Lue keskustelun säännöt.
Lapsilla ikäeroa noin 2 vuotta ja jakavat yhteisen huoneen. Kuinka pitkälle näin voi mennä eli minkä ikäisillä pitäisi olla omat huoneet?
Kommentit (74)
Meillä oli 4v. ikäeroa (kaikki 4 tyttöjä), oltiin samassa huoneessa isosiskon kanssa niin kauan kuin isosisko siirtyi yläasteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan riippuu lapsista ja perheen käytettävissä olevien huoneiden määrästä. Meillä 7- ja 9-vuotiaat vielä jakavat, ovat veljeksiä.
Minä annoin omat huoneet kun toinen oli 12 ja toinen 10, alkoi olla sen verran erimielisyyksiä ja eri kaverit.
Tätä olisi hyvä kysyä niiltä lapsilta. Jos ei viihdy toisen seurassa on kamalaa kun joutuu jakamaan vielä huoneenkin. Jos taas ovat ylimmät ystävykset ja eivät halua omia huoneita ihan niin kauan kuin kotona asuvat.
Oho, mä olisin sanonut, että ihan viimeistään silloin kun vanhempi lapsi menee kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kai vähän siitä ovatko samaa vai eri sukupuolta. Jos samaa niin mielestäni voi jakaa ihan siihen asti kun muuttaa kotoa pois. Jos eri, niin viimeistään ala-asteen lopulla omat huoneet.
Muttei sekään ole mikään katastrofi, jos myös eri sukupuolta olevat jakavat huoneen koko lapsuutensa. Yksikin helsinkiläinen nyt jo aikuinen kertoi, että jakoi huoneen vastakkaista sukupuolta olevan sisaruksensa kanssa. Varmaan aika yleistä Helsingissä, missä neliöt maksaa maltaita. Ei siinä hänestä ollut mitään ihmeellistä. Hän ja sisaruksensa kuulema harrastivat paljon (olivat ns. hyväosaisesta perheestä arvoalueelta), eivätkä näin ollen kovin paljoa aikaa siinä huoneessaan viettäneet. Hyvin tulivat toimeen ja edelleen aikuisena ovat läheisiä.
Riippuu tilanteesta. Meillä katsottiin parhaaksi omat huoneet siinä vaiheessa kun isompi aloitti koulun. Esikoinen on kirjolla joten senkin puolesta oli enemmän oman rauhallisen tilan tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä olisi hyvä kysyä niiltä lapsilta. Jos ei viihdy toisen seurassa on kamalaa kun joutuu jakamaan vielä huoneenkin. Jos taas ovat ylimmät ystävykset ja eivät halua omia huoneita ihan niin kauan kuin kotona asuvat.
Mun eri sukupuolta olevat lapset 9v ja 7v ainakin toistaiseksi ihan viihtyvät samassa huoneessa. Tietysti pienempi on iltapäivät vielä ip-kerhossa, että huone iltapäivisin vain isomman sisaruksen käytössä. Olivan ihan ihmeissään, kun aloin jutella, että pitäisikö heillä olla erilliset huoneet. Sanoivat, ettei tarvi. :D Toki tilanne voi muuttua, kun tulevat teini-ikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kai vähän siitä ovatko samaa vai eri sukupuolta. Jos samaa niin mielestäni voi jakaa ihan siihen asti kun muuttaa kotoa pois. Jos eri, niin viimeistään ala-asteen lopulla omat huoneet.
Muttei sekään ole mikään katastrofi, jos myös eri sukupuolta olevat jakavat huoneen koko lapsuutensa. Yksikin helsinkiläinen nyt jo aikuinen kertoi, että jakoi huoneen vastakkaista sukupuolta olevan sisaruksensa kanssa. Varmaan aika yleistä Helsingissä, missä neliöt maksaa maltaita. Ei siinä hänestä ollut mitään ihmeellistä. Hän ja sisaruksensa kuulema harrastivat paljon (olivat ns. hyväosaisesta perheestä arvoalueelta), eivätkä näin ollen kovin paljoa aikaa siinä huoneessaan viettäneet. Hyvin tulivat toimeen ja edelleen aikuisena ovat läheisiä.
Ei yleensä toimi jos kyseessä isoveli ja pikkusisko lyhyellä ikäerolla. Vihaan veljeäni nyt aikuisena. Ahdisteli minua, luki päiväkirjat jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta siinä vaiheessa kun vanhempi lapsi on kouluikäinen, oma huone olisi hyvä juttu. Toki onnellisia lapsia on onnistuttu kasvattamaan muillakin järjestelyillä.
No, meillä lapset joilla 6.5 vuotta ikäeroa sai omat huoneet kun muutettiin taloon, missä oli heille molemmille huone. Isompi 10-v. tällöin.
