Monesti ajatellaan, että ihmiset hakeutuvat kumppaneiksi oman tasonsa mukaisesti - mutta kuinka paljon tämä pitää paikkansa?
Parisuhdemarkkinoista puhuttaessa nousee usein esiin kysymys siitä, kuinka paljon omia mahdollisuuksiaan tulisi arvioida realistisesti. Monesti ajatellaan, että ihmiset hakeutuvat kumppaneiksi oman tasonsa mukaisesti mutta kuinka paljon tämä pitää paikkansa?
Jos ulkonäkö ja status ovat naisille keskeisiä tekijöitä parinvalinnassa, voiko epätasapaino näissä asioissa johtaa ongelmiin? Esimerkiksi, jos nainen, joka ei täysin vastaa yleisiä kauneusihanteita, etsii kumppania, joka täyttää korkeat ulkonäkö- ja menestyskriteerit, onko tämä realistinen odotus hänelle?
Parisuhteessa koettu tasavertaisuus on monille tärkeää. Olisiko siis luonnollisempaa, että naiset kumppanivalinnassa huomioisivat myös sen, kuinka samankaltaiset lähtökohdat ja odotukset molemmilla osapuolilla on?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ikinä ollut mitään tarvetta etsiä ketään, tai olla missään markkinoilla. Lopulta se oikea vain tupsahti eteen arjen keskellä.
On se elämä helppoa naisille.
Samallahan lailla se nainen tupsahti miehelle. Oot vähän tyhmä
Vähän oot tyhmä, kun luulet ettei se mies joutunut olemaan todella aktiivinen kumppanin etsinnässä ja yrittämään kymmeniä, jollei satoja naisia.
Miehille kun ei koskaan noin vaan "tupsahda" naisia elämään joitten kanssa "spontaanisti" syntyy parisuhteita. Sellaisia "tupsahtuksia" vain tavis ja sitä paremmille naisille.
Mulla on huono itsetunto ja olen kelpuuttanut kumppaniksi sellaisiakin miehiä, jotka ovat olleet ihan ääliöitä. Itse en ole ääliö enkä edes ruma, mutta olen ajatellut etten ole minkään arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ikinä ollut mitään tarvetta etsiä ketään, tai olla missään markkinoilla. Lopulta se oikea vain tupsahti eteen arjen keskellä.
On se elämä helppoa naisille.
Samallahan lailla se nainen tupsahti miehelle. Oot vähän tyhmä
Vähän oot tyhmä, kun luulet ettei se mies joutunut olemaan todella aktiivinen kumppanin etsinnässä ja yrittämään kymmeniä, jollei satoja naisia.
Miehille kun ei koskaan noin vaan "tupsahda" naisia elämään joitten kanssa "spontaanisti" syntyy parisuhteita. Sellaisia "tupsahtuksia" vain tavis ja sitä paremmille naisille.
Eli "arjen keskellä" oleminen ei tarkoitakaan naiselle työtä, opiskelua, harrastuksia, kotihommia vaan satojen ellei tuhansien miesten yritysten kohteena olemisena.
Taviksillahan on tähän omat säännönmukaisuutensa, ja sitten on ihmisiä, jotka voivat oikeasti valkata ja nirsoilla, koska varaa on. Itseäni on aina kiinnostanut ihan antropoligessa mielessä ns. menestyneiden yksilöiden parinvalinta. Perinteisestihän tämä on sitä jääkiekkomiljönääri+missi-osastoa, mutta samantyyppinen kuvio on havaittavissa myös vähän älykkäämpien/luovempien ihmisten välillä. On hyvin tavallista, että poikkeuksellisen menestyneet miehet pariutuvat nuorina ns. omalla tasollaan, mutta heivaavat keski-iässä vaimonsta ja vaihtavat itseään päätä pitempään mallinaiseen, joilla joskus on myös jotain älyä tai kykyä, mutta ei aina. Toki kaikki tätä eivät tee, mutta on yleistä.
Samoin ns. laatunaiset usein valitsevat jäädä keski-iässä sinkuiksi tai sitten naivat jonkun matalamman profiilin huippumiehen. Monesti hekin itseään nuoremman.
Vierailija kirjoitti:
Ihan otsikkoon, kaikki kommenttilänkytys sivuuttaen: Kun nuoret ovat parinetsintäiässä, he ovat samaan aikaan myös opiskelijoita. Pari löytyy helpoimmin opiskelijabileistä ja opiskelijoiden harrastuksista. Ei siinä ole tietoisuutta vaan valikoiman seuloutumista.
