jeesuksen vaikeaa on ottaa viimeinen kunnollinen kakkupala työpaikan kahvipöydästä. Ota tai ole ottamatta, mutta miksi sitä pitää rituaalinomaisesti puolittaa atomeiksi saakka ja pitää samalla puolustuspuhetta siitä, kuinka "tästä jää vielä jollekin"? Ei siitä postimerkistä tule kuin paha mieli, ja kaikki tietävät kyllä, että olet a) ahne b) läski ja c) laiska, etkä halua tiskata sitä kakkulautasta etkä d) toisaalta myöskään olla se kusimulkku joka jättää likaisen kakkulautasen tyhjänä pöytään. Joten miksi koko vaivannäkö?

Ihmiset. <3

Koska nentti ajattelee aina ensin muita ja mitä muut ajattelevat. Olisi tosi noloa ottaa viimeinen, ja sitten joku vielä haluaisi.

t. nentti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole diagnoosia, mutta aina, kun mulle tulee viestiä, joudun miettimään, odotetaanko multa vastausta tai mitä tuohonkin kuuluu vastata. Esim jos joku kertoo kuulumisiaan jne. En tiedä, miten ns kuuluu reagoida jos jollain mennyt huonommin jne. Kysyn siis melkein aina puolisolta :( 

Minä kysyn nykyään paljon vastaavia asioita chatgpt:ltä. Varsinkin työelämässä "miten kirjoitan sähköpostin, jossa tiedustelen asiaa x", tai "minkälaista vastausta tähän viestiin odotetaan". Toki käytän omaakin järkeäni samalla, mutta on se huikeasti nopeampaa kuin pohtia ja paloitella asiat kokonaan itse.

Kiitos vinkistä! Saatan nimittäin kesken työpäivänkin laittaa puolisolle viestiä, että sain tällaisen viestin, niin pitääkö tuohon mitä vastata. Mua hävettäätämä. Puoliso on onneksi ymmärtäväinen. Voisin kuitenkin ottaa tekoälyn avuksi. Olen kyllä miettinyt myös olisiko syytä autismitutkimuksissa käydä, mutta en sitten kuitenkaan usko, että saisin mitään toimintaterapiaa. Adhd mulla on, mutten ole ikinä muuta apua saanut kuin lääkkeet. Toki adhd aiheuttaa kans vaikeuksia kun kelaan liikaa niitä eri toimintavaihtoehtoja.

Ei me nentit olla opeteltu mitään ja otettu mallia keneltäkään sosiaalisissa asioissa. Kun katsoo pientä 1-vuotiasta lasta, niin hän haluaa vilkuttaa, katsoa silmiin ja hymyillä toiselle. Ja jos joku itkee, jo 1-vuotias menee lohduttamaan, halaamaan ja pussaamaan itkevää samanikäistä. Se on sisäsyntyistä ja luontaista. Kun taas autisti ei opi sitä seuraamalla, pyydettäessä, neuvottaessa ja mallia ottamallakaan.

Miksi ihmiset ei puhu suoraan? Rivien välistä pitäisi tajuta asioita ja jos ei tajua ni mä oon se ongelma, eikä se joka ei sano suoraan asiaa. 

Jos sua esim ei oikeesti kiinnosta mun seura, mut silti sanot että meidän pitää nähdä ja viestitellään! 

Sit mun seuras oleva normo sanoo mulle, että "auts" ja ihmettelet, että justha toi sano että ois kiva nähdä?! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, että erilaisissa julkisissa paikoissa on käyttäytymissääntöjä ja että ne säännöt riippuvat siitä paikasta. En ymmärrä myöskään, että erilaisissa kohtaamisissa on erilaisia käyttäytymissääntöjä. 

En minäkään. Enkä varsinkaan sitä, että todella usein onnistun ottamaan mallia varmaan siitä paikan ainoasta ihmisestä, joka toimii jotenkin epäkorrektisti. En kerta kaikkiaan osaa hahmottaa kokonaisuutta niin, että surffaisin sievän sujuvasti enemmistön mukaan.

