Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Monesti ajatellaan, että ihmiset hakeutuvat kumppaneiksi oman tasonsa mukaisesti - mutta kuinka paljon tämä pitää paikkansa?

Vierailija
15.02.2025 |

Parisuhdemarkkinoista puhuttaessa nousee usein esiin kysymys siitä, kuinka paljon omia mahdollisuuksiaan tulisi arvioida realistisesti. Monesti ajatellaan, että ihmiset hakeutuvat kumppaneiksi oman tasonsa mukaisesti mutta kuinka paljon tämä pitää paikkansa?  

Jos ulkonäkö ja status ovat naisille keskeisiä tekijöitä parinvalinnassa, voiko epätasapaino näissä asioissa johtaa ongelmiin? Esimerkiksi, jos nainen, joka ei täysin vastaa yleisiä kauneusihanteita, etsii kumppania, joka täyttää korkeat ulkonäkö- ja menestyskriteerit, onko tämä realistinen odotus hänelle?

Parisuhteessa koettu tasavertaisuus on monille tärkeää. Olisiko siis luonnollisempaa, että naiset kumppanivalinnassa huomioisivat myös sen, kuinka samankaltaiset lähtökohdat ja odotukset molemmilla osapuolilla on?

Kommentit (42)

Vierailija
41/42 |
15.02.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tilaisuuksistahan se on kiinni. Jos olet hyvännäköinen upporikas joku rock-jumala tai vastaava, niin varmaan tarjontaa on niin paljon, että eiköhän sieltä joku melko hyvätasoinenkin löydy.

Jos taas olet ruma tavis, valinnanvaraa on vähemmän.

Vierailija
42/42 |
15.02.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Haluatteko palata siihen ajatteluun jossa  naisen arvo parisuhdemarkkinoilla (tai oikeastaan pitäisi kai sanoa vain ,yhtä vanhanaikasesti:naimakauppamarkkinoilla) määräytyy vain nuoruuden ja miesten määrittelemien ulkonäkökriteerien mukaan?

Miesten arvon siinä taas määrittelisi yhteiskunnallinen asema ,paikka (miesten )sosiaalisessa hierarkiassa (=sananvalta) rahallinen ja muu omaisuus .

Mielestä taso-ym. kastiajattelu ei arvona  kuulu enää nykyaikaiseen, demokraattiseen yhteiskuntaan.

Toki rahaa ,valtaa ja omaisuutta  on aina arvostettu parinvalinnassa kriteerinä , mutta rahalla ja omaisuudellahan ei kylläkään sinänsä ole sukupuolta  ,eikä se ihmisillä (sen enempää kuin muillakaan eläin-,tai eliölajeilla) kuulu niiden ns. sukupuoliominaisuuksiin.

Se vanhanaikainen naimaKAUPPA-ajattelu on myöskin  aina ollut ilmiselvässä ristiriidassa sukupuolia koskevan tasa-arvoajattelun kanssa.

Tasa-arvon tavoittelu länsimaisessa kulttuurpiirissähän alkoi jo 1800-luvun lopulla .

Tuo nyt noin.100-150 vuotta jatkunut suuntaus saattaa joidenkn mielestä tuntua jo vanhanaikaiselta, mutta koko  ihmiskunnan historian pituuteen suhteutettuna ja siihen verrattunahan se on vain silmänräpäys aikaa. 

Todella tasa-arvoiseen ajatteluun kykeneville se sensijaan on jatkuvasti vain uutta.

Ja niiinhän se todellisuudessa onkin :siihen vanhaan-naimakauppamaailmaan verrattuna.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla