Te, jonka vanha vanhempi on kuollut. Millaiset hautajaiset piditte? Pienet vai suuret? Mitä maksoi? Oliko muistotilaisuus ravintolassa vai
Kommentit (85)
Hautajaiset mielessä. Kaveri kuoli eilen. Vanhempani kuolivat vuosia sitten. Muistotilaisuudet olivat ravintolassa. Hyvä muisto jäi. Noin 69 henkilöä. Paljon puheita
Itse en halua puheita.
Anopille mieheni halusi järjestää todella pienimuotoiset hautajaiset. Halvin arkku (tuhkaus), tuhkauskulut ja seurakunta myöhemmin hautasi tuhkat muistolehtoon (emme olleet läsnä). Kirkossa siunaus, läsnä meidän perhe (5 ihmistä) + pappi, suntio ja kanttori. Ei lehti-ilmoitusta, ei muistolaattaa. Ostin pienen kukkavihon arkulle ja juotiin kotona kahvit. Hautaustoimiston palvelut ja seurakunnan kulut tekivät arkkuineen vajaa 1000 €. Anopilta jäi sen verran rahaa, että pystyttiin tuo kattamaan. Muuta ei sitten jäänytkään.
Meillä maaseudulla naapurin rouva hoiti ruoat ja kahvit kirkon yhteydessä olevassa tilassa jossa myös keittiö. N 40 henkeä . Ruoat kaupan hinnoin ja 100 € palkkio , yht n 400 €. Ei ollenkaan paha ja tarjoilu oli hyvä.
Järjestin isäni hautajaiset vuosi sitten.
Kirkkoon olivat tervetulleita kaikki. Kutsu oli lehdessä kuolinilmoituksen yhteydessä. Emme toivoneet kukkalaitteita, vaan arkulle laskettiin yksi ruusu. Tuhkaus.
Kirkon jälkeen muistotilaisuus läheisille ja sukulaisille seurakuntatalolla. Kutsuttuja oli noin 50. Ruokailu ja kahvit, aika simppelit tarjottavat. Muutama muistopuhe läheisiltä ja ystäviltä, yksi musiikkiesitys.
Kokonaisuudessaan hautajaisten hinnaksi tuli noin 5000 euroa.
Isot hautajaiset loppuivat koronaan. Nyt ruokaillaan vain lähimpien kesken. Kappeliin voi tulla enemmän porukkaa.
Yksi tuttava on kai kuollut. Ei ole haudattu miehensä kanssa samaan hautaan. Eikä kai ole ollut ilmoitustakaan. Suku säästi?
Yhdelle 80v emännälle ei järjestetty mitään siunaistilaisuutta. Vain kappelissa siunattiin ja auto lähti tuhkauspaikan suuntaan. Aikuiset lapset päättivät niin.
mun kokemus on että hautajaiset nykyään pienenpiä.olen ollut pienissä maalais hautajaisissa kirkko, noin 20 vierasta. kakkukahvit ja voileipiä,jonkun sukulaisen kodissa. mukavaa ja rentoa. ei kallista muu kuin arkku ja hautauskulut.kantajat tarvii jos ei ole uurna hautaus . seurakunta hoitaa jos ei löydy kantajia pitää vaan ilmottaa se seurakunnalle kun tekee järjestelyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikein kunnon peijaiset piditte.
Olipa rumasti kommentoitu.
En ole tuo kommentoija, jota kommentoit, mutta mitä rumaa tuossa on? EIkö "kunnon peijaiset" ole kehu? Rumaa olisi sanoa esim että kehnot tai mitättömät peijaiset?
Ei varmaan ymmärretty tuota sanaa, kuulostaa "peijakkaalta", pakko olla jotain negatiivista.
Uskomatonta, miten sanavarasto pienenee ihmisillä.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikein kunnon peijaiset piditte.
Olipa rumasti kommentoitu.
En ole tuo kommentoija, jota kommentoit, mutta mitä rumaa tuossa on? EIkö "kunnon peijaiset" ole kehu? Rumaa olisi sanoa esim että kehnot tai mitättömät peijaiset?
