Lue keskustelun säännöt.
Onko Suomessa mahdollista järjestää avoimen arkun hautajaistilaisuuksia?
19.02.2025 |
Tuskin laki niitä kieltää mutta onko joku sellaisessa ollut?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenmuinoin oli yleistä, eikä kiellettyä nytkään. Tavasta on vain luovuttu kun monelle nykyihmiselle on liikaa nähdä vainaja, varsinkin kun hautajaisten aikaan kuolemasta on usein kulunut viikkoja tai yli kuukausi.
Yli kuukauden ei saa vainajaa säilyttää hautaamatta, ellei ole poltettu,
Höpö höpö, voi mennä viikkojakin ennen kuin saa hautausluvan, jos esim on kuollut kotiinsa, ja vaaditaan oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus, ja siellä sitten jonoa piisaa tai patologi sattuu olemaan lomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä vastausta kysymykseen. Mutta miksi ihmeessä ihmiset haluavat nähdä kuolleen? Itse näin vähän pakotettuna mummoni kuolleena eikä se tuntunut hyvältä. Jos vain mahdollista niin vältän kuolleen näkemistä vanhempien ja läheisteni kohdalla tulevaisuudessa. Mielestäni kuollut on kuollut, sielu on lähtenyt ruumista eikä jäljellä ole kuin tyhjä ruumis. Mieluummin muistan ihmisen sellaisena kuin hän eläessään oli.
Mitä pahaa on kuolleen näkemisessä? Äitini ei näyttänyt yhtään pahalta, vaikka kuolemasta oli kaksi viikkoa, kun häntä viimeisen kerran katsoin arkussa.
Ehkä tuo edellinen ei puhunut sinun äidistäsi. Voisiko olla?
Ei puhunutkaan, mutta molemmat puhuimme kuolleesta ihmisestä.
Kuka Sadisti haluaa nähdä suu auki mollottavan ruumiin. Niin hirveä näky, että pitäisi lailla kieltää ruumiiden häväistys. Ketään sen näkeminen ei palvele.
Vierailija kirjoitti:
Onnistuu.
Itse olen ollut mukana hautajaisissa, jossa saattoväki myös lapioi haudan täyteen maata.
Tuo voi olla erityisesti miehille terapeuttinen tapa surra, kun saa tehdä jotain käytännössä.
Tuo tapa oli myös vuonna 2018 kun hautasimme mieheni uurnan. Minä ja kolme tyttöä lapioitiin hauta umpeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenmuinoin oli yleistä, eikä kiellettyä nytkään. Tavasta on vain luovuttu kun monelle nykyihmiselle on liikaa nähdä vainaja, varsinkin kun hautajaisten aikaan kuolemasta on usein kulunut viikkoja tai yli kuukausi.
Yli kuukauden ei saa vainajaa säilyttää hautaamatta, ellei ole poltettu,
Minkä mukaan? Ainakin meillä odotettiin että kaikki läheiset tsunamin jälkeen löytyi ennen kuin järjestettiin kaikille heille yhteiset hautajaiset, ensimmäinen odotti 4kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenmuinoin oli yleistä, eikä kiellettyä nytkään. Tavasta on vain luovuttu kun monelle nykyihmiselle on liikaa nähdä vainaja, varsinkin kun hautajaisten aikaan kuolemasta on usein kulunut viikkoja tai yli kuukausi.
Yli kuukauden ei saa vainajaa säilyttää hautaamatta, ellei ole poltettu,
Minkä mukaan? Ainakin meillä odotettiin että kaikki läheiset tsunamin jälkeen löytyi ennen kuin järjestettiin kaikille heille yhteiset hautajaiset, ensimmäinen odotti 4kk.
Hautauslain mukaan hautajaiset pitää järjestää viipymättä.
Kyllä äitiä sai käydä katsomassa halutessaan ennen kuin vietiin kappeliin. Itse en halunnut katsoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ruumis on tuore, niin miksipäs ei. Mutta kun nykyään on tavallista että menee jopa 5 viikkoa kuolemasta hautajaisiin. En suosittele haisevan arkun äärellä suremista, jää ikävät muistot.
Vaikka ruumis olisi viikkokaupalla hautaamatta, niin ei taida haisemaan ruveta, jos ruumis on koko ajan kylmässä säilytetty.
Kyllä ne ruumiit alkaa haista jossain vaiheessa, vaikka ovat kylmiössä . Syitä on monia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ruumis on tuore, niin miksipäs ei. Mutta kun nykyään on tavallista että menee jopa 5 viikkoa kuolemasta hautajaisiin. En suosittele haisevan arkun äärellä suremista, jää ikävät muistot.