Kuinkakohan moni on löytynyt elämänkumppaninsa noin, ja noin nuorena?
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä tarkoitetetaan näillä tasoilla? En minä ainakaan osaa määritellä tasoa itselleni, vaimolleni tai häntä edeltäneille tyttöystävilleni. Vai tarkoitetaanko tällä koulutustasoa? Siinä tapauksessa olen pariutunut omaa tasoani ylöspäin. Hän on lisensiaatti, minä vain insinööri. Toisaalta minä tienaan enemmän. Tarkoittaako se sitä, että olen pariutunut omaa tasoani alaspäin? Ihmisiin pitäisi kiinnittä jotain lappuja joissa taso on kerrottu, jotta nämä pariutumiset menisi oikein.
Naisten tasoon vaikuttaa eniten ulkonäkö ja luonne.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on huono itsetunto ja olen kelpuuttanut kumppaniksi sellaisiakin miehiä, jotka ovat olleet ihan ääliöitä. Itse en ole ääliö enkä edes ruma, mutta olen ajatellut etten ole minkään arvoinen.
Osa yrittää naista tahallaan alentamalla saada hyväksymään itsensä. Noilla miehillä se alas painaminen ei lopu, vaan saattaa paheta. Heitä kannattaa välttää.
Sinä ja sun tasosi.
Ulkonäöksellisestä tasosta voidaan olla montakin eri mieltä jos / kun samaa ihmistä katsoo monta erilaista ihmistä. Osa katsoo mittanauhalla, osa vaa'alla ja osa vain pelkällä silmällä. Toinen miellyttää silmää, toinen ei. Kun Oon itse tällainen keskiverto ukko 192/96 kokoinen perus jamppa niin enemmän naisten kohdalla merkitsee se, että synkkaa, ennenkuin se varsinainen ulkonäkö.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama.
Tärkeintä ettei ole yyhhoo.
Höpön höpö! Tärkeintä on että on hyvä Bärsse 🍑🤗
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan otsikkoon, kaikki kommenttilänkytys sivuuttaen: Kun nuoret ovat parinetsintäiässä, he ovat samaan aikaan myös opiskelijoita. Pari löytyy helpoimmin opiskelijabileistä ja opiskelijoiden harrastuksista. Ei siinä ole tietoisuutta vaan valikoiman seuloutumista.
Kuinkakohan moni on löytynyt elämänkumppaninsa noin, ja noin nuorena?
Minä löysin mieheni 14 vuotiaana. Hänellä oli jo silloin kebab pizzeria.
Vierailija kirjoitti:
Sinä ja sun tasosi.
Ulkonäöksellisestä tasosta voidaan olla montakin eri mieltä jos / kun samaa ihmistä katsoo monta erilaista ihmistä. Osa katsoo mittanauhalla, osa vaa'alla ja osa vain pelkällä silmällä. Toinen miellyttää silmää, toinen ei. Kun Oon itse tällainen keskiverto ukko 192/96 kokoinen perus jamppa niin enemmän naisten kohdalla merkitsee se, että synkkaa, ennenkuin se varsinainen ulkonäkö.
Olet kyllä ylipainon rajoilla.
No, ainakin älykkäin tuntemani mies löysi rinnalleen todella tyhmän naisen. Miksi näin kävi, en tiedä. Ehkä ajankohta oli jotenkin otollinen, mies on ollut haavoittuvaisessa mielentilassa tai jotain. Ja naisella ei ehkä ollut niin paljon itsekritiikkiä, että olisi ymmärtänyt ajatella, ettei tuollainen mies voi hänestä kiinnostua.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama.
Tärkeintä ettei ole yyhhoo.
Ei. Tärkeintä on ettei ole mies tai muuten liian miesmäinen, eli ei kiroile kuin merimies, röökaa tai ramppaa ottamassa tatuointeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ja sun tasosi.
Ulkonäöksellisestä tasosta voidaan olla montakin eri mieltä jos / kun samaa ihmistä katsoo monta erilaista ihmistä. Osa katsoo mittanauhalla, osa vaa'alla ja osa vain pelkällä silmällä. Toinen miellyttää silmää, toinen ei. Kun Oon itse tällainen keskiverto ukko 192/96 kokoinen perus jamppa niin enemmän naisten kohdalla merkitsee se, että synkkaa, ennenkuin se varsinainen ulkonäkö.