Tämä oma huone on aika hieno standardi. En tiedä, miten kaikilla on varaa siihen edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli se kidutusta, sain oman huoneen vasta n. 12-vuotiaana. Liian myöhään. Välit sisaruksen on huonot. Liikaa katkeria muistoja tuolta ajalta.
Vierailija kirjoitti:
Oho, mä olisin sanonut, että ihan viimeistään silloin kun vanhempi lapsi menee kouluun.
Sama. Meillä ainakin tämä oli luonteva vaihe, lapset ovat läheisiä, mutta eri sukupuolta. Samaa sukupuolta olevat hyvin toimeen tulevat sisarukset menisivät suht mukavasti varmaan pari vuotta pitempäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin paljon oli ongelmia yhteisen huoneen vuoksi ettei kukaan jaksaisi edes lukea jos kaiken kirjoittaisin. En esim. saanut pitää pientä yövaloa vaikka pelkäsin pimeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kai vähän siitä ovatko samaa vai eri sukupuolta. Jos samaa niin mielestäni voi jakaa ihan siihen asti kun muuttaa kotoa pois. Jos eri, niin viimeistään ala-asteen lopulla omat huoneet.
Muttei sekään ole mikään katastrofi, jos myös eri sukupuolta olevat jakavat huoneen koko lapsuutensa. Yksikin helsinkiläinen nyt jo aikuinen kertoi, että jakoi huoneen vastakkaista sukupuolta olevan sisaruksensa kanssa. Varmaan aika yleistä Helsingissä, missä neliöt maksaa maltaita. Ei siinä hänestä ollut mitään ihmeellistä. Hän ja sisaruksensa kuulema harrastivat paljon (olivat ns. hyväosaisesta perheestä arvoalueelta), eivätkä näin ollen kovin paljoa aikaa siinä huoneessaan viettäneet. Hyvin tulivat toimeen ja edelleen aikuisena ovat läheisiä.
Ei yleensä toimi jos kyseessä isoveli ja pikkusisko lyhyellä ikäerolla. Vihaan veljeäni nyt aikuisena. Ahdisteli minua, luki päiväkirjat jne.
Tuossa esimerkissä oli kyllä juuri noin, että vanhempi oli poika ja nuorempi tyttö. Riippuu varmaan aika paljon ihan niistä lapsista ja siitä, miten tulevat toimeen. Tuo mies on todella huomioiva ja mukava ainakin aikuisena, että ehkä hän oli huomioonottava myös pikkusiskoaan kohtaan teininä.
Me asuttiin veljen kanssa samassa huoneessa siihen asti, kunnes muutin pois kotoa 18-vuotiaana. Ikäeroa 6 vuotta. Tilanpuutteesta johtuen omia huoneita ei ollut, mutta kyllä noinkin pärjättiin.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kai vähän siitä ovatko samaa vai eri sukupuolta. Jos samaa niin mielestäni voi jakaa ihan siihen asti kun muuttaa kotoa pois. Jos eri, niin viimeistään ala-asteen lopulla omat huoneet.
Kyllä viimeistään teini tarvitsee omaa rauhaa, vaikka olisi sisarus samaa sukupuolta. Pitää olla mahdollisuus latautua ja olla yksin, tarvittaessa keskittyä koulujuttuihin. Ja sukupuolielämäkin alkaa monilla (ainakin itsensä kanssa).
Vierailija kirjoitti:
Tätä olisi hyvä kysyä niiltä lapsilta. Jos ei viihdy toisen seurassa on kamalaa kun joutuu jakamaan vielä huoneenkin. Jos taas ovat ylimmät ystävykset ja eivät halua omia huoneita ihan niin kauan kuin kotona asuvat.
Vanhempien tehtävä on saada lapset tulemaan toimeen keskenään. Kasvatuksessa on mennyt jotain pieleen, jos lapset eivät siedä toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
No, meillä lapset joilla 6.5 vuotta ikäeroa sai omat huoneet kun muutettiin taloon, missä oli heille molemmille huone. Isompi 10-v. tällöin.
Tämä oma huone on aika hieno standardi. En tiedä, miten kaikilla on varaa siihen edes.
On paikkakuntia, joissa omakotitalon saa samaan hintaan tai jopa halvemmalla kuin yhden huoneen pääkaupunkiseudulta. Jos asuu siellä, missä neliöt ei maksa mitään, on aika helppo hankkia kaikille omat huoneet. Eri asia sitten, kun yksi makuuhuone lisää nostaa asunnon hintaa vähintään 100000 euroa.
Riippuu kai vähän siitä ovatko samaa vai eri sukupuolta. Jos samaa niin mielestäni voi jakaa ihan siihen asti kun muuttaa kotoa pois. Jos eri, niin viimeistään ala-asteen lopulla omat huoneet.