Mutta toisaalta, mun täytyy tälleen normona tarkentaa, eikö ole myös teillekin ymmärrettävää että vaikkapa hautajaisissa ja rock-konsertissa on erilaiset käyttäytymissännöt?

Totta kai. Mutta hautajaiset ovat hyvä esimerkki sikäli, että nuorena kun olin ensimmäisissä etäisen sukulaisen hautajaisissa, hymyilin siellä kuin idiootti. En tietenkään saanut mitään ohjeistusta vanhemmiltani ilmeiden suhteen, enkä ymmärtänyt että siellä totisuus onkin kohteliaisuutta. Hermostuneena reaktioni on muutenkin yleensä hymyillä tai todella ahdistuneena peräti nauraa, mikä aiheuttaa noloja tilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, että erilaisissa julkisissa paikoissa on käyttäytymissääntöjä ja että ne säännöt riippuvat siitä paikasta. En ymmärrä myöskään, että erilaisissa kohtaamisissa on erilaisia käyttäytymissääntöjä. 

En minäkään. Enkä varsinkaan sitä, että todella usein onnistun ottamaan mallia varmaan siitä paikan ainoasta ihmisestä, joka toimii jotenkin epäkorrektisti. En kerta kaikkiaan osaa hahmottaa kokonaisuutta niin, että surffaisin sievän sujuvasti enemmistön mukaan.

Mutta toisaalta, mun täytyy tälleen normona tarkentaa, eikö ole myös teillekin ymmärrettävää että vaikkapa hautajaisissa ja rock-konsertissa on erilaiset käyttäytymissännöt?

Ei ole, koska en ymmärrä käyttäytymissääntöjä. Minulle kyllä muut ihmiset sanovat, että nyt pitää olla hiljaa tai täällä ei voi tehdä noin. Itse en asiaa ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jeesuksen vaikeaa on ottaa viimeinen kunnollinen kakkupala työpaikan kahvipöydästä. Ota tai ole ottamatta, mutta miksi sitä pitää rituaalinomaisesti puolittaa atomeiksi saakka ja pitää samalla puolustuspuhetta siitä, kuinka "tästä jää vielä jollekin"? Ei siitä postimerkistä tule kuin paha mieli, ja kaikki tietävät kyllä, että olet a) ahne b) läski ja c) laiska, etkä halua tiskata sitä kakkulautasta etkä d) toisaalta myöskään olla se kusimulkku joka jättää likaisen kakkulautasen tyhjänä pöytään. Joten miksi koko vaivannäkö?

Ihmiset. <3

Koska nentti ajattelee aina ensin muita ja mitä muut ajattelevat. Olisi tosi noloa ottaa viimeinen, ja sitten joku vielä haluaisi.

t. nentti

Tuo juuri! Vaikuttaa tosi raskaalta käyttää hirveästi energiaa siihen, mitä muut mahdollisesti tästä ajattelevat, kun kyse on kakkupalasta. Mutta performanssi on ilmeisesti pakko vetää läpi, vaikka lopputulos on sama, kakku on syöty. Kai se ero on siinä, että minusta ei ole noloa olla nolo. 

Mun autisti-puoliso ei ymmärrä

- että muita tulee kehua, ruokaa tulee kehua, lapsia pitää kehua ja vaikkapa lasten ensimmäisiä piirrostöherryksiä

- että joku muu kehuu häntä vilpittömästi ja tarkoittaa sitä, että joku haluaa kehut ääneen lausumalla tehdä toisen iloiseksi

- että on kohteliasta (ja pakollista) vastata viesteihin, tervehtimiseen, lahjoihin, kutsuihin

- että whatsapp-ryhmien asiat koskevat myös häntä esim. kysymykset tai kyläilykutsut

- että keskustelussa, viestittelyssä, lahjojen antamisessa, auttamisessa, tervehtimisessä pitää olla vastavuoroinen (eli vuoronperään tehdään toiselle noita asioita ja sitten päinvastoin on epäkohteliasta ja töykeää olla olematta vastavuoroinen esim. olla hiljaa eikä kysyä kuulumisia, jos toinen jo kysynyt)

