Onko Suomessa mahdollista järjestää avoimen arkun hautajaistilaisuuksia?

Eikös ortodokseilla ole se tapana? Miksei voisi olla muutenkin, ei se kiellettyä missään liene. 

Ortodokseilla on usein.

Ainakin vielä 1950 -luvulla oli. Nykyään omaiset voivat hyvästellä rakkaansa esim. sairaalan kappelissa avoimen arkun vieressä ja laittaa kukan tai muun pienen tervehdyksen mukaan ennen kuin arkku suljetaan.

Olen, ortodokseilla on avoin arkku ja luterilaisilla ennen siunausta voi olla jos pyytää arkku auki jotta vieraat voivat nähdä vainajan viimeisen kerran. 

Onnistuu.

Itse olen ollut mukana hautajaisissa, jossa saattoväki myös lapioi haudan täyteen maata.

Tuo voi olla erityisesti miehille terapeuttinen tapa surra, kun saa tehdä jotain käytännössä.

Ennenmuinoin oli yleistä,  eikä kiellettyä nytkään. Tavasta on vain luovuttu kun monelle nykyihmiselle on liikaa nähdä vainaja, varsinkin kun hautajaisten aikaan kuolemasta on usein kulunut viikkoja tai yli kuukausi.

Mutta oikein jenkkityyliin että kaikki käy vollottamassa ja suutelemassa ruumista vuoron perään?

Vierailija kirjoitti:

Ennenmuinoin oli yleistä,  eikä kiellettyä nytkään. Tavasta on vain luovuttu kun monelle nykyihmiselle on liikaa nähdä vainaja, varsinkin kun hautajaisten aikaan kuolemasta on usein kulunut viikkoja tai yli kuukausi.

Muistan nähneeni suvun valokuva-albumissa kuvankin. Lapseni ihmetttelin että onpa ollut rintava täti kun kasvoja tuskin näki. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta oikein jenkkityyliin että kaikki käy vollottamassa ja suutelemassa ruumista vuoron perään?

Ortodokseilla on. Siitä voi puhua ihan asiallisesti, se ei ole mikään vitsi. Kuuluu uskontoon ja traditioon. 

Jos ruumis on tuore, niin miksipäs ei. Mutta kun nykyään on tavallista että menee jopa 5 viikkoa kuolemasta hautajaisiin. En suosittele haisevan arkun äärellä suremista, jää ikävät muistot.

En tiedä vastausta kysymykseen. Mutta miksi ihmeessä ihmiset haluavat nähdä kuolleen? Itse näin vähän pakotettuna mummoni kuolleena eikä se tuntunut hyvältä. Jos vain mahdollista niin vältän kuolleen näkemistä vanhempien ja läheisteni kohdalla tulevaisuudessa. Mielestäni kuollut on kuollut, sielu on lähtenyt ruumista eikä jäljellä ole kuin tyhjä ruumis. Mieluummin muistan ihmisen sellaisena kuin hän eläessään oli.

On. Sen kun järjestät hautauksen omin päin etkä kerro kuolemasta viranomaisille. Saattaa toki olla rikos.

Vierailija kirjoitti:

Ennenmuinoin oli yleistä,  eikä kiellettyä nytkään. Tavasta on vain luovuttu kun monelle nykyihmiselle on liikaa nähdä vainaja, varsinkin kun hautajaisten aikaan kuolemasta on usein kulunut viikkoja tai yli kuukausi.

Yli kuukauden ei saa vainajaa säilyttää hautaamatta, ellei ole poltettu,

Olen ollut ortodoksihautajaisissa, missä oli arkku auki.  Eikä hautajaisiakaan pidetty kovin äkkiä. Kasvoissa oli selkeää värin muutosta ohimoilla. Hajuhaittoja en huomannut. Jos on ollut joku kasvoja runnonut kuolinsyy, niin silloin käsittääkseni kasvot voidaan peittää liinalla, mutta arkkua pidetään yleensä auki. Ortodoksihautajaisissa on jalat alttaria kohden.

