***MARRASMURUJEN TO-PE***

Sainpas kerrankin aamupalan syötyä ennen ku poika heräs,luksusta=)!



Kanelisokeri: Ei sulla migreeniä oo ollu ennen? Vähän toisaalta kuulostais semmoselta...



Mulla olis kauhee hinku alotella pojalle jo iltavelli ja perunaa,mutta taitaa olla viisainta kattoo toi leikkaus ja siitä toipuminen ensin. Eilen rupesin sitten pähkäilemään että kuinka se leikkaus mahtaa mennä...sisko kyllä lohdutti että kyllä ne siellä osaa hommansa ainakin paremmin kun meistä kukaan...=)!



Mutta täytyy kyllä sanoo,että toisaalta iso kivi tippu harteilta kun tietää edes että koska se leikkaus on!



Voih,nyt se heräs...palaillaan=)!



Tiitiäinen78

Keskiviikko? :)



Ai että nyt on ollu pari ihanan keväistä päivää jo! Oikein odotan, että pääsis pukemaan jo vauvan ilman talvihaalareita, mutta meneehän siihen tietysti vielä aikaa.

Parvekkeella tarkenee jo hyvin nukkua siinä äitiyspakkauksen ohuemmassa haalarissa.



Meille ei oikeastaan kuulu mitään ihmeempiä, ihan tätä samaa mukavaa arkea kun yleensäkin :) Poika syö " yö" ateriansa vasta ennen viittä aamulla, joten pitkiä unia vetelee edelleenkin.



Soseita on tarkotus alkaa kokeilemaan muutaman viikon päästä kun tulee täyteen 4kk:ta, lastenlääkäri suositteli että kannattaa kokeilla JOS auttais pulautteluun.



Vaatteiden mahtumisesta ja painosta yleensäkin on ollut puhetta. Mulla on pikemminkin niin päin, että menee housujen osalta vaatekaapin sisältö pitkälti uusiksi, koska paino on laskenut tosi roimasti. Normaalivartaloinen olin ennen raskautta ja nyt sitte imetyksen myötä noi normi-kokoiset housut hädin tuskin pysyy jalassa. Ja näin helposti kun on kilot lähteny (en tod ole laihduttanut, vauvan imettäminen vaan syö niin tehokkaasti noita kiloja pois) niin tasan en anna edes niitten " ylimääräisesti pudonneiden" kilojen tulla takasin ;)



Mukavaa viikonjatkoa!



Piparminttu

siis tänään on oikeesti vasta keskiviikko....mä olisin kohta lähteny neuvolaan...

Tarkistin kyllä vielä tekstitv:stä,puhelimesta,mieheltä...joka sano ettei se aika nyt ihan NIIN äkkiä mee...=)!



Nolona poistuu takavasemmalle...=)!

Moikka,



Tiitiäinen: Joo, minulla on klassinen migreeni näköhäiriöineen yms. kivaa, mutta tällä kertaa tuo särky oli niin erilainen, että epäilisin sen olevan joko hormonaalinen tai sitten tosiaan lihasjännitykseen liittyvä. Mistä sen tietää, vaikka olisi ollut noita kaikkia. Yleensä osaan ennakoida tuon migreenikohtauksen kun alan tosiaan näkemään sitä väreilevää sahalaitakuviota näkökentässä ja pää tuntuu jotenkin " paksulta" , ajatus ei kulje ja jos kirjoittaa, sanoista alkaa puuttumaan kirjaimia. Nyt ei ollut tuollaista lainkaan. Tuli vain aivan älytön särky ja vielä yöllä. Olin illalla hieronut niskalihaksia takaraivosta alkaen ja ne ovat nyt hieman kipeät...olisiko sitten syynä ollut tuo itse tehty hieronta? Jospa antaisin ammattilaisen tehdä nuo hieronnat tulevaisuudessa...



