Lue keskustelun säännöt.
En oikein jaksa enää näitä nykyajan hullutuksia
16.02.2025 |
Sosiaalinen media, älypuhelimet ja kaikenmaailman kotkotukset vievät vaan ilon elämästä. Olin onnellisempi ennen näitä turhakkeita, elämä oli yksinkertaisempaa eikä töissäkään tarvinnut olla oman työnsä lisäksi sihteeri, itseohjautuva tiimipeluri ja loputtomiin omalla ajalla opiskeleva uraohjus. Nyt nämä ovat välttämättömyyksiä. Työkaverit etäilevät loputtomiin ja ne vaikeat työt kaatuu toimistolla oleville. Palkankorotuksiakin saattoi saada takavuosina mukavana yllätyksenä, nykyään niissäkin pitää käydä joku turha itsearviointi ja vertailla omaa panostaan muihin. Jos olen jossain workshopissa hiljaa, en ole innovatiivinen tiimin jäsen ja en ansaitse kehuja. Ne kehut saavat jatkuvasti äänessä olevat, jotka ehdottavat aina samoja ratkaisuja kuten parempaa tiedotusta ja hiljaiset ratkovat ne oikeat ongelmat taustalla. Pääsisipä eläkkeelle, vielä 20 vuotta tätä aina vaan pahenevaa roskaa
Kommentit (6)
Jokainen, joka syyttää omista ongelmistaan aina muita, on jonkin sortin narsisti. Kun Freud oli vielä muotia, sai sentään syyttää kaikesta äitiään. Nykyään syyllinen ovat rakenteet tai piilorakenteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen, joka syyttää omista ongelmistaan aina muita, on jonkin sortin narsisti. Kun Freud oli vielä muotia, sai sentään syyttää kaikesta äitiään. Nykyään syyllinen ovat rakenteet tai piilorakenteet.
Marttyyrius on yksi narsismin piirre.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen, joka syyttää omista ongelmistaan aina muita, on jonkin sortin narsisti. Kun Freud oli vielä muotia, sai sentään syyttää kaikesta äitiään. Nykyään syyllinen ovat rakenteet tai piilorakenteet.
Tavallinen arkikin tuntuu olevan loputonta kärsimystä, töissä on kamalaa, perhe-elämä on ankeaa ja ihmissuhteet ahdistavat, jne.
Ratkaisujen etsimisen sijaan tunnumme kansana keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin kansa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen, joka syyttää omista ongelmistaan aina muita, on jonkin sortin narsisti. Kun Freud oli vielä muotia, sai sentään syyttää kaikesta äitiään. Nykyään syyllinen ovat rakenteet tai piilorakenteet.
Tavallinen arkikin tuntuu olevan loputonta kärsimystä, töissä on kamalaa, perhe-elämä on ankeaa ja ihmissuhteet ahdistavat, jne.
Ratkaisujen etsimisen sijaan tunnumme kansana keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin kansa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua.
Ei ole yllättävää, että kun ääliöliberaali yhteiskunta on nostanut yksilön tunteet kaiken keskiöön, niitä myös käytetään. Monista aikuisistakin on tullut kuin uudelleen pikkulapsia, jotka tarvitsevat tukea ikävien tunteiden kestämiseen ja jonkun kantamaan vastuuta, esim omasta somen ja älypuhelimen käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen, joka syyttää omista ongelmistaan aina muita, on jonkin sortin narsisti. Kun Freud oli vielä muotia, sai sentään syyttää kaikesta äitiään. Nykyään syyllinen ovat rakenteet tai piilorakenteet.
Marttyyrius on yksi narsismin piirre.
Alas sieltä ristiltä ulisemasta. Olette itse sinne kiivenneet ja lyöneet naulat ranteisiin.
En minäkään, aina pitäisi olla tavoitettavissa. Enää ei käydä kylässä