Ei varmaan ymmärretty tuota sanaa, kuulostaa "peijakkaalta", pakko olla jotain negatiivista.
Uskomatonta, miten sanavarasto pienenee ihmisillä.
Eri
Toisaalta, tuleehan koko ajan uuttakin sanastoa joka ei taas "vanhuksille" aukea.
Peijaiset ei todellakaan ole ruma sana. Esimerkiksi metsästysporukat, jos saavat kaadettua hirven, järjestävät peijaiset. Jos vainaja on ollut metsämies, sana "kunnon peijaiset" on iso kohteliaisuus!
Järjestin noin vuosi sitten lähiomaiseni hautajaiset. Vieraita oli 25. Hautaustoimiston lasku (arkku, uurna, kuljetukset, kukat arkun päälle ja siunaustilaisuudessa arkulle laskettaviksi jne) oli vähän alle 2000 €.
Muistotilaisuuden tarjoilu oli pitopalvelusta, joka hoiti ihan kaiken. Menimme vain suoraan paikan päälle siunaustilaisuuden jälkeen. Oli kunnon ruoka ja kakkukahvit. Kaikkea jäi reilusti vielä kotiin vietäväksi. Myös pitopalvelun lasku (johon sisältyi myös kukat muistotilaisuuteen) oli vähän alle kaksi tonnia. Paikaksi saimme ilmaiseksi salin palvelutalosta, jossa vainaja oli asunut.
Lisäksi tuli kuluja tuhkauksesta ja hautakiven kaiverruksesta (yhteensä vajaa tonni), kuolinilmoituksesta noin 400 €. Pankin lakimies otti perunkirjoituksen tekemisestä 700 €.
Paljon halvemmallakin olisi toki päässyt, jos olisi tehnyt asiat mahdollisimman edullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikein kunnon peijaiset piditte.
Olipa rumasti kommentoitu.
En ole tuo kommentoija, jota kommentoit, mutta mitä rumaa tuossa on? EIkö "kunnon peijaiset" ole kehu? Rumaa olisi sanoa esim että kehnot tai mitättömät peijaiset?
Minun vanhempani eivät olleet mitään riistaeläimiä!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikein kunnon peijaiset piditte.
Olipa rumasti kommentoitu.
En ole tuo kommentoija, jota kommentoit, mutta mitä rumaa tuossa on? EIkö "kunnon peijaiset" ole kehu? Rumaa olisi sanoa esim että kehnot tai mitättömät peijaiset?
Ei varmaan ymmärretty tuota sanaa, kuulostaa "peijakkaalta", pakko olla jotain negatiivista.
Uskomatonta, miten sanavarasto pienenee ihmisillä.
Eri
Oletuksia, oletuksia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan ymmärretty tuota sanaa, kuulostaa "peijakkaalta", pakko olla jotain negatiivista.
Uskomatonta, miten sanavarasto pienenee ihmisillä.
Minä ainakin tiedän tasan tarkkaan, mitä peijaiset tarkoittaa, mutta koen silti rumana, jos hautajaisia sanotaan kunnon peijaisiksi. Minusta peijaisiin liittyy äänekäs juhlinta, usein alkoholin avustuksella.
Eri
Suvussa on ollut pienehköjä hautajaisia, 30-50 henkeä läsnä. Yhdet hautajaiset olivat sellaiset, että lähisuku itse leipoi ja teki ruoat, kun osaajia oli. Ei tullut kalliksi. Sitten yhdet hautajaiset olivat seurakuntatalolla, josta sai samalla tilata pitopalvelun. Hintaa en tiedä, tätini sen järjesti.
Eri mittaluokassa olikin sitten korkeassa virassa olleen setäni hautajaiset, joissa porukkaa oli noin 150. Kaikenlaisia herroja siellä olikin kukkalaitteista värssyjä lukemassa. Juhlatilaisuus oli ravintolassa, sieltä tuli tarjoilut. Hintalappua en uskalla ajatellakaan, mutta eihän se minulle kuulukaan.