Olet kyllä ylipainon rajoilla.
So? väittikö hän olevansa hoikka tms? Ihan hyvän kokoinen mies hän on. Mikä pakkomielle sulla on kritisoida tuntemattomien painoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ikinä ollut mitään tarvetta etsiä ketään, tai olla missään markkinoilla. Lopulta se oikea vain tupsahti eteen arjen keskellä.
On se elämä helppoa naisille.
Samallahan lailla se nainen tupsahti miehelle. Oot vähän tyhmä
Vähän oot tyhmä, kun luulet ettei se mies joutunut olemaan todella aktiivinen kumppanin etsinnässä ja yrittämään kymmeniä, jollei satoja naisia.
Miehille kun ei koskaan noin vaan "tupsahda" naisia elämään joitten kanssa "spontaanisti" syntyy parisuhteita. Sellaisia "tupsahtuksia" vain tavis ja sitä paremmille naisille.
En ole tuo, joka siitä pariutumisestaan kertoi, mutta moni pariutuu vaikka opinnoissa tai työn puitteissa tavatun ihmisen kanssa niin, että pikku hiljaa tutustuessa kiinnostutaan ja lähennytään, huomataan että on kemiaa. Kyllä se vaatii ihan samalla lailla "panostusta" kummaltakin.
no itse olen tasollani melko tavallinen. En edes tavoittele mitään komeaa rikasta elättäjää vaan katselen miehiä jotka elävät samantyyppistä elämää kuin itsekin. Eli perus duunari ukkoja.
oman tasoiseni ovat kiinnostuneet ja lähestyneet kyllä, mutta harvoista itse kiinnostun. On käynyt myös toisin päin että olen ollut kiinnostunut siitä omantasoisesta duunarista, mutta en ole saanut vastakaikua. Se että on samaa tasoa ei tarkoita automaattisesti että ihastuisi toiseen. Ja kyllä ihmiset nyt pääpiirteittäin tietävät tasonsa/sosiaaliluokkansa.
Vierailija kirjoitti:
Taviksillahan on tähän omat säännönmukaisuutensa, ja sitten on ihmisiä, jotka voivat oikeasti valkata ja nirsoilla, koska varaa on. Itseäni on aina kiinnostanut ihan antropoligessa mielessä ns. menestyneiden yksilöiden parinvalinta. Perinteisestihän tämä on sitä jääkiekkomiljönääri+missi-osastoa, mutta samantyyppinen kuvio on havaittavissa myös vähän älykkäämpien/luovempien ihmisten välillä. On hyvin tavallista, että poikkeuksellisen menestyneet miehet pariutuvat nuorina ns. omalla tasollaan, mutta heivaavat keski-iässä vaimonsta ja vaihtavat itseään päätä pitempään mallinaiseen, joilla joskus on myös jotain älyä tai kykyä, mutta ei aina. Toki kaikki tätä eivät tee, mutta on yleistä.
Samoin ns. laatunaiset usein valitsevat jäädä keski-iässä sinkuiksi tai sitten naivat jonkun matalamman profiilin huippumiehen. Monesti hekin itseään nuoremman.
Työskentelen itse luovalla alalla ja olen paljon tekemisissä kollegoiden kanssa. En tunnista kuvaamaasi ollenkaan. Aika monen kumppani tosin on kollega tai muu taiteilija, johtuen siitä, että halutaan ihminen, joka ymmärtää luovaa työtä, sen merkitystä tekijälle ja myös taideammatin realiteetteja. Mutta mitään jääkiekkoilijoita/missejä ei ole edes alan palkituimmilla ja menestyneimmillä, ei myöskään mitään "nuorempaan vaihtamista" esiinny.
Höpö löpö. Minua kiinnostaa työpaikan vaaleahiuksinen nainen, joka on suurinpiirtein minun ikäiseni, ystävällinen, ammattitaitoinen sekä äärimmäisen mukava (ainakin minulle).
En tiedä, onko hän vapaa vai varattu, mutta sormusta hänellä ei ainakaan ole sormessa. Työpaikalla ei vain oikein uskalla tehdä aloitetta, jollei ole aivan varma toisen tunteista ja siviilisäädystä.
T: Mies 40+