Vierailija kirjoitti:

Onnistuu.

Itse olen ollut mukana hautajaisissa, jossa saattoväki myös lapioi haudan täyteen maata.

Tuo voi olla erityisesti miehille terapeuttinen tapa surra, kun saa tehdä jotain käytännössä.

Äitimme haudan lapiomme täyteen itse. Miehenä en huomannut siinä mitään terapeuttista. Tuntui vain vastenmieliseltä lapioida multaa ihmisen päälle, joka oli oma äiti, vaikkakin kuolleena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennenmuinoin oli yleistä,  eikä kiellettyä nytkään. Tavasta on vain luovuttu kun monelle nykyihmiselle on liikaa nähdä vainaja, varsinkin kun hautajaisten aikaan kuolemasta on usein kulunut viikkoja tai yli kuukausi.

Yli kuukauden ei saa vainajaa säilyttää hautaamatta, ellei ole poltettu,

Eipä ole kauankaan kun olin hautajaisissa jossa vainaja oli ollut kuolleena yli 6 viikkoa. Toki oli kylmiössä ja kun kävin ennen tilaisuuden alkua katsomassa oli koskettaessani ihan jääkylmä ja kovaksi jäätynyt.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä vastausta kysymykseen. Mutta miksi ihmeessä ihmiset haluavat nähdä kuolleen? Itse näin vähän pakotettuna mummoni kuolleena eikä se tuntunut hyvältä. Jos vain mahdollista niin vältän kuolleen näkemistä vanhempien ja läheisteni kohdalla tulevaisuudessa. Mielestäni kuollut on kuollut, sielu on lähtenyt ruumista eikä jäljellä ole kuin tyhjä ruumis. Mieluummin muistan ihmisen sellaisena kuin hän eläessään oli.

Mitä pahaa on kuolleen näkemisessä? Äitini ei näyttänyt yhtään pahalta, vaikka kuolemasta oli kaksi viikkoa, kun häntä viimeisen kerran katsoin arkussa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ruumis on tuore, niin miksipäs ei. Mutta kun nykyään on tavallista että menee jopa 5 viikkoa kuolemasta hautajaisiin. En suosittele haisevan arkun äärellä suremista, jää ikävät muistot.

Vaikka ruumis olisi viikkokaupalla hautaamatta, niin ei taida haisemaan ruveta, jos ruumis on koko ajan kylmässä säilytetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä vastausta kysymykseen. Mutta miksi ihmeessä ihmiset haluavat nähdä kuolleen? Itse näin vähän pakotettuna mummoni kuolleena eikä se tuntunut hyvältä. Jos vain mahdollista niin vältän kuolleen näkemistä vanhempien ja läheisteni kohdalla tulevaisuudessa. Mielestäni kuollut on kuollut, sielu on lähtenyt ruumista eikä jäljellä ole kuin tyhjä ruumis. Mieluummin muistan ihmisen sellaisena kuin hän eläessään oli.

Mitä pahaa on kuolleen näkemisessä? Äitini ei näyttänyt yhtään pahalta, vaikka kuolemasta oli kaksi viikkoa, kun häntä viimeisen kerran katsoin arkussa.

Ehkä tuo edellinen ei puhunut sinun äidistäsi. Voisiko olla?

Vierailija kirjoitti:

Jos ruumis on tuore, niin miksipäs ei. Mutta kun nykyään on tavallista että menee jopa 5 viikkoa kuolemasta hautajaisiin. En suosittele haisevan arkun äärellä suremista, jää ikävät muistot.

Kävin katsomassa kuollutta isääni kappelissa monta viikkoa kuolemisen jälkeen, eikä ollut mitään hajua. 

Isoisäni oli kääntynyt ortodoksisuudesta luterilaisuuteen, mutta hänellä oli silti avoin arkku.