Eiköhän teidän poika selviä hienosti siitä leikkauksesta. Pidän täällä peukkuja ja ammattilaisten käsissähän tuo on, kuten siskosi viisaasti kommentoi. Koetatte vain pitää pojan terveenä, ettei sitten leikkaus kaadu nuhanenään tai vastaavaan.



Viime yö meni meillä taas tavanomaisen kaavan mukaan. Laitoin Ainon nukkkumaan 22:30 ja hän heräsi ekan kerran syömään klo 4 ja toisen kerran vasta klo 8. On taas äitikin ihan eri ihminen ;-) Meni hiihtolomalla rytmit hieman sekaisin kun neiti veteli parvekkeella viiden tunnin päiväunia kerrallaan ja se näyttäisi olevan jo ihan liikaa. Tulee sillä menolla yöunista pätkäunia ;-) Nyt yritän pitää neidin vanhassa rytmissä taas.



Tänään on ihan normaali päivä, lähden hakemaan lapsia koulusta taas puolen päivän jälkeen. Tällä viikolla olisi tarkoitus mennä vanhan työkaverin kanssa kahville...saa nähdä löytyykö aikaa, kun tämä kotiäidin päiväjärjestys on niin kiireistä ;-) Päivät vain hupenevat käsiin...eikä rutiineista viitsisi poiketa millään...



Löysin eilen aivan ihanat korvikset, jotka aion ostaa. Ne pitää vain tilata ensin liikkeeseen. Lupasivat ne minulle maanantaiksi. Enpä ole aikoihin itselleni koruja ostellutkaan ;-)



Swehinakos se oli menossa naimisiin? Onnea kovasti. Ihan tulee omat häät mieleen. Heinäkuussa tulee 10 v. meidän häistä. Hirmu kauan...mieheni olen tuntenut jo 23v, josta yhdessä olemme olleet 15v, itse asiassa 22.3. tulee 15 v täyteen ensimmäisistä virallisista treffeistä ja seurustelun alkamisesta :-) Kyllä niistä häistä sen verran riittää tekemistä, että en varmaan toista kertaa sellaisia perinteisiä järestäisi. Maistraatissa olisin mennyt mielelläni naimisiin minäkin kaikessa hiljaisuudessa, mutta äitini vuoksi pidimme häät, hän kun meni maistraatissa, eikä ole näin ollen kokenut omia " häitään" lainkaan. On jaksanut muistuttaa asiasta muutamaan kertaan...



Mari69: joo, samaa mietin jo minäkin...en vain vielä tohtinut ostaa raskaustestiä. Se huono olo oli koko eilispäivän ja tänään tuntuu vähän jatkuvan ja huimaakin vielä...ihan selviä oireita ;-) eipä tuo olisi ihmekään. Meille tulisi sitten varmaan uusi marrasmuru jos nyt jo olisi tärppi käynyt...olisipa jännä juttu!



Jep, nyt pitää lopetella ja alkaa siivoamaan, ettei taas jää vain meinaamiseksi. En osaa tehdä mitään jos vauva on hereillä...



Kanelisokeri

Saaga kyseli sosetalkoista edellisestä pinossa. Viikonlopun talkoissa keitin 1 kg perunoita, kaksi pienehköä kukkakaalin kerää, 1 kg porkkanoita, ja 1 parsa jotka sitten vedin sauvasekoittimella hienoksi ja lisäsin keitinvettä tarpeen mukaan. Purkitin soseet hedelmäsose purnukoihin joita olen säästellyt ja sitten vain pakkaseen. Kun lihan aika tulee niin keitän jahelihaa jota pistä 1 rkl per purkki. Sitten tietenkin kun vauva kasvaa niin laittelen monipuolisemmin sapuskaa mutta tuolla eväällä pärjätään ihan seuraavat 3 kk ennen kuin alan tekemään mitään sen monimutkaisempaa.

ihan ekana kanelisokeri: ettei sulla olis kuule sama homma kuin minulla että on 2 erittyyppistä migreeniä riesoina. mulla on toinen tyyppi aurallinen ja halvausoireinen, toinen taas on ilman auroja alkana helvetillinen pääkipu joka kestää tunteja tai kunnes olen nukkunut. erityisesti yliväsymyksen kanssa tulee tuo jälikimmäinen.





