Oletteko perineet lastenkasvatustyylinne vanhemmiltanne?

Meillä kasvatettu miehen perheen mukaan. Appivanhemmat olivat ammatiltaan lääkäri ja opettaja.

Hyi ei. Mun vanhemmat eivät osanneet kasvattaa lapsiaan. Kaikki oli hirveän epäjohdonmukaista. 

Kyllä. Mun vanhemmat olivat köyhiä kouluttamattomia duunareita joilla oli sydämen sivistystä vaikka muille jakaa. 

Kuria, rajoja ja rakkautta sopivasti, esimerkillä opetettu käytöstavat.

Hyvin on mennyt, lapsista ja lastenlapsistakin kasvanut ihania ihmisiä! 

Ihan tietoisesti tein mahdollisimman eri tavalla. Omien vanhempieni kasvatus perustui nöyryytykseen, pilkkaamiseen ja vähättelyyn. Jouduin kasvattamaan itse itseni jokseenkin normaaliksi sitten aikuisena ja koitin jakaa lapsilleni sitten samoja työkaluja. 

Valitettavasti olen kuin äitini

Joillain menee samaan tapaan, joillain päinvastaisesti ja jotkut ottavat hyvät kotoaan ja jalostavat hieman paremmaksi. 

Nuo on raskaita tapauksia joilla menee ääripäästä toiseen, käytännössä siis milleniaalivanhempia joiden kotona ollut liian kova kuri (autoritäärinen kasvatustyyli) ja sitten omien lasten kanssa ovat aivan nössyköitä eivätkä laita käytännössä mitään rajoja. Autoritäärisestä rajattomaan. 

Boomerien malliin kasvattaminen on aika vaarallista, koska suurin osa niistä kasvatuskäytännöistä on nykyään lasun paikkoja. Todella hys hys joutuu olemaan, ja julkisilla paikoilla esittämään ihan muunlaista tyyliä kuin kotona.

En todellakaan. En hauku, vähättele tai lyö lapsiani.

Omat vanhemmat ovat hyviä olemaan mummo ja pappa, mutta vanhempana minulle ja veljelleen olisivat voineet tehdä toisin.

En edes kuuntelen miehen äitin kasvatusta. Hän esimerkiksi otti 1 vuotiaalta ruoan pois (huom täytti juuri 1v) koska tuli liikaa sotkua. Haukkuu taaperoa ja ei vaihda vaippaa jos ollut hoidossa yms

Vierailija kirjoitti:

Boomerien malliin kasvattaminen on aika vaarallista, koska suurin osa niistä kasvatuskäytännöistä on nykyään lasun paikkoja. Todella hys hys joutuu olemaan, ja julkisilla paikoilla esittämään ihan muunlaista tyyliä kuin kotona.

Ei siitä mitään lasuja voi tehdä, jos joku kasvattaa tiukasti omia lapsiaan. Ei kurinpidolla ja väkivalla ole välttämättä mitään tekemistä keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kasvatettu miehen perheen mukaan. Appivanhemmat olivat ammatiltaan lääkäri ja opettaja.

Eihän tämä kerro mitään.

Paitsi sen että pidät lääkäriä ja opettajaa jotenkin parempina kasvattajina.

Ajatteletko oman sukusi kuuluvan alempaan luokkaan?

Täysin normaali kasvatus. Persoonallisia asioita olen myös ottanut huomioon. 

Olen ammentanut kotikasvatuksestani paljon ja mikä tärkeintä, tärkeimmät asiat ja olen soveltanut oman kasvatustyylini vastaamaan ajan henkeä mutta myös vastaamaan kotidynamiikkaa.

Olen oppinut samalla paljon erilaisista persoonallisuuksista joka on auttanut kasvatuksen henkilökohtaistamisessakin.

Oliko kenenkään kotona pelotteena "koivuniemen herraa"?

Osan joo, osan en. 

Meidän äiti oli vähän semmoinen että ruoka oli aina pöydässä, perustarpeet tyydytetty eikä mihinkään fyysisiin rangaistuksiin uskottu, ei kyllä pahemmin muunkaanlaisiin. Silti minusta tuli ihan veronmaksaja ja välit on kunnossa, isä ei meillä kasvatukseen osallistunut.

