Muita 1-vuotiaita, jotka inhoavat ulkoilua puistossa, pihalla tms.?
Meillä on 1-v tyttö, joka inhoaa ulkoilua puistossa. Perheeseen kuuluu myös kotihoidossa oleva esikoinen, jonka kanssa käydään puistossa päivittäin. Siksi myös tyttö joutuu puistoon melkein joka päivä. Kun päästään puistoon, tyttö haluaa rattaista pois. Maassa alkaa kuitenkin saman tien huutamaan. Joskus konttailee tai kävelee vähän aikaa, mutta nykyään huuto tulee tosiaan melkein heti. Keinussa istuu hetken aikaa hymyillen, mutta sitten alkaa itkemään sielläkin. Joskus tykkää laskea liukumäestä pari kertaa (aikuisen auttamana), mutta sama juttu sen ja kaiken muunkin kanssa. Kohta taas huutaa ja siihen ei yleensä auta yhtään mikään. Jos silloin yritän houkutella tyttöä johonkin hommaan tai esittelen lapioita tms. tyttö vaan suuttuu entistä enemmän. Sylissä ei yleensä myöskään halua olla, vaan huutaa ja kiemurtelee siinäkin. Tyttö on reilut pari kuukautta ollut hereillä aamupäiväulkoilun aikana, joten luulisi, että olisi jo tottunut puistoiluun. Ihan vauvasta asti tyttö on ollut satunnaisesti puistossa hereillä ja joskus 6 kk ikäisenä tykkäsi istua hiekkalaatikolla ja keinua, vaikka oli niin pieni. Ajattelin, että kunhan tyttö oppii kunnolla kävelemään, hän alkaisi viihtymään, mutta vaikka tyttö nyt jo kävelee myös kengät jalassa aika hyvin (myös ulkona), niin ei viihtyminen huononee vaan koko ajan.
Kohtalotovereita??? Miten olette asian ratkaisseet vai onko siihen mitään ratkaisua?
Kommentit (5)
vuoden ikäisenä ulkona olemista. Kiukutteli kun laskin maahan, keinutin tai yritin houkutella hiekkalaatikolle. Kokoajan halusi syliin ja taas pois. Kun oppi kävelemään ja kiipeilemään alkoi viihtyä paremmin. Nyt meillä sitten tapellaan kun tulee kotiin lähdön aika...poikani on nyt 1½ vuotias.
Minulla on tietysti eri tilanne, kun on vain yksi lapsi, joten teimme paljon vaunulenkkejä koiran kanssa ja keksin sisäleikkejä jos ilma oli vähänkään sateinen.
Tsemppiä, toivotaan että inhotus menee ohi!
Meillä kotona pikkusisko (1v3kk) ja aika pitkälle on sama juttu kuin teilläkin eli hermot menee pikkulikalta viimeistään tunnin ulkoilun jälkeen. Meillä tyttö on tosi liikkuvainen ja haluaisi koko ajan mennä paikasta toiseen. Mitä vaarallisempi paikka, sen parempi. Haluaisi ehdottomasti mennä kävelemään jäämäkeen tai mennä juoksemaan luistinradalle. Kun sitten nappaan tytön takaisin turvalliselle maaperälle, hän menettää hermonsa. Pari tuntia pyrin olemaan ulkona ainakin aamuisin, sillä esikoinen kumminkin nauttii tosi paljon laskemisesta ja muiden lasten seurasta.
Meillä on auttanut kaksi asiaa. Mahdollisimman aikainen uloslähtö eli niin, että ollaan viimeistään puoli kahdeltatoista sisällä eli tyttö ei ehdi vielä väsymään kunnolla. Toinen on sitten tutti. Vaikka olen pitänyt jo jonkin aikaa päivätuttia pannassa, joudun sen kaivamaan taskusta, että saadaan olla hiukan rauhassa. Lapiot meilläkin on kovassa käytössä ja niistä tyttö tykkää. Lisäksi keräilee mielellään lumikökköjä ja potkii palloja. Omassa pihassa tyttö viihtyy paljon paremmin, kun en joudu kieltämään häntä vaan saa vapaasti touhuta ympäriinsä.
Mutta tosiaan sääliksi käy välillä esikoista, kun oma aikana menee puistossa melkein kokonaan likan perässä juoksemiseen. Tänään oltiin tytön päiväunien aikaan pihalla ja oli kyllä tosi mukavaa. Aurinko paistoi ja saatiin pojan kanssa laskea kaksin sydämemme kyllyydestä!