vauvan kuulumiset: meillä asuu iso tyttö. vauvallahan on ikää viikkoa vajaa 5kk. viime viikonloppuna aloiteltiin kiinteitä, harjoitellaan allergiamaidolla ja käytiin saunan alimmalla lauteella istumassa. huh miten aika menee. olisin halunnut vielä imettää mutta tyttö on lisännyt maitomääriä niine ttä jotain lisää piti saada. ja mulla on paino tippunut vähän liikaa. nyt mennää pari kiloa alle lähtöpainon- kiloa tippunut tänä aikana 12 ja housut roikkuu imetysdiettien takia. mutta tissistä opetellaan pois siis. ja allergiamaidot (maitoallergia) vaatii totuttelua, kun ne on niin pahan makusia. tyttö kääntyilee ja pari kertaa on vaunuissa ollut hieman kohoasennossa kun on halutnnut maisemia katsella. siis ihan silmissä on muuttunut pötkylävauva aktiiviseksi toimijaksi.



swehinalle onnittelut!



käyn aina sillon tällöin lukemassa täällä pinoa, mutta en ikinä oikein ehdi kirjoittaa. mulla on noita luottamustoimia sen verran siunaantunut että ne ottavat aikansa. ja kolmen kanssa on ihan hirvee härdelli koko ajan. ja nykyään vielä joutuu lasten kanssa jakamaan tietokonevuoroja kun pojat pelaa salama mcqueen- peliä. (salamafanien vanhemmille tiedoksi että saa ladata ilmaiseksi autot-sivuilta)



eipä täällä muuta.



mom

Voi että! Enpä ole huomannut, että imetys veisi tehokkaasti kiloja!!! Huiiii... enkä voi kyllä sanoa herkuttelevanikaan, sillä ruokaa menee paljon vähemmän kuin odotusaikana, ja herkkuja samaten. Mistä lie sitten kiikastaa. Juuri aamulla puntaroin ja edelleen sitkeässä istuu... Muutamat housut voisivat mahtua, mutta ovat vielä liian tukalat päällä...



ONNEA tosiaan SWEHINALLE! Meillä tulee kesällä neljä vuotta *häistä*. Mentiin ihan matalalla tyylillä maistraatissa. Joskus kyllä käy mielessä, että olis ollu kiva pitää vähän oikeemmat bileet, mutta kun ei ollu rahaa (eikä ole vieläkään) eikä mies tykkää juhlista... :-( Siltikin päivä oli unohtumaton ja mies NIIIIIN komea; ihan siihen rakastui uudelleen :-) *huokailee haikeana*



KANELISOKERIn kannattaa se testi tehdä ;-P Me muut sitten kuumeillaan sun kanssa!!! Oispa vallan vänkää. Ihmettelen kyllä aina, että miten toiset onnistuu raskautumaan niin tiiviiseen tahtiin!?! Teoriassa se meilläkin olisi mahdollista, mutta kyllä tuo maha tuossa roikkuu ihan muuten vaan :-/ Mulla alkaa olla jo pahanlainen vauvakuume! Mies toki odottaa, että menisin töihin, mutta itsepä tuo enemmän siitä *vahingon mahdollisuudesta* puhuu, kuin sitä odottaisi... On nuo ukot sitten ihmeellisiä, ei niitä aina tajua, mitä tarkoittavat!



Me käytiin neuvolassa. Täälläkin nyt sitten mennään sinne maidottomalle ja munattomalle dieetille. Jos vaikka tuon pikkuraasun iho paranisi. On aivan kamalassa kunnossa :-( Äitille vaan tekee tiukkaa, kun joutuu luopumaan jugurteista, jätskistä (sitä ei kyllä ole nyt mennytkään), juustosta... Ja mies stressaa, kun pitää lukea kaikki tuoteselosteet ja ostaa omat margariinit ja... :-o



Neiti tuolla sängyssään taas komentelee lelujaan. Pitää mennä jelppimän :-)



TalviSalama + Tiiti 4kk

TIITIÄISELLE roppakaupalla onnea sinne pojan lekuriin! Yhdyn muihin ja siskoosi, jotta kyllä ne ovat siellä alan asiantuntijoita Ja tekevät noita leikkauksia ihan työkseen ;-P HYVIN SE MENEE!!