Mulle tuli mutsin kuoleman jälkeen heti hautaustoimistokäynnin jälkeisenä päivänä pitopalvelun mainos postissa, jossa oli eri sörsseleiden hintoja ja alla luki isolla: " Onnistuneisiin Juhlahetkiin ! "
Ei tullut diiliä heidän sörsseleistä.
Vierailija kirjoitti:
Peijaiset ei todellakaan ole ruma sana. Esimerkiksi metsästysporukat, jos saavat kaadettua hirven, järjestävät peijaiset. Jos vainaja on ollut metsämies, sana "kunnon peijaiset" on iso kohteliaisuus!
En käyttäisi ihmisten kohdalla sanaa peijaiset.
Isäni muutama vuosi sitten. Neljä vierasta. Paikallisessa ruokaravintolassa oli kabinetti varattuna. Söimme ja katselimme vanhoja kuvia albumeista. Kirkossa siunaus. Kauniit hengelliset laulut olin valinnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä osaa mitään numeroita ilmoittaa, mutta ehkä satakunta vierasta, paikalla oli esim. pikkuserkkujamme ja vanhempiaan. Muistotilaisuus oli ravintolassa joka on entinen pappila. Sieltä listoilta oli lounastarjoilu pienin muutoksin, ei mitään makaronilaatikoa tai en muista jos olisi ollut joku lisäruoka, mutta siis liha- ja kalaruokavaihtoehdot, pikkusuolaista ja salaatteja, lohta yms.. alkuruoaksi, kahvin kanssa täytekakkua, pikkuleipiä ja ehkä siinä oli jotain muutakin, en niin tarkkaan muista. Hintaakaan en tarkkaan muista, mutta ei se mikään erityisen halpa paikka ole.
Oikein kunnon peijaiset piditte.
Olipa rumasti kommentoitu. Hautajaiset oli sellaiset kuin suvussa on ollut tapana, minä en asiaan pahemmin vaikuttanut. Oli sikäli mukavat hautajaiset, että isää ja äitiä mu
Ruoka kuitenkin maittoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peijaiset ei todellakaan ole ruma sana. Esimerkiksi metsästysporukat, jos saavat kaadettua hirven, järjestävät peijaiset. Jos vainaja on ollut metsämies, sana "kunnon peijaiset" on iso kohteliaisuus!
En käyttäisi ihmisten kohdalla sanaa peijaiset.
Nimenomaan. Peijaisista tulee mieleen riemujuhlat kun saalista (perintöä) juhlitaan kuten hirvi- tai karhupeijaiset.
Isä oli tehnyt itse vieraslistan, toivomukset mikä yritys hoitaa cateringin ja mitä tarjotaan, missä muistotilaisuus pidetään. Hän oli myös kirjoittanut ranskalaisin viivoin aiheita papin muistopuheeseen, mitä hautaustoimistoa käytetään, millainen arkkuvaate, millaoinen arkku, millainen laatta hautakiveen, missä hoidetaan perukirjoitus jne. Paperit oliva järjeestykselssä ja oli ohjeet mitä sopimuksia jne. siirretään vaimon nimiin ja mitä lakkautetaan.
Hän tiesi kuolevansa pian syöpään, oli 83 v. ja luonteeltaan hyvin pedantti. Hän myös tiesi, ettei hänen vaimonsa (ei siis äitimme) ja meidän lasten välit olleet kovin läheiset, joten hän varmaan halusi tehdä koko hommasta helpon. Pappi (isäni tuttuja) kyllä päivitteli, ettei ole koskaan saanut vainajalta ohjeita muistopuheeseen, mutta niin vaan puhe oli isän aiheiden ympärille rakennettu.
Äiti on antanut vuosien varrella kaikenlaisia ohjeita hautajasiin, mutta täytyy katsoa jääkö häneltä riittävästi rahaa kovinkaan suureellisiin hautajaisiin. Jos rahaa ei jää, järjestetään itse hoidettu kahvitus seurakunnan tiloissa.