Tsemppiä ja yritetään muistaa, että kohta ne lumet rupeavat toivottavasti sulamaan. Voin ainakin kuvitella, että meidän tyttö on aivan haltioissaan pihalla, kun on kevyet vaatteet ja niin paljon uutta nähtävää ja touhuttavaa.
t. Jogu ja kullannuput
Esikoinen on syntynyt syyskuussa ja kun muut hehkuttivat miten mukavaa oli ensimmäisenä kesänä vain olla ulkona, niin minä purin hammasta. Eikä asia yhtään helpottunut syksyä ja talvea kohti mentäessä. Muut kertoivat ulkoilevansa n. 2h, meillä 20 minuuttia oli jo työn ja tuskan takana. Tyttö ei vieläkään viihdy ulkona jollei jatkuvasti oli tsemppaamassa ja aktivoimassa. Ikää nyt 2v 5kk. Nyt kyllä saadaan pihalla n. 1.5h kulumaan mutta äitinä saa tehdä töitä että sen aikaa ulkona viihtyy.
Pikkukakkonen on nyt vuoden. Viihtyy pulkassa n 10 minuuttia ja keinusssa 5minuuttia. Sitten alkaa natina ja kitinä. Tuttikaan ei auta. Paikallaan olevissa rattaissa ei viihdy.
Ulkoilemme siis vain kerran päivässä, silloin kun pikkukakkonen nukkuu aamupäikkärinsä. En pysty millään aktivoimaan kahta sisäkissaa samaan aikaan.
Haaveilen ajasta kun saan maanitella lapsia sisälle.. Tiedän että sekin päivä vielä joskus tulee!
Lila75 ja tytöt
Varsinkin tuossa 1-vuotiaana, just kun oli oppinut kävelemään. Olin myös ajatellut, että sitten helpottaisi.
Syitä:
- HB alhainen, syö edelleen rautalääkettä, jo alta 1-vuotiaasta. Selittää kiukkuisuutta ja väsymystä.
- Väärä aika ulkoilla, just ruokailun jläkeen pitäisi. Tähän auttaa eväät, mm. leipää ja banaania tai jotain keksiä varaan aina mukaan. Pahimpaan jotain karkkia tai pillimehua jopa...
- 1-vuotiaana ja toppavaatteissa kuka vaan ei tykkää olla! Ei pääse muhkuroilla liikkumaan kuten sisällä, ja on kylmä kenties, tai kuuma...
- HANSKAT! Ne pitää olla just sopivat, lämpöiset ja PEUKKU oikeassa kohdassa, niin ei harmita, ja pystyy tekemään jotain.
- Lumi pelottaa ja kylmyys viima.
Meillä ei ole auttanut kuin aika ja rauta, sekä nuo eväät pitää aina organisoida. Syötän omin sormin leivän murusia. Ja kannan liinassa yhä.
Mummolassa oltiin niin siellä meni ohi pahin. Kun oli traktoreita ja heppoja ja kissoja ja grillattiin laavulla niin unohtui koko talviulkoilun kauheus pojalta vissiin. Tarpeeksi uutta erikoista tai kivaa tekemistä vaan. Ja isosiskon esimerkistä innostui pulkkamäestäkin sitten. Kyllä se kesän tultua helpottaa, ja tän ikäinen on vielä aika pieni. Vaikka rattaissakin istuisi ja ulkoilisi virikkeiden takia enempi vaan kahdesti kolmasti viikossa... toki isompien mukaan se on meilläkin mentävä.
ei kyllä vissiin ihan tuossa mittakaavassa. Tyttö ei kuitenkaan tykännyt ulkoilusta ei lainkaan, halusi kyllä puistoon mutta vain seisoskeli ja tai istui, ei " tehnyt" mitään. Jos joutui kävelemään niin silloin kiukkusi ja itki eikä suostunut. Vasta paljon myöhemmin hänellä todettiin astma ja tuo kaikki olikin ollut vain sellaista oireilua, ei pieni jaksanut ja mitenkäs muutenkaan sen ilmaisisi :-( Teillä ei kuitenkaan ehkä tästä ole kyse! Etenkään jos ei mitään muuta oireilua ole. Kunhan tuli mieleen tämäkin vaihtoehto. Meillä allkoivat sitten myös aamuyön heräilyt ja yölevottomuuden (=ahdisti siis) plus muut oireet.
Toivottavasti teillä helpottaa, ikävää tuollainen!