Vettä ropisee ja taivas on synkkä... Eilinen auringonpaiste on muisto vain. No, jospa huomenna taas!



SOSEISTA: Esikoiselle aikanaan väänsin kans urakalla soseet aina. Itse en tehnyt alkuun sekoituksia, vaan keitin erikseen porkkanat, parsakaalit, kukkakaalit ja mitäs kaikkea niitä olikaan... Pakastin joko hedelmäsosepurkkeihin tai sitten rkl klöntsinä eka tarjottimella ja sitten jäätyneinä isompaan rasiaan. Samoin tein lihat. Perunat keitin aina erikseen tai siis parin päivän potut kerralla jääkaappiin. Perunan rakenne muuttuu pakastuksessa, joten sitä en pakastanut. Perunan kaveriksi sitten otin pakkasesta kasviksia vaihdellen. Maissisose oli sellainen, jonka ostin aina kaupasta (hedelmien lisäksi).



Myöhemmin tein valmiita aterioita, siis esim. jauheliha-tomaatti-kesäkurpitsakastikkeen rakettispagetilla tai risottoa tai mitä nyt mieleen tuli! Katselin noita kaupan purkkeja ja käytin runsaasti omaa mielikuvitusta. Pakastin siis sopivan aterian määrän kerralla. Nuo toki sitten vasta kun rakeisempaa ruokaa alkaa mennä, ei siis näille meidän muruille vielä ;)



Mutta nuo sosejutut vielä kaukainen ajatus täällä...



Swehinalle onnittelut tulevista häistä :) Meillä tulee 6v. hääpäivä kesällä, viikon päästä on seurustelun alkamisesta 10 vuotta. Kyllä se aika vaan menee nopsaan!



Meillä tyttö tekee taas hampaitaan kovalla tuskalla, tulis jo läpi... Varmaan 2 viikkoa olleet " ihan puhkeamassa" ja edelleen samassa tilassa, no nyt _ehkä_ toinen tullut läpi yhdestä kohtaa. Yöt on tosi rauhattomat sen takia, ei siis syö kuin sen pari kertaa, mutta itkee ja on rauhaton.



Kanelisokeri tekee sen testin nyt ja päästää meidät muut piinasta ;)



Mutta nyt lukemaan esikoiselle, vauva nukkuu tuolla sateessa... Tosin terassin katon alla.



Marrastoive

Swehinalle jo näin etukäteen onnittelut :)

Meillä kanssa ollut puhetta naimisiinmenosta, mies vaan haluis isot häät ja minä pienet, että pientä kädenvääntöä asiasta vielä käydään.



Tiitiäinen, kyllä kaikki varmasti hyvin menee!



Kanelisokeri, tees nyt vain se testi ja päästä meidätkin piinasta ;)

Mulla on joku ihme raskauden/synnytyksen kaipuu, johtuu varmaan vaan ihan siitä kun sovittu et lapsiluku täys ja nyt sit pitää melki vollata et en haluakkaa et se olis nyt tässä sitte...



Kiloista...ihan liikaa niitä on, kaikki mitä nyt viimeks tuli on poissa mut liikaa on silti..tytön synnytyksen jälkeen en paljoo viittiny kattoo mitä söin ja ajattelin et turhaa laihduttaa kun kolmas saa tulla pian, noh ehkä se nyt ei olis ollut niin turhaa...helppoo olla jälkiviisas

Ei pahemmin mahu vaatteet, ne kivimmat päälle. Mulla on niin himskatin huono itsekuri ja kaikki hyväskä maistuu enemmän ku hyvin :((( maanantaina pojan 4kk puntari niin pääsee itekin samalla puntarille, ei vieläkään ole tullut ostettua omaa.