Vaikka ruumis olisi viikkokaupalla hautaamatta, niin ei taida haisemaan ruveta, jos ruumis on koko ajan kylmässä säilytetty.
Kyllä ne ruumiit alkaa haista jossain vaiheessa, vaikka ovat kylmiössä . Syitä on monia.
Jossain vaiheessa kyllä, mutta taitaa kestää melko pitkään, jos ei ole huonelämpötilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka Sadisti haluaa nähdä suu auki mollottavan ruumiin. Niin hirveä näky, että pitäisi lailla kieltää ruumiiden häväistys. Ketään sen näkeminen ei palvele.
Keskitysleiri kuvissa näkee sellaisia, ei paljon muualla.
Kiva olisikin katsella patologian laitoksella häthätää obduktion jäljiltä kasaan kursittua, silmät kuopalla olevaa ja kalmanharmaata Tyyne-tätiä.
Täällä kun ei ruumiita pumpata täyteen säilöntäkemikaaleja ja meikata kuin viiden pennin haara-alan ammattilaista niin kuin Yhdysvalloissa tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnistuu.
Itse olen ollut mukana hautajaisissa, jossa saattoväki myös lapioi haudan täyteen maata.
Tuo voi olla erityisesti miehille terapeuttinen tapa surra, kun saa tehdä jotain käytännössä.
Miksi miehille.
Vierailija kirjoitti:
Ennenmuinoin oli yleistä, eikä kiellettyä nytkään. Tavasta on vain luovuttu kun monelle nykyihmiselle on liikaa nähdä vainaja, varsinkin kun hautajaisten aikaan kuolemasta on usein kulunut viikkoja tai yli kuukausi.
Kävin katsomassa kuukausi aiemmin kuollutta omaistani, ei ollut mitenkään liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka Sadisti haluaa nähdä suu auki mollottavan ruumiin. Niin hirveä näky, että pitäisi lailla kieltää ruumiiden häväistys. Ketään sen näkeminen ei palvele.
Ne huulet ommellaan yleensä kiinni.
Ortodoksipiireissä on ollut ihan normikäytäntö, että koko siunaustilaisuuden ajan arkku on pidetty auki. Kansi on laitettu kiinni vasta loppuvaiheessa.
Luterilaisissa hautajaisissa olen ollut mukana sellaisessa, että arkku oli auki, kun lähisuku kokoontui hyvästelemään vainajaa kappeliin ennen siunaustilaisuuden alkua. Sen jälkeen arkku pantiin kiinni ja vietiin kirkkoon, ja kirkossa siunaustilaisuudessa se oli koko ajan kiinni.
Kummakin vanhempani kohdalla arkut avattiin. Ei ihminen samalta näytä, kun on kuollut. On kuin kuori. Olen ollut myös vainajan laitossa. Sielu ja henki on siirtynyt toisille tasoille.
Minulle on tärkeää käydä katsomassa viimeisen kerran. Se ei muuta mitään aiempia muistoja millään tavalla. Minulle on myös ollut tärkeää täyttää hauta yhdessä läheisten kesken.
Nykyään joutuvat pakastamaan ruumiita kun omaiset on liian hitaita hautaamaan. Tänään just luin jutun iltapäivälehdestä. Hajuhaitta on melkoinen kun ruumis on mätänemisvaiheessa, pakastaminen estää pahimpia hajuhaittoja.
Olen nähnyt kolme vainajaa ukkini, mieheni tädin ja oman isäni. Kaksi ensimmäistä hautajaisissa ja isäni muutama tunti kuoleman jälkeen sairaalassa. Osastolla oli erillinen huone johon vainaja siirrettiin ja siellä voi käydä jättämässä hyvästit. Ei ole jäänyt traumoja. Pieniä lapsia en kyllä veisi vainajaa katsomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka Sadisti haluaa nähdä suu auki mollottavan ruumiin. Niin hirveä näky, että pitäisi lailla kieltää ruumiiden häväistys. Ketään sen näkeminen ei palvele.
Ne huulet ommellaan yleensä kiinni.
Enpä ole ompelusta kuullut. Yleensä sidotaan liinalla leuan alta ja pään yli näin siskoni on kertonut joka on laittanut monta vainajaa sairaalassa. Näin suu jää kiinni.
Ei kuolleen näkeminen estä mitenkään hänen muistamistaan elävänä.
Itse näin ystäväni kappelin sivuhuoneessa ennen siunaustilaisuutta eikä hän näyttänyt kovinkaan paljon siltä kuin eläessään. Silti muistan hänet elävänä ja nauravana. Hänen näkemisensä kuolleena oli jotenkin rauhoittavaa, kuin sinetti sille että hän todella oli kuollut, elämä oli hänestä poissa.