Asia mitä olen jälkikäteen harmitellut on se, että äiti ei oikein painostanut minua minkäänlaiseen sitkeyteen. Sain harrastaa pari vuotta viulunsoittoa, kun kyllästyin niin lopetin, sama balettituntien, karaten ja teatterikerhon kanssa. Koulussa olin tasaisen 7-8 oppilas, mutta olisin pärjännyt paremminkin jos minua olisi vähän painostettu tekemään muutakin kuin minimi. Loppu hyvin, kävin kuitenkin yliopiston ja olen hyväpalkkaisella alalla. Voihan olla että liika tuputtaminen olisi vain johtanut katkeruuteen.

Omia lapsia olen kuitenkin koittanut saada vähän enemmän sitoutumaan aloittamiinsa asioihin, on vaan kovin vaikea löytää sitä tasapainoa, missä lapsi oikeasti jo kärsii siitä että vanhempi "ajattelee hänen parastaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kasvatettu miehen perheen mukaan. Appivanhemmat olivat ammatiltaan lääkäri ja opettaja

 

Eihän tämä kerro mitään.

Paitsi sen että pidät lääkäriä ja opettajaa jotenkin parempina kasvattajina.

Ajatteletko oman sukusi kuuluvan alempaan luokkaan?

         Se asia, ei sinulle utelias kuulu.

Ei. Meillä on tarkat rutiinit ja ruoka-ajat, lapsuudenperheessäni en edes tiennyt että montako ruokaa yleensä ihmiset syövät päivässä. Lapset laitetaan ajoissa nukkumaan, minä valvoin lapsena niin myöhään kuin halusin.

Meillä oli sellaista että mitään negatiivisia tunteita ei oikein hyväksytty. Jos vaikka itki, piti mennä omaan huoneeseen rauhoittumaan. Koivuniemen herralla uhkailtiin ja joskus ihan oikeastikin lyötiin. Vanhemmat ovat itse duunareita eivätkä auttaneet koulussa tai jaksaneet motivoida pysymään harrastuksissa. Olin keskiverto oppilas enkä harrastanut mitään paria viikkoa kauempaa. Tiedän että tekivät parhaansa ja meillä on aikuisena ihan hyvät välit. Lapsuus oli hyvä mutta teininä homma alkoi karata varsinkin isällä käsistä. 

Oman lapsen kanssa olen tehnyt toisin. Meillä on kaikki tunteet sallittuja eikä ole mitään nöyryyttäviä rangaistuksia. Minulla on valtavasti rakkautta antaa lapselleni, ja hän saa paljon huomiota ja hellyyttä. Sen olen vanhemmilta ottanut kyllä talteen että kohteliaat käytöstavat ovat meidän perheessä tärkeitä.

Sitten kun lapseni on koulussa pyrin auttamaan läksyissä ja motivoimaan harrastamaan. 

Nykyvanhemmilla ei ole halua eikä kykyä puuttua lastensa huonoon käytökseen, koska kaikki tunteet ovat sallittuja ja rankaisua pidetään julmana.

Olen kasvattajana joissain asioissa tiukempi kuin äitini.

Molemmilta olen saanut paljon hyvää esimerkkiä lasten kasvatukseen, jotain olen jättänyt pois mikä ei vastaa minun mielikuvaani lapsen kannalta parhaalta tavalta tehdä.

Onneksi pystytään kuitenkin löytämään yhteinen linja kun lapsi on mummon kanssa (pidetään kiinni tärkeistä asioista mutta Mummon kanssa voi tehdä eri lailla = rennommin)

Vierailija kirjoitti:

Oliko kenenkään kotona pelotteena "koivuniemen herraa"?

Meillä se oli ihan nahkavyö, eikä vain pelotteena, vaan sitä myös käytettiin. Mikä on nyt ajateltuna vähän kummallista, sillä perhe oli muuten ihan normaali, eikä kyse ole mistään muinaishistoriasta (olen -90 ja kuritusta oli vielä 2000-luvun puolella eli ihan nykyaikana).

Sanomattakin lienee selvää, että itse en käytä fyysistä kuritusta, mutta muuten kannatan suhteellisen kovaa kuria.

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmilla ei ole halua eikä kykyä puuttua lastensa huonoon käytökseen, koska kaikki tunteet ovat sallittuja ja rankaisua pidetään julmana.

Minulla on ollut mutta ongelmaksi muodostuu lastensuojelu joka kieltää kasvatuksen vaativilta lapsilta varsinkin ja aiheuttavat valtavasti lisää ongelmia. Eivät halua tukea niitä huoltajia jotka tekevät työtänsä vastuullisesti.