Jahas, täälä haisee pee, eikun peseen

Nyt vois taas laitta jotakin galluppeja et porukka jaksais kirjuutella.

Ite tässä lähenee 40- vuotta kovalla vauhdilla ja huomaa et ajattelee kaikesta niin erilailla kun esikoisen kans. Voisinkin heittää galluppia mistä olette tällä hetkellä onnelisia ja missä toivomisen varaa?

Ite en varmaan koskaa oó ollu näin onnellinen kun nyt.Kotona olostakaan en osannu kahen akan kans nauttia näin paljon. Nyt on monen työvuoden jälkeen ihana kun saa olla kotona varsinkin noiden koululaisten takia. Ne tuntuu kaipaavan aikuista vielä' tois paljon.

Sit on muutenkin jotenkin suurpeheellinen olo ja tasapainoinen, Ei kaipaa kauheesti ravintola ym elämää kun isommista on niin hurjasti jo seuraa ja vietetäänkin sellasia peli-iltoja paljon ja sunotaan ym.



Sit se raha onkin tuo ikuinen ongelma et kauhulla mietin välillä syksyä mitä tehdään kun kotihoidontuelle tippuu.



Sit olis tietty kiva kuulla minkäalan ihmisiä olette?

Me ollaan molemmat opetusalalla ja siksi palkat ovatkin surekat.

Mut palaillaanhan taas!

Tulee liian hätiköidysti aina kirjoiteltua...muka kiire neljän lapsen kans...

Ensinnäkin kiitoksia vastauksista ja tsempityksistä (kyselin siis onko muita vauvoja jotka syö ja heräilee öisin 1-2 tunnin välein). Tänään mun mies oli päivän kotona ja sain nukuttua kunnon päikkärit, sai taas hieman virtaa jaksaa... Soitan huomenna neuvolaan ja kyselen neuvoja sieltäkin vielä, sillä pelkään että tällä meiningillä musta tulee vaan kärttyisä ja huono äiti :-(



Ei vaan - jos ei tätä viikon jatkunutta täydellistä unettomuutta lasketa, niin olen nykyisin erittäin onnellinen! Jotain gallupia tais olla aiheesta aiemminkin. Oman lapsen hymy ja tyytyväisyys saavat isompia onnen tunteita aikaiseksi kuin olisin ikinä ennen uskonut. Sen tunteen jakavat varmasti kaikki muutkin mammat täällä :-)

Se myös saa onnelliseksi, kun seuraan miestäni vauvan kanssa - se on niin onnellinen ja ylpeä isyydestään ettei tosikaan! Yleisesti ottaen olen paljon onnellisempi kun olen äiti - onneksi ei raskausmasennukset tms. iskeny, kuten vähän pelkäsin; olen sairastanut masennusta aiemmin.



Olen itse media-alalla, tai siis televisiossa töissä. Mies on tapahtumatuottaja. Palkat ei ole ollenkaan niin hyvät kuin voisi ehkä kuvitella, ja minun on valitettavasti pakko palata töihin syksyllä, ainakin osa-aikaisesti. Tässä äitiyslomallakin oon tavallaan tehny töitä, sillä olen ideoinut tulevia projekteja esim. öisin imettäessä... Ihme kyllä, silloin mulla on ideat virrannu ;-)



Anyara & Joel

G-vastauksia...



Onnellisuus, juu sitä riittää :) Ihanaa kun perhe on nyt kasassa ja saadaan vaan nauttia toisistamme. Väsymys kuuluu jotenkin niin tähän vauva-arkeen olennaisena osana, että siihen on jo tottunut. Mutta tuo väsymyksen sietokin riippuu niin ihmisestä, esim. meillä mies on heti kuin perseeseen ammuttu karhu jos ei sa nukkua tarpeeksi (onneksi sillä on hyvät unenlahjat), joten ymmärrän täysin niitä joita yöheräilyt harmittaa ja väsyttää! Ainoa mistä mulla on ressi on tuo raha... Tehtiin just budjetti loppuvuodelle ja miinuskuukausia on tuossa loka-marraskuussa... Pitää yrittää saada säästöön sitä ennen rahaa ja tekee kyllä tiukkaa miehen palkalla ja mun äitiyspäivärahalla.