- että säännöt koskevat myös häntä, että kaikilla on samat säännöt

- että on kohteliasta ja toivottavaa auttaa avuntarvitsijaa esim. talkootöillä, lahjoituksin tai tarvikkeita lainaamalla

- että voi pyytää apua ja lainata tavaroita, kaikkea ei tule hoitaa yksin

- että on epäkohteliasta olla yksin puhumatta ja jättää ystävä tai perheenjäsen tai luokkatoveri yksin (että se on henkistä väkivaltaa ja kiusaamista)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fanittamista 😳 Etenkin aikuisten ihmisten kohdalla se tuntuu täysin käsittämättömältä käytökseltä.

Muistan, kun joku nainen selitti tv:ssä, että hän pyöräilee Meiju Suvaksen keikkojen perässä ympäri Suomea ja mietin, että tuo ei voi olla mieleltään terve.

Minusta tuo ei poikkea paljonkaan esim. siitä, että joku keräilee barbie-nukkeja tai junia. Se nainen kerää pyöräilykokemuksia ja Meiju Suvas - keikkakokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, että erilaisissa julkisissa paikoissa on käyttäytymissääntöjä ja että ne säännöt riippuvat siitä paikasta. En ymmärrä myöskään, että erilaisissa kohtaamisissa on erilaisia käyttäytymissääntöjä. 

En minäkään. Enkä varsinkaan sitä, että todella usein onnistun ottamaan mallia varmaan siitä paikan ainoasta ihmisestä, joka toimii jotenkin epäkorrektisti. En kerta kaikkiaan osaa hahmottaa kokonaisuutta niin, että surffaisin sievän sujuvasti enemmistön mukaan.

Mutta toisaalta, mun täytyy tälleen normona tarkentaa, eikö ole myös teillekin ymmärrettävää että vaikkapa hautajaisissa ja rock-konsertissa on erilaiset käyttäytymissännöt?

Minulla on autistisena erityismielenkiinnonkohteena arkeologia. Luen puhelimelta arkeologiasta ja katson aiheeseen liittyviä videoita hautajaisissa, konsertissa ja muissa tapahtumissa. En ymmärrä sitä, että niin ei olisi sopivaa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jeesuksen vaikeaa on ottaa viimeinen kunnollinen kakkupala työpaikan kahvipöydästä. Ota tai ole ottamatta, mutta miksi sitä pitää rituaalinomaisesti puolittaa atomeiksi saakka ja pitää samalla puolustuspuhetta siitä, kuinka "tästä jää vielä jollekin"? Ei siitä postimerkistä tule kuin paha mieli, ja kaikki tietävät kyllä, että olet a) ahne b) läski ja c) laiska, etkä halua tiskata sitä kakkulautasta etkä d) toisaalta myöskään olla se kusimulkku joka jättää likaisen kakkulautasen tyhjänä pöytään. Joten miksi koko vaivannäkö?

Ihmiset. <3

Koska nentti ajattelee aina ensin muita ja mitä muut ajattelevat. Olisi tosi noloa ottaa viimeinen, ja sitten joku vielä haluaisi.

t. nentti

No ei se minusta ole noloa, vaikka olenkin nentti. Viimeinen kakkupala suree ja itkee, jos sitä ei kukaan huoli. Yksin lautasella...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jeesuksen vaikeaa on ottaa viimeinen kunnollinen kakkupala työpaikan kahvipöydästä. Ota tai ole ottamatta, mutta miksi sitä pitää rituaalinomaisesti puolittaa atomeiksi saakka ja pitää samalla puolustuspuhetta siitä, kuinka "tästä jää vielä jollekin"? Ei siitä postimerkistä tule kuin paha mieli, ja kaikki tietävät kyllä, että olet a) ahne b) läski ja c) laiska, etkä halua tiskata sitä kakkulautasta etkä d) toisaalta myöskään olla se kusimulkku joka jättää likaisen kakkulautasen tyhjänä pöytään. Joten miksi koko vaivannäkö?

