Julia Thurenin kolumni rahankäytöstä

Mitä mieltä Julian vinkeistä?

Erittäin keskiluokkaista löpinää, ei mitään tajua vähävaraisuudesta.

Tansanian reissuja ja purjehtimista, ihan perusarkea.

Tottahan tuo kolumni on. Ei voi olettaa että satasen arvo on sama sellaiselle joka on perinyt puoli miljoonaa ja saa pääomatuloina enemmän vuodessa kuin pätkätöitä tekevä yksinhuoltajaäiti saa viidessä vuodessa.

Pitää osallistua sen mukaan, mikä on kullekin kohtuullista. Jos ystävä ei johonkin 200e tapahtumalippuun pysty koska se on koko kuun ruokabudjetti, aina voi sen tarjota ystävälle mikäli se ei itselle merkitse kuukausibudjetissa mitään.

Sama juttu on lasten kanssa. En oleta että 19v lapseni mitään maksaa kun ollaan ulkona. Olisihan se muutenkin järjetöntä ja oikeudenvastaista, kun tuloeromme on n. 20x.

Itsellä meni jotenkin vähän maku kirjoittajaan. Olen tykännyt aiemmin Julian tekemästä sisällöstä mutta nyt tuntuu että ollaan niin kaukana todellisuudesta, kun kirjoitellaan rahankäytön jakamisesta kavereiden kesken Afrikan matkoilla ja purjehdusreissuilla. Vielä tässä taloustilanteessa tuntuu erikoiselta jakaa tällaisia rahankäyttövinkkejä, en ainakaan itse ole selvästikkään kohderyhmää kun voi näistä asioista vain haaveilla :D

Joo, mutta ystäväpiiri tai tuttavapiiri on samanlainen kuin itse on. Harvoinpa noilla rikkailla on köyhiä yh-äippiä kavereina joiden kanssa biletetään niinqu.

hyvä teksti sinällään. helppo olla "höveli" jos rahaa on. 

käy hankalammaksi avokätisyys jos vaikka sairastuu eikä saa enää palkkaa. nopeasti se 75e illallinen ja 59e viinipaketti muuttuu ilon tuojasta vatsan muljahdukseen kun tajuaa, ettei sitten loppukuusta tarvitsekaan syödä kuin pyhää henkeä.

Vierailija kirjoitti:

Erittäin keskiluokkaista löpinää, ei mitään tajua vähävaraisuudesta.

Eihän hän kirjoittanutkaan vähävaraisuudesta vaan tuloeroista yleensä ja rahasta puhumisen vaikeudesta. Onko vähävaraisuus ainut asia mistä saa kirjoittaa?

Itse varmaan jotain alempaa keskiluokkaa ja kaverin polttarit olisi tullu mulle maksamaan tonnin!!! Ilmoitin, että eipä ole varaa eli en ole tulossa. Ei ollut vaikeeta.

Ihan sama, kun toisen kaverin kanssa piti lähteä ns baarikierrokselle ja hänellä tuli rahatilanteeseen muutos, niin tietysti hän siitä kertoi. Minä sitten maksoin oluet ja ruuat ja baarikierroksen sijaan saunottiin ja juotiin/syötiin meillä.

Jos et voi avata suutasi ystäviesi edessä, ei sinulla oikeasti ole ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

hyvä teksti sinällään. helppo olla "höveli" jos rahaa on. 

käy hankalammaksi avokätisyys jos vaikka sairastuu eikä saa enää palkkaa. nopeasti se 75e illallinen ja 59e viinipaketti muuttuu ilon tuojasta vatsan muljahdukseen kun tajuaa, ettei sitten loppukuusta tarvitsekaan syödä kuin pyhää henkeä.

Mielestäni rivien välissä oli viesti että kelpaanko ystäväksi jos sanon avoimesti että nyt en voi, ei ole tuohon varaa. 

Tavallaan tuntuu aika hassulta että ihmissuhteet olisivat noin löyhässä, ettei mitään "heikkoutta" voi näyttää. Tuo voi silti hyvin kuvata monen nykykaupunkilaisen sosiaalista piiriä. Kuluttaminen on ihan perusasetus, siitä ei edes keskustella.

Julia on niin pastori-isänsä näköinen. Vissiin ovat helluntailaisia. Sofia samaa sarjaa.

Ärsyttävä akka

Thurenin rahakolumnit ovat loistavaa parodiaa siihen saakka, kunnes tajuaa kirjoittajan olevan tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

Erittäin keskiluokkaista löpinää, ei mitään tajua vähävaraisuudesta.

Eihän tässä aiheena ollutkaan vähävaraisuus vaan se, miten olla avoimia ystäväpiirin rahankäytössä. Keskiluokkaisista ihmisistä osalla on varaa 400 euron polttareihin ja osalla ei. Välillä voi pienituloinenkin ihminen haluta ja pystyä käyttää monta sataa viikonloppuun, mutta jos ajautuu sellaiseen vahingossa kaveriporukan valintojen vuoksi, ei se varmastikaan naurata.

En ole jutun kohderyhmää, mutta ymmärsin kyllä sen pointin.

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta ystäväpiiri tai tuttavapiiri on samanlainen kuin itse on. Harvoinpa noilla rikkailla on köyhiä yh-äippiä kavereina joiden kanssa biletetään niinqu.

No minä kyllä toivoisin ystävieni säilyvän ystävinä, vaikka itse köyhtyisin. 

Ei ole varaa Tansanian matkaan tai huvipurrelle. Olenko siis säästänyt?

Vierailija kirjoitti:

Thurenin rahakolumnit ovat loistavaa parodiaa siihen saakka, kunnes tajuaa kirjoittajan olevan tosissaan.

Thurenin paras säästövinkkihän oli se, että kun muuttaa toisten nurkkiin asumaan, jää itselle enemmän.

Köyhien ulina alkaa aina tällaisista artikkeleista. Luuleeko köyhät, että työssäkäyvillä on loputtomasti rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Köyhien ulina alkaa aina tällaisista artikkeleista. Luuleeko köyhät, että työssäkäyvillä on loputtomasti rahaa?

Ei ole loputtomasti, mutta enemmän kuin köyhällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta ystäväpiiri tai tuttavapiiri on samanlainen kuin itse on. Harvoinpa noilla rikkailla on köyhiä yh-äippiä kavereina joiden kanssa biletetään niinqu.

No minä kyllä toivoisin ystävieni säilyvän ystävinä, vaikka itse köyhtyisin. 

Sitä on kaikenlaista pintaliitäjää nykyisin. Voi käydä niin että jäät nopeasti ringistä ulos jos raha on ongelma.