Töihin, eli verottamaan osakeyhtiöitä rankalla kädellä ;) palaan tammikuussa. Mies insinööri, suunnittelutöitä tekee.



Mutta nyt lapsukaiset kaipaa äitiä, pitää mennä :)



Marrastoive

Jospa tässä nyt vastailisin vähän noihin gallupeihin, ennenku menen laittamaan pientä herraa päiväunille.



Eli koulutukseltani olen KTM eli taloushommia... mutta mulla ei ole tällä hetkellä työsuhdetta eli olin määräaikaisena ennen äitiyslomaa.

Mutta kiirettä mulla ei ole töihin, siellä ehtii kuitenkin olla varmaan 30 vuotta vielä ;) Mies on samalla alalla ja kyllä tässä pärjäillään ihan kohtuullisesti vaikka olenkin pidempään kotona.



Nyt on vaan tarkotuksena nauttia kotona olemisesta pikkumiehen kanssa kaikessa rauhassa ja sitten hakea töitä kun siltä alkaa tuntumaan, mutta ei nyt varmaankaan pariin vuoteen.



Oisko ollut Anyara kun tossa kirjotteli, että on tosi onnellinen kun näkee miehensä hoitavan vauvaa. Täällä on sama juttu :) Se on jotenkin niin ihanaa seurata kun " pojat" touhuavat ja leikkivät keskenään :) Ja poika on tosi innostunu isänsä seurasta nyt jo ja päinvastoin. Isä ei varmaan etukäteen olisi yhtään osannu tietää, että isyys on noin hienoa mutta niin se vaan on, tosi ylpeä ja onnellinen isä pojalle :)



Ja tietysti muutenkin tää päivittäinen elämä lapsen kanssa tekee onnelliseksi, hän oppii koko ajan uutta ja sitte kun saadaan olla yhdessä koko perhe. Kiireettömiä aamuja viikonloppuisin että ollaan kaikki kolme kotona ja haetaan heräämisen jälkeen vauva meidän sängylle jossa sitte kaikki makaillaan ja leikitään&jutellaan vauvan kanssa, hän on siitä ihan innoissaan :)



Mutta nyt ei muuta kun vaipanvaihtoon ja sitte kaveri päiväunille!



Piparminttu

Kyllä onni on tämä ihana pikkukolmonen! Tästä kolmannesta äitiyslomasta nauttii ihan eri tavalla kuin kahdesta ekasta! Ekan kanssa jännitti kun kaikki oli niin uutta, toisen kanssa oli härdelliä ihan vain siksi kun esikoinen oli alle 2 v kun kakkonen syntyi. Nyt on niin seesteistä, isot lapset 7 ja 9 v. Ja ihan niinkuin Kirsikka kirjoitti, niin ihanaa ehtiä olla noiden pienten koululaisten kanssa nyt, selkeästi he tarvitsevat aikuista ja nauttivat siitä kun äidillä on heille enemmän aikaa kuin töissä ollessa. Ei ole myöskään niin yksinäistä kotona kun on nuo isot lapset joiden koulu loppuu jo 13 aikoihin. Esikoisen kanssa muistan aina odottaneeni kello viittä-kuutta illalla kuin kuuta nousevaa että mies tulisi töistä....



Olen ollut nyt hyvin aktiivinen lasten koulujutuissa, vanhempainyhdistyksissä ym ja sekin on tosi antoisaa. Kiva tunne kun tuntee hyvin lasten koulukavereiden vanhempia! Ja antaa turvallisuuden tunnetta tulevia murrosikiä silmälläpitäen.