Ihmiset. <3

Koska nentti ajattelee aina ensin muita ja mitä muut ajattelevat. Olisi tosi noloa ottaa viimeinen, ja sitten joku vielä haluaisi.

t. nentti

Tuo juuri! Vaikuttaa tosi raskaalta käyttää hirveästi energiaa siihen, mitä muut mahdol

Ei se ole nentille performanssia vaan luontaista ja päivänselvä toimintatapa. Ei nentti halua loukata muita vaan aina ensin ajattelee, mitä muut ajattelevat. Ja sitten soveltaa omat toiveet niihin, mitä muut ajattelevat. Esim. jos kylässä ollessa emäntä kysyy "miltä maistuu", niin nentti keksii oitis, mitä myönteistä sanottavaa ruokailusta on, ettei loukkaa emäntää. Esimerkiksi jos ruoka ei olisi mieluista, hän sanoisi: "todella hyvää salaattia", ihana kattaus"! Kun taas autisti saattaisi sanoa "ihan ookoo", mikä nentin mielestä on töykeää ja kuulostaa siltä, että ruoka on keskinkertaista eikä kehuttavaa ja emäntä loukkaantuisi (eikä kutsuisi toista kertaa tätä epäkohteliasta henkilöä syömään).

Monet täällä mainitut seikat kuvastavat minua, vaikka autismia ei olekaan todettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fanittamista 😳 Etenkin aikuisten ihmisten kohdalla se tuntuu täysin käsittämättömältä käytökseltä.

Muistan, kun joku nainen selitti tv:ssä, että hän pyöräilee Meiju Suvaksen keikkojen perässä ympäri Suomea ja mietin, että tuo ei voi olla mieleltään terve.

Minusta tuo ei poikkea paljonkaan esim. siitä, että joku keräilee barbie-nukkeja tai junia. Se nainen kerää pyöräilykokemuksia ja Meiju Suvas - keikkakokemuksia.

 

Varmaan tosi helpottava kun ei tarvitse miettiä mihin pyöräilee. Katsoo että Meiju Suvas on keikalla jossain ja siihen mennessä on oltava siellä. 

No kerron nenttinä sinulle, että hautajaisissa tulee keskittyä seuraamaan hautaan siunaamista ja siten kunnioittaa omaisia ja kuollutta. Sitten kun toimitus on ohi, tulee jutella muiden ihmisten kanssa. On epäkohteliasta torjua muut ihmiset tuijottamalla kännykkää (kännykkää katsomalla antaa kuvan, ettei arvosta muita ihmisiä eikä ole heistä kiinnostunut vaan haluaa loukata torjumalla heidän läsnäolonsa).

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset ei puhu suoraan? Rivien välistä pitäisi tajuta asioita ja jos ei tajua ni mä oon se ongelma, eikä se joka ei sano suoraan asiaa. 

 

Olen kyllä aina ymmärtänyt, että "soitellaan" tai "palataan" vaikka deitiltä tarkoittaa, että kiitos mutta ei kiitos. Mutta noin muuten, aaaargh!

Ystäväni takia tuskastuttaa miesten puolesta, joille hän viestittelee deittiapissa. Kun selvästi ei halua sanoa ikävästi eikä mitenkään negatiivisesti kenellekään, ja sitten kiukuttelee kun eivät vain millään tajua, ettei häntä kiinnosta. Joku deitti oli ostanut liputkin konserttiin, mihin ystävä ei haluaisi mennä, mutta ei kehtaa kieltäytyäkään. Nyt hän heittelee jotain vihjeitä toivoen, että toinen ymmärtää asian ja peruu menon. Olen kysynyt joko kerroit, niin "no kyllä se olisi pitänyt jo tajuta". Oikeasti tukka lähtee, kun tekisi mieli ottaa häneltä luuri ja kirjoittaa: "Olen pahoillani, mutta en halua lähteä konserttiin. Pyydätkö jonkun muun, yritänkö myydä lipun vai mitä tehdään?"

Ei, kenenkään ei pidä "vain tajuta" asioita jostain, ei edes nentin.