Itse olen töissä terveydenhoitoalalla ja syksyllä palailen töihin, luultavasti marraskuussa. Mies on ekonomi, IT/taloushallinto-hommissa.

Täällä on nyt niin paljon ollu kaikkee galluppia, et muistankohan kaikkee!



No onnellinen olen kyllä joo! Kyllä toi pikkumies on niin parasta mitä voi vaan olla! Sieltä kun tulee hymy tai nauru, niin unohtuu kaikki muut maalliset murheet.



Sit oli kysymystä, et mitä kukanenkin tekee.. No mä olen merkonomiksi opiskellut ja sillä polulla edelleen, eli kaupan alalla töissä. Nyt olen siis äitiyslomalla ABC liikennemyymälästä, mutta syksyllä luultavasti siirryn tämän kylän Saleen. Tarkotus oli olla hoitovapaalla ainakin vuoden vaihteeseen, mutta kun tuli tosiaan mahdollisuus päästä tohon 200m metrin päähän töihin, niin se on mentävä sitten heti kun kynnelle kykenee, koska muuten ne ottaa varmasti siihen jonkun toisen. Mies on tässä meijän yhteiselon aikana vaan " kovasti" opiskellut. Datanomiksi valmistui tuossa melkein kolme vuotta sitten. Sitten oli inttiä joka vaihtukin sivariin ja sit on ollu työttömänä jne.. Nyt sitten opiskelee työvoimapoliittisessa koulutuksessa sähkäriks.



Viime viestiin ehdin mainita, et ollaan täällä kaikki kipeitä. Pojalla on vähän yskää ja pikkusen räkä korisee, mut ei onneks oo ihan tukossa. Mulla on kans vähän yskänpoikasta (=limaa kurkussa, joka ei lähde kuin yskimällä) ja nenä vuotaa. Miehellä kans nenä vuotaa ja kurkku kipee. Et semmosta. Toivottavasti ei kauaa sairastella.. Kuumetta ei oo kellään meistä ainakaan vielä ollu.

Ja onneks yöt on menny vielä toistaseks ihan normaaliin malliin, eli ei oo flunssa sitä puolta haitannu. Jätkä sammuu unille joskus ennen kymmentä yleensä ja sit herää ekan kerran syömään n. 3-5 tunnin unijakson jälkeen. Sit syödään yleensä vielä kerran ennen kun herätään. Tai jotenkin sillai, aamulla kyllä tykkää kanssa tankkailla aika tiuhaan.

Jaksamisia vaan heille, joilla on yöt vähän rauhattomampia!



Ja Swehinako se nyt oli joka on naimisiin menossa? Onneksi olkoon vain! Pitäis meidänkin päästä tässä joku kerta maistraatissa piipahtamaan... Katsoo nyt koska saa aikaseksi, tänä vuonna kuitenkin. :) Mitään juhlia ei järkätä, kun ei todellakaan ole varaa kestitä kahta isoa sukua! Jos nyt kahvit tarjotaan molempien vanhemmille tai jos sitäkään...?



joelaa ja kipeet miehet

Moikka!



Onnellisuutta ei olisi voinut enää paremmin kuvata kuin sen teki Mari69 ja Kirsikka! Täällä on ihan samanlaiset tuntemukset, kuvailitte ihan kuin minun elämääni myös ;-)



Ammattialoista: Työskentelen terveysalalla pätkätöissä, tarkoituksenani on kouluttautua alalla vielä eteenpäin. " entinen elämäni" : 10v matkailualan myynnin tehtävissä. Mieheni on insinööri, IT-alalla johtotehtävissä.



Kanelisokeri

...eilen elin jo ihan tätä päivää...no kerrankos sitä=)!



Neuvolassa käytiin taas puntarilla, painoa oli pikkumiehellä 5500g ja pituutta jo huimat 62senttiä,tosi hienosti kasvanut=)!



Onnellisuudesta: Mä oon ihan suunnattoman onnellinen kans tosta pikkusesta ja siitä että se kasvaa nyt niin hyvin. Tietty mieskin lämmittää sydäntä=)! Ne on nyt tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä.

Parantamisen varaa olis raha-asioissa (sitä ei varmaan koskaan oo liikaa),niin kovasti haluaisin olla pojan kanssa kotona pitkään mutta taitaa pankki haluta omansa...



Työt: Elikä mä olen koulutukseltani suurtalouskokki ja lähihoitaja. Kokin hommia en oo tehny päivääkään,oli vaan pakko peruskoulun jälkeen mennä johonkin opiskeleen...

Aikas sekalaisia hommia oon elämän varrella tehnyt: kotiavustajana,kahvion kassalla, kaupan kassalla, siivoojana, hoitsuna vanhainkodilla ja kotipalvelussa jne...jne...,nyt viimex ennen äitiyslomaa olin äitiysloman sijaisena yhellä huoltsikalla kahvilatyöntekijänä. Vakituista työtä ei mulla oo vielä ikinä ollut ja nyt oonkin miettinyt että jäänkö kotihoidontuelle vai työttömäx loppuvuodesta kun työttömänä saisin ansio-sidonnaista...hmm vaikeita asioita...vieläkään en tosin tiedä mikä musta isona tulee ja ikääkin on jo 28v joten välillä hiukan huolestuttaa...

Mies meillä on rekkakuskina,nyt onnex ihan Suomen liikenteessä=)!



Eipä mulla kai nyt muuta,äkkiä kahville ku poitsu on unilla!



Hauskaa naistenpäivää Murut=)!



Tiitiäinen78

Ainolla on ollut ihme kränttypäivä tänään. On oppinut jostakin ihmeellisen narinalta kuulostavan kiljumisen korkealta ja kovaa...vatsakin toimi eilen, joten siellä ei liene tällä kertaa mitään syytä. Hän nukkui tosi huonosti päivällä ja ilmeisesti väsymyskin saa aikaan tuon kitinän. Urtikatriaa oli iholla aamulla ja mietinkin olisiko ollut sitten allerginen reaktio jollekin syömälleni ruoalle? Söin eilen kirpeitä karkkeja ja mietin, josko se vaikuttaisi äidinmaidon kautta...



No, toivottavasti ei heijastuisi yöuniin. Kitinää jaksaa paremmin päiväsaikaan kuin yöllä.



Autoprojektini edistyi tänään suunnattomasti kun sain varattua meille toisen autopaikan. Oletin, ettei täällä saa parkkipaikkaa autolle kun paikkoja on muutenkin niin vähän, mutta niin vain saimme ja ihan tuosta meidän ikkunoiden alta :-) Sitten voikin lähteä viikonloppuna hyvillä mielin autokaupoille. Farmaria olen suunnitellut ostaa, joten lähdetään siitä liikkeelle...ja automaattivaihteistokin saa olla ;-).



Soitin eilen postiin ja valitin kun postinkantaja suloo aina meidän lehdet luukusta niin, että ne näyttävät ihan koiransyömiltä. Nytkin tuli Avotakka sen näköisenä, että se olisi käynyt useammankin ihmisen käsissä ennen " kotiin pääsyään" ...ärsyttävää, eikä ole suinkaan ainut lehti, jolle on käynyt niin...mm. Aku Ankka-lehdet, joita mieheni taas varjelee kuin silmäteriään, ovat välillä sen näköisiä, kuin olisivat läpikäyneet silppurin. Joku pitää niissä kiinni isoa klemmaria, josta jää ikävä jälki siihen kanteen ja monta kertaa kansilehti on ollut repaleina. Onneksi olemme saaneet uudet lehdet aina rikkoutuneiden tilalle, mutta tuollainen harmittaa toden teolla. Eikä aina viitsisi soitella perään. Tällä kertaa päätin ihan soittaa postiin ja valittaa asiasta. Ihan asiallisesti valitukseni otettiin vastaan. Lupasivat jutella postinkantajan kanssa...;-